Rakkauspuheita.

Maanantain keskustelut poikieni kanssa, olkaa hyvä.

Minä: "minä rakastan sinua"
Esikoinen 3v8kk: "minäkin lakastan sinua"

Minä: "minä rakastan sinua"
Kuopus 2v: "EIKÄ!"
Minä: "rakastan minä"
Kuopus 2v: "eikä! Auva."
Minä: "ai 'minä rakastan sinua, vauva?"
Kuopus 2v: "oo!"
Minä: "minä rakastan sinua,vauva"
Kuopus 2v: "akas!"

Aaaawwww <3

TehoHusbandi ja thats who i am.

Kyllä mää välillä vaan jaksan hämmästellä kuinka hyvän miehen oon itelleni saanut.

Esimerkiksi aamut, jolloin minä saan jäädä sänkyyn, ja mies nousee lasten kanssa aamupuuhiin, ovat aika ihania. Ei tarvitse huolehtia saako hän hoidettua aamutoimet, vaan voi salakuunnella heidän keskenään käymiä keskusteluja ja hänen vastauksia kysymyksiin "isi miksi meillä on ikkunat?".

Onneksi tuo husbandi on tekevä mies lastenhoidon suhteen. Koskaan ei ole tarvinnut huolehtia kotona poissa ollessa, että kuinka hän pärjää. Joskus jopa tuntuu, että hän saa aikaan paljon enemmän lasten kanssa kuin minä! Kiiltää kuulkaa keittiöt ja on lelutkin kerättynä useammin kuin lasten ollessa mun kans..

Tässä nyt sitten odottelen edessä oleville lomaviikoille siistiä kotia (no heh heh, siitähän saa haaveilla!) ja edistyneitä asioita. Eilen ekan lomapäivän kunniaksi ainakin saatiin aikaan vaikka ja mitä!
(kyllä me myös lomaillaan. Ihana vaan nyt edistää kotona hommia kun on se toinen käsipari, ja toiset silmät katsomassa lasten perään myös ;))

kuvat: andthatswhoiam 

Muutuppa ite salamana Samamaksi.

"Kuule, ku mää en nyt voi sulle Salamaksi muuttua."

"Voiksää kokkeilla?"

Räkänaurua yhdessä.

"Voitko?"

Jatkoin naurua yksin.

"Äiti lopeta. Voitko?"

Että Salama McQueen vois nyt vaan ihan ite ilmaantua piilostaan ni ei tarvis turvautua taikuuteen kato. 

REILU MEININKI.

Meinasin kirjoitella kuulumisia meidän uhmakkaasta isänpäivästä, mutta taidankin vaan todeta, että kyllä kaksveen uhma on pientä verrattuna aikuisten idioottimaisuuteen. Melkein voisi kiitoskortin lähettää, että kiitos kun sain taas voimia kestää pienen ihmisen uhmaa, ja annoitte samalla perspektiiviä elämään ja asenteeseen sitä kohtaan mitä meillä on.

Vaalikaa rakkaitanne. Unohtakaa kuitenkin ne, jotka eivät ole enää vaalimisen arvoisia.

Tunteet purkkiin.

Jos tunteita sais purkkiin säilöön, säilöisin ainakin nämä;

..kun miesväki on ollut illan pois ja tulevat kotiin iltapuuhiin. Pienimmälle ei maistu puuro,eikä mikään ole hyvin. Vain äidinmaito kelpaa. Se tunne, kun annat tissin jälkeen pojalle puuroa, ja ymmärrät, että hänellä oli vain ikävä äitiä.

..kun saat päivästä väsyneenä käpertyä kainaloon. Se tunne, kun toinen rutistaa sua, ja tiedät olevan ainoa.

..kun pienempi nousee polvilleen duplo-laatikkoa vasten ja keikkuu, isompi tulee halaamaan ja rutistamaan pienempää, sanoo "minä lakastan sinua, unia" - ja pyytää perään saada pikkuveljen syliin. Se tunne, kun isoveli pitelee rakastavasti sylissä pienempää ja tokaisee "nyt meistä pitäs ottaa kuva". Ei tarvitse, tämä hetki jää muistiin muutenkin. Ja kun äiti ei näe edes mitään, kyynelehtii vain sohvalla.

..kun huomaat mahtuvasi vanhoihin housuihin. Säästöä. 

Vapaa-ilta kaksin.

Käytiin ensimmäistä kertaa kuopuksen syntymän jälkeen kahdestaan miehen kanssa "ulkona". Hääpäivä oli oikein hyvä etappi, mitä aloin odottamaan jo tammikuussa, heh.

Hyvä ruoka, paras seura, uudelleen rakastunut tunne. Se, että kukaan ei kysellyt koko aikaa jotain miksi ja miten ja missä jne jne. Sanoisinko melkein, että LUKSUSTA.

Suurkiitos kuuluukin siis mummulle, joka tuli hoitamaan poikasiaan - ja nukuttamaan pienimmän äitiä ikävöivän kera minun likaisen paitani :) Kotiin me palailimme vasta puoli kymmenen jälkeen (mikä on siis aika myöhäinen kellonaika meille nykyään :D).

Kaupungissa oli joku ruusutaideteos mitä käytiin katsomassa.

Paikallinen nähtävyys.

Auringonlasku torin rannassa.

Meidän eläkekoti?

Tais olla kesän viimeiset kerrat ilman sukkia..

Kuvat on laatua iPhone, kamera kun jäi kotiin oven pieleen.. (niin pitkälle jo mukaan kuitenkin!)

the WEDDING 2009.

Mulla oli joskus hää-blogi. Kyllä, on se vieläkin jossain. [EDIT.Enää en pääse edes kirjautumaan hääblogiini, ja se on poistettu netistä. Arvatkaa otinko ikinä tekstejä talteen?!] Ikinä en silti ole kertonut miten kaikki meni. Liekkö olen kertonut missään muuallakaan. Näitä blogeja kun on tahtonut mulla riittää..

Tänään on kuitenkin ihan äärettömän hyvä päivä muisteloida hääpäivää..

Kuvia selatessa ei voi kuin hymyillä. Hääpäivä oli täydellinen! Jos voisin elää sen uudelleen, niin ottaisin oitis mahdollisuuden. Vieraat viihtyivät, me nautimme. Kaaso ja parasmies tekivät päivästämme täydellisen. Juuri meidän näköisen. Ja etteikö se olisi ollut muutenkin meidän näköinen, niin kyllä hulvattomat hääleikit vaan kuuluu asiaan, jos minulta kysyy.

Vaarini kertoi, että jos hääpäivänä sataa, tulee liitosta köyhä, mutta onnellinen. Ja kyllä, vaikka tässä ei ihan ehkä köyhyysrajaa vielä olla hipomassa, niin välillä tuntuu siltä. Rahassa ei kieritä, mutta rakkautta riittää.

Ja sekös se on parasta, olla nyt naimisissa oman parhaan ystävänsä kanssa. Saada elää juuri sellaisena kuin on. Rakastaa, ja tulla rakastetuksi.

Kyllä meidän rakkaus varmasti olisi yhtä roihuavaa ilman avioliittoakin, mutta kyllä naimisiinmeno on kannattanut. Ihan vaikka jo hyvien bileiden takia ;) (haha)
("parhaat sukujuhlat missä oon ollut!!")

Hääpäivästä muistetaan varmasti nämä;

Hääpäivää edeltänyt horkkakohtaus morsiamella. Oli vissiin liian rento suhtautuminen häihin, kun purkautui noin :D (sairaalaankin soitettiin, minä makasin peittojen alla ja tärisin!)
Tiukille vedetty häämekko. (häädieetti siis tuli vaikka sitä ei aikonutkaan pitää)
Sulhasen ihastunut katse, kun tuleva vaimo saapui valokuvaamoon. (ah!)
Pari kertaa matkalle sammunut hääauto.
Kolari matkalla hääpaikalle. (siis meidän kolari, ei nähty. mopo ajoi perään. ei henkilävahinkoja)
Sulhasen isän pitämä tervetuliaispuhe väärällä morsiamen isän nimellä. (appiukkoa tämä ei taida vieläkään naurattaa?)
Hukkaan menneet häälahjarahat. (jotka ei ollut koskaan oikeasti hukassa, mutta hyvä oli keksiä kuka vieraista ne olisi voinut viedä)
Morsiustytön suututtaneet rosvot. Perhana kun menivät kummisedän varastamaan! (ei auttanut vaikka palauttivat, rosvoja kyräiltiin loppu päivä.)
Morsiamen veljien tanssimuuvit iltamyöhällä.
Morsiamen ystävän kaunis laulu. (kiitos youtube ja karaoke-versiot biiseistä!)
Parhaanmiehen puhe. (miksi kukaan ei ottanut sitä videolle?!)
Morsiamen äidin puhe. (kenellä on paperiversio tallessa?!)
Ihana tunnelma.
Jatkobileet hotellin baarissa parhaiden (ja kestävimpien) juhlavieraiden kanssa.
Morsiamen veljen saamat onnittelut baarissa ("onneksi olkoon, oot mennyt naimisiin tänään!" "..niin, mun sisko meni..")
Hotellin kämmimät jutut (kaikki tais mennä persiilleen! tuore rouva antoi paljon palautetta!!)
Ihana hotellihuone saunalla ja kylpyammeella. (sitäkään ei tosin meinattu saada vaikka varaus tehtiin jo edellisvuoden puolella.)

Tuoreen aviovaimon kello kolme yöllä esittämä toive "hae ruokaa, tuo makkaraperunat".

Minkä päivän sinä haluaisit elää uudelleen?