Leikittelen joskus ajatuksella, että mitä meistä kirjoitettaisiin lehteen, jos meistä tehtäisiin juttu yhden päivän perusteella.
Viime päivinä, tai jo pidemmän aikaa, olen ollut sitä mieltä että mun elämästä ainakin saisi hyvää materiaalia television komedia-sarjoihin. Ja musta olis ihan oikeasti kiva olla vaikkapa stand up-koomikko.
No, jos tehtäis juttu äidin päivästä, siinä voisi olla esimerkiksi seuraavia:
(kaikki ei sentään sattunut yhdelle päivää oikeasti)
- äiti saa ystävältään viestin, jossa ystävä kysyy onko äiti mahdollisesti laittanut nettiin osto-ilmoituksen lämpöpussille. Kyllä joo, ei vaan ole kuulunut mitään. Ystävä kertoo, että muuten hyvä, mutta ilmoitus on merkattu 'myydään'-ilmoitukseksi. Ei ihmekään, että ei ole kukaan ottanut yhteyttä..
- äiti päästää koiran käymään pikaisesti takapihalla. Parin tunnin kuluttua huomaa oven olevan vielä 'auki'-asennossa, eikä koiraa näy missään. Ulkona on pakkasta -15, tuulen kera vielä enemmän. Ovi auki, huudellaan koiraa - ei vastausta. Helvetti. Pitikö se nyt unohtaa sinne kun olen yksin lasten kanssa. Eikö viime talvinen koiran karkureissu opettanut mitään? Pääsee parit kirosanat. Hemmetin hemmetti. Mielessä vilkkuu ulos jäätynyt koira, tai vaihtoehtoisesti isolle tielle karannut, auton alle jäänyt koira. Tai jos se olisikin vain kiertänyt etuovelle? Ei voi olla totta!
Huudetaan nyt vielä kerran. Rauhallisesti, että koira viitsii kuunnella.
Just.
Siellähän se koira olikin, keittiön pöydän alla.
- äiti ottaa torttutaikinaa sulamaan, jotta saa illaksi tarjottavaa kun mummu tulee glögille joulujuhlan jälkeen. Ensin äiti vähän neuloo, sitten virkkaa. Välillä äiti vähän lukee lempiblogejaan, ehkä vähän kommentoi. Viestittelee ystävänsä kanssa. Aiemmin on jo varattu jalkahoito loppuviikkoon. Teekin on juotu. Lapset nukkuvat maratonunia.
Sitten.
Äitiä alkaa pissattamaan, hän laittaa käsityöt pois ja vilkaisee hellalle lähteäkseen sitten vessaan.
Ai niin, se torttutaikina. Kai se jo reilussa tunnissa sulaa, mutta eikö niitä vielä oltukaan tehty loppuun? Ei auta, pakko alkaa vääntämään torttuja. Niitä pellillä olevia.
Mukavaa tiistaita!
Olkaa oman elämänne komedienneja joka päivä, voin kokemuksesta kertoa että parempi ruuvit löysällä kuin muutama liian tiukalla!
Kuulostaa elämältä kahden pienen lapsen kanssa :) Mulla on joskus käynyt samoin taikinan kanssa.. Ei muuta ku vääntämään joskus myöhään illalla..
VastaaPoistaSaa nähdä montako päivää äsken tehty piparitaikina lojuu jääkaapissa ennen ku muistan tehdä valmiiksi :D
PoistaHahhahhahahahah! Tutulta kuulostaa. Mä unohdin koiran nimittäin pariksi tunniksi ulos tässä muutama päivä sitten. Koiran, joka ei missään nimessä tahtoisi olla hetkeäkään ilman mammaa. Lepyttelin takkatulella, taljalla ja possunkorvalla :)
VastaaPoistaKyllä mä sanon, että tästä meidän perheen touhusta saisi hyvän komedian. Tai tragikoomistahan tämä meidän touhu suurimmaksi osaksi on, ei auta itkeä joka kerta :D
Niinpä. Kyllä nauru on paljon kivempaa ku itku :D Melkoista huutonaurua sais kyllä katsojat, jos tän joku ikuistais elokuvaksi :DDD Tai sitte ne vaan häpeis, että voiko olla noin nolo emäntä ja sen perhe, jolla on huonot jutut.
Poista