VIIMEINEN.

Sä oot sellainen, kaikki tietää sen..... tralalallallaallaa ja niin edelleen.

Sori, jos tuli korvamato, mutta nyt on niin kevyt viikonloppu takana, että laulattaa.

Vietettiin viikonloppua kaksin miehen kanssa. Lapset oli mummulla ja me nautittiin. Etukäteen ajatus oli, että perjantain kaverin kolmikymppiset vietetään maltillisesti, otetaan muutamat juhlapaikalla, ja tullaan suoraan kotiin... Tultiin suoraan kotiin kaupungin kautta.. En muistakaan milloin viimeksi olisi ollut noin kivaa. Ja mikä keli! Vasta kolmen (puoli neljän?) jälkeen taksijonossa uljas prinssini kaivoi mulle neuletakin harteille. Pyytämättä. Siihen asti tarkeni hyvin juhlamekolla.

Lauantaina aamu oli puoli yhden aikaan (kuka ikinä muistaa nukkuneensa noin PITKÄÄN?!?!!), kun mua odotti valmis aamupuuro (tähän paljon sydämiä). Siitä päivä jatkui jouten ololla, kirjan lukemisella takapihan lämmössä ja varpaan kynsien lakkaamisella. Illalla pyöräiltiin vielä "yksille", opittiin että yksille voi lähteä, mutta yhteen se ei saa jäädä, ja luku pitää olla pariton. Meni siis yksi, jos toinenkin.. Seura oli ihan huippua, parasta, ja kotimatkakin taittui ihanassa kesätuulessa omalla jopolla. (no tunturi se on, mutta jopo kuulostaa paremmalta)

Siivoukset jätettiin tehokkaaseen sunnuntaihin,  loman viimeiset rippeet on käytetty nauttien leppoisasta menosta, ja lapset on haettu kotiin. Kyllä se aina virkistää olla erossa, mutta kyllä se on ihana huomenaamulla keittää puuroa useammalle kuin kahdelle. Ja vähän jo aiemmin kuin puoli yhdeltä..

Niin että se oli meidän loman viimeinen viikonloppu. Mulla on vielä viikko lasten kanssa arjen pyöritystä kotona, työvuorot on jo tiedossa ja välillä saattaa ajatus jo itkettää. Ihan sillai oikeasti itkettää, että ääni värisee, kun joku kysyy miltä se nyt tuntuu. Tuntuu tosi haikealta. Viimeinen kesäni kotiäitinä. Sniif. Vaan oli sillä ainakin rentouttava loppu!

Mamma lomalla.

Ihanan rentouttava, antoisa sekä virkistävä reissu takana. Parasta antia oli niin Robbie Williams kuin kaikki ne ihanat ihmiset ketä matkalla nähtiin. Mulla oli oma henkilökohtainen matkaopas mukana (tsih) ja samalla seura oli mitä parhainta. Kyllä ystävät on kullan kalliita, ei sitä kaikkien kanssa viitsisi hotelliaamiaista jakaakaan.

Matkaan lähdettiin siis lauantai-iltana. Pojat meni yökylään mummulle, mies nakkas mut ja mun ystävän kentälle, ja ikinä en ole omia kamppeita pakannut niin nopsaan! Kuuden jälkeen vielä siivoilin varastoa husbandin kanssa,ja puol kasi oltiin jo matkalla kentälle. Siinä välissä ehdin onneksi pakata ja meikata, syödäkin sille päivää!

Helsingin päässä ostettiin iltapalaa lentokentän Alepasta (tää täytyy mainita, koska meillä ei ole täällä yhtään Alepaa!), matkattiin bussilla hotelliin, ja ennen yhtätoista oltiin jo ihastelemassa meidän omaa meikkaushuonetta (jossa valaistus oli huono, mutta sisustus ihana). 

Nukkumaan mentiin ajatuksella, että ihana kun saa nukkua rauhassa koko yön. Heräsin sitten katsomaan kelloa ekan kerran viideltä..

Sunnuntai oli THE DAY. Päivällä treffasin ekaa kertaa ihanan Adan, tapasin ystävääni Saanaa, ja shoppailin parit tuliaiskengät (itselleni). Niin, ja pojille crocsit crocs -kaupasta ja Prismasta.

Päivä oli aikamoinen tunteiden myllerysten päivä. Eka mahan pohjassa kutkutti, kun oli menossa "sokkotreffeille". Adan tavattua olo oli heti ensihalaamisen jälkeen rento ja luonnollinen. Vähän vaan hassu ja höhlä, siinä sitä hölmösti hymistiin että tässä sitä nyt ollaan. Suut kävi, ja lounaskin ehti jäähtyä blogimuijien ottaessa kuvia instagramiin, ja samalla juoruillessa.
Saanaa halatessa tuli reissun ekat itkut. Niin kauan oli edellisestä tapaamisesta, että piti rutistaa kaikki näkemättä jäämiset samalla!

Päivä meni siis kuin siivillä Jumbossa. Siitä sitten takas hotellille eväiden kanssa, ja valmistautumaan iltaan. Kampaus ehti vaihtua ennen illan konserttia monen monta kertaa, mutta kynnet sai ihanan punaisen lakan iltaa varten.

Päivän aikana porukka kasvoi, ja illalla otimme tilataksin kohti Hartwall Areenaa. Pienenä vinkkinä voisin näin jälkikäteen antaa itselleni, että kuuntele uusimman levyn kappaleita, jos kiertue on levyn niminen.. Hyvin swengasi Robert Peter Williams anyhow, ja meidän piippuhyllyn paikatkin jätti suurimmat tutinat huomiotta kun valot olivat vain lavalle. Konsertti oli huikea väliaikoineen kaikkineen, ja lähempää otettuja kuvia ihastelleena lavakin oli kerrassaan mahtava. Meidän paikat oli hieman sivumpana, mikä oli toisaalta ihan hauskaa, kun sieltä pystyi tarkkailemaan asioita ja näki sieltä vähän lavan taaksekin (mm.kun RW puki apinavermeet päälle ja peukutti yleisöön sen jälkeen). Ihan huonoimmilla paikoilla emme kuitenkaan olleet.

Nyt on olo sitten levollinen ja rauhaisa. Vaikka en toisena yönä saanutkaan nukuttua niin hyvin kuin ekana, niin silti sitä on jotenkin jaksavainen ja reipas äiti. (eilen mm.kesävaate -show ja esikoisen vaatekaapin karsinta)

Hotelliaamiaista ei voi kuin ylistää!  Jo se, että saa syödä toisten laittamaa ja rauhassa, on luksusta. Ja vielä kahtena aamuna peräkkäin! Ja ne croissantit marmeladilla,  nam!

Nyt sitten vaan suunnittelemaan seuraavaa reissua, jos ei muuten niin ajatusleikkinä ;)

Etelän lämpöön. [kylmästä lämpimään?]

ISO CITY, täältä tullaan! [Pohojosen tyttö lähtee kohti etelä-Suomia]

Huomenna lähtee lento iltasella, yö (kaksi!!!) hotellissa, treffit hyvän ruuan ja mahtavan seuran kera (blogitreffit, hih), lisää treffejä (jeij Saana, se onnistui! ja onko nääki muuten muka-blogitreffit :DD), lepposaa oloa, MEGAKONSERTTI kera herra Williamsin (aah, mä niin odotan sitä feel-kappaletta), parit hotelliaamupalat ja maanantaina takas kotiin. Poikaset on sijoitettu viikonloppuna yhdeksi yöksi mummulle, mies tienaa, ja mä otan vaan lepiä etelässä. Aika hyvä työnjako. 

Tänään kävin shoppailemassa itselleni keltaisen huivin, kengät täytyy kaivaa kaapista (murr), ja ehkä vähän(!!!) vois siellä Jumbossa shoppailla lisää. Vaatekriisi on ollut todellinen korvien välissä, ja kaapista kaivetaan kaikki vähänkin ihmismäiset kamppeet mukaan. Lisää shoppaillaan sitten syksyllä kun olen töissä (JEE! onnea minä!!!!) ja saan ihan oikeasti tilille täytettä kerran kuussa. 

Ja joku kuvakin tähän vielä... (koska ne kuvattomat postaukset on tylsiä vaikka tässä ei nyt tainnut hehkutusta kummempaa ollakaan)

Oottakaapas kun etsin jonku osuvan -tai vähemmän osuvan- kuvan vielä.......

Kuva lainattu instagramin puolelta, tässäkinhän on sitä hyvää ruokaa! 

IHANAA viikonloppua kaikille, minä ainakin NAUTIN täysin rinnoin!!! (tänk kaad en imetä enää ;))

...ja sitten pitäs vielä suorittaa se pakkausrumba...

HURJAKSI HEITTÄYTYNEET.

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa katsomassa jääkiekon SM-liigan 7.finaalia. Tänään menemme istumaan iltaa paluumuuttajaystäviemme kanssa. Toisen ystäväni kommentti oli "tehän olette hurjaksi heittäytyneet", kun kuuli että olemme TAAS ilman lapsia menossa johonkin.

Onnea on tukiverkko ja ihanat lapsenvahdit. Tänään vuorossa täti, viime viikonloppuna mummu ja pappa.

Parin viikon päästä heittäydyn vielä hurjemmaksi, kun jätän muun komppanian pitämään kotikontuja pystyssä ja suhautan itse lentokoneella Helsinkiin. Siellä se Williamsin Robbie mua sitten odottelee, ja laulaa mulle niin kauniisti, että ette uskokaan!