PERHEONNEA.

Huomenna koetellaan perheonnea heti aamusta. Vuorossa siis joulukorttikuvaukset vol2. Ensimmäinen yritys oli jo alkuviikosta ystävän kanssa, silloin meidän lasten kuvat olivat kaikkea muuta kuin onnistuneet. Mutta positiivista kuitenkin että 2/4 lasta onnistui. Just ne ystävän lapset.

Aamuksi siis pitäisi keksiä miten saada molemmat pojat kuvassa teräväksi ilman että toisella on naama suttua ja toinen loistaa kuvassa onnistuneesti. Hakusessa siis on vielä kameran käyttö, kurssillekaan ei ole vielä kumpikaan mennyt, kun emme ole saaneet päätettyä kumpi sinne ylipäätään menee. (kameran oston yhteyteen kuului siis valokuvauskurssi)

Että peukut pystyyn vaan. Katsotaan nouseeko mulla savu korvista vielä illalla konserttiin ajellessa vai saadaanko oltua säpäköinä ja kuvat onnistumaan. Malleistahan se onnistuminen ei ainakaan ole kiinni.

Solakka akka.

Havahduin tässä joku aika sitten suihkuun mennessä siihen,että peilikuva ei enää vastannut sitä mihin olin tottunut. Se oli hoikempi. Maha oli kadonnut johonkin, rinnatkin olivat pienentyneet. Täh. Minäkö se olin, oikeasti? Ja tällä vaivannäöllä mitä olin tehnyt. Olin tehnyt en mitään. 

Aamulla oli kaivettava puntari esiin, ihmetellä asiaa vielä uudemman kerran husbandille, ja vain ihmetellä lukemia. Kyllä, taas oli paino pudonnut.

Sain tuossa joku aika sitten eräältä lukijaltani sähköpostia, jossa hän kertoi ihailevansa (saa korjata, jos menee väärin!) mm.mun liikuntaintoa. No, ajattelin nyt tähän samaan postaukseen sisällyttää myös tarinan siitä, mitä tapahtui kun tämä fatso lopetti käynnit fysioterapeutilla.. 

Lyhykäisyydessään tarina menee kuta kuinkin näin; käynnit loppuivat fyssarilla, meidän perheessä oli nuha jos toinenkin, ja yksinkertaisesti olen vain liian laiska liikkumaan. 

Eli ne ohjeet mitä sain on aika nollissa toteutuksen kanssa. Ainoa mitä teen, on ryhdin korjaus. Silloin kun muistan. Ja liikkuminen muuten.. No, olen ollut aktiivisempikin. (nyt kuuluu yleisöstä taustanaurua!)

Että se mun itsestä huolehtiminen ei ainakaan tuolla liikuntapuolella ole mennyt niin kuin kuvittelin. Ruokapuolella sitten on skarpattu enempi. Joka iltainen salaatti-iltapala ontuu vain kun olen lasten kanssa yksin kotona. Silloinkin yleensä teen "salaatin" ilman salaatinlehtiä. Tai teen jotain muuta "kevyttä", mutta täyttävää. Kylässä ollessa sitten mennään sen mukaan mitä talo tarjoaa. 

Annoskoot olen pyrkinyt pitämään kohtuudessa, enää kun ei tarvitse senkään takia näkeä itse nälkää että joku muu syö ne viimeisekin mehut sinusta. Kuopuksellakin on pääpaino siirtynyt mun rintavarustuksesta muihin ruokiin, mitä nyt öisin tykkää sitten tankkailla....

Ja ne herkut. En ole onnistunut olla ilman, joten en ole ollut. Mikään itseni rääkkääjä en kuitenkaan ole, rakastan vain liikaa kaikkea herkkua ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin jos sillä pysyy mieli iloisena niin aion syödä jatkossakin. Suklaa on nyt se pahin kaveri, siitä tykkään liikaa. Karkkien ostoa hillitsee niistä nouseva kutina/ihottuma, niin ne jää aina välillä vähemmälle. Mutta, itselleni puolustukseksi voin sanoa, että en vedä herkkuja kaksin käsin! Maltti niidenkin kanssa, niin kyllä sen kestää ;) Ja kun ei revi ressiä jokaisesta syödystä suklaasta, niin jo auttaa. (just söin teen kanssa tortun JA piirakkapalan..)

Mutta niin. Kai tässä on joku hyvin toimiva elimistö mulle annettu, kun herkuttelukaan ei saa painoa junnaamaan ja paino ennemmin laskee kuin nousee kaiken herkuttelunkin jälkeen. Alkaa olemaan kohta olo, että alan olemaan takaisin oma itseni. Hui. Onneksi en kaikkia vaatteitani nakannut menemään silloin kun ne olivat mulle liian pieniä..


***

Tarkoitus oli tulla kertomaan jotain ihan muuta, mutta koska hampaita tehtaileva kuopukseni tykkää enemmän työllistää äitiä, kuin antaa äidille omaa aikaa, niin julkaisenpa tämän nyt tähän väliin.
Huomiselle mulla on kivaa live-konsertin merkeissä. Tarkoittaa siis päiväunia huomiselle, että jaksan ajaa konserttiin ja takaisin! Ja että kenenkö keikalle? Suomen kovimman popparin! Oon kymmenen vuotta sitten tuijottanut idolsia ja miettinyt, että tuossa on jotain. Ja tadaa, nyt jo pääsen keikalle. Eli Tuiskun Anttia ollaan menossa kuuntelemaan. Vähän harmittaa, kun Jari Sillanpää olis samalle päivää ollut myös täällä, se on toinen kenet haluan nähdä joskus livenä. Ja jotta nyt vielä sekoitetaan pakkaa, niin mietin yks päivä radioa kuunnellessa, että jos Stratovarius joskus keikkailee (keikkaileeko se edes?) niin sekin on nähtävä vielä uudemman kerran. 

Tiistain turinat. [tosi hyvä otsikko!]

Välillä sitä ottaa etäisyyttä asioihin, kun ajattelee, että ilman olisi parempi. Sitten kuitenkin huomaa olevansa vähän mieli maassa ja allapäin kun rutiinit onkin rikkoutuneet eikä enää olekaan sitä jotain osa-aluetta elämässään. Joskus taas käy niin, että huomaa olon olevan keveämpi kuin aiemmin, ja se tehty ratkaisu olikin hyväksi.

Tällä erää huomasin, että vaikka kuinka yritän välillä olla ilman toisten blogien lukemista, niin se sisäinen rauha ja hyvä olo tulevat kuitenkin takaisin kun pääsen lukemaan näitä toisten elämien jatkokertomuksia. Vaikka ikinä ei olisikaan edes tavannut, saati edes lähemmin tutustunut, lukenut vain jonkun toisen blogia, niin jollain tapaa niistä samanhenkisistä tai samassa elämäntilanteessa olevien blogeista tulee tärkeitä. En tiedä kuulostaako tämä nyt ihan oudolta, mutta samalla näissä on jotain mystiikkaa, kun saa keksiä loput blogien taustoista. (on ne halavat huvit, kyllä!)

Joskus sitä sitten pohtii myös että mitähän ne muut miettii minusta tämän blogin perusteella. Toivon kovasti, että ainakaan juttujen taso ei olisi laskenut. Ja että näitä diipadaapoja jaksaisi lukea loppuun. Pysyisin jutun juuressa, enkä alkaisi rönsyilemään tekstissäni (niin kuin in real life on pahastikin tapana). 

Joskus olin hyvä äidinkielessä, nykyään kirjoittelen ihan vain omaksi ilokseni, enkä välitä niinkään kieliopista ja pilkku-virheistä. Yhdyssanat koitan sentään saada jotensakin oikein, on inhottavaa lukea tekstiä missä yhdys sanat on kirjoitettu erilleen. 

Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen elää vuoristorataa, mietin ihan liikoja taas mitä tänne kirjoittelis. Loppujen lopuksi ne jututhan on itselle muistiin, niitä on aina mukava jälkeenpäin lueskella ja päästä takaisin niihin fiiliksiin mitä tekstiä kirjoittaessa on ollut. 

Mutta sitä minä vaan, että täällä minä olen. Elämä on aivan äärettömän ihanaa, samalla on haikeutta ilmassa kun meidän vauvavuosi alkaa olemaan lopuillaan. En tiedä saanko aikaan mitään kuukautispäivitystä kuopuksesta, ajatuksena olis sentään jotain laittaa muistiin. Vauvakirjaankaan en ole viime aikoina saanut mitään kirjoitettua... 

Vielä semmoinen itselle muistiin, että lue ne vanhat blogitekstit mitä rustailit kun esikoinen oli vauva. Ystävän ekan vauvavuoden vaikeudet ja tuntemukset voi tuntua hyvinkin läheiseltä kun luet mitä itse olet kirjoitellut. Ei se helppoa ollut, mutta kohta sitä on selvitty kahdesta vauvavuodesta. Wau.  

Lumen voima.

Viime viikko oli aikamoista myllerrystä tunteiden saralla. Viikko piti sisällään myös ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, niin kotona, kylässä kuin virtuaalisestikin. Päällimmäisenä olo on kiitollinen siitä, että elämä on mallillaan, pää vain välillä vaivaa ajatuksillaan mille ei mitään voi. Ja ne läheiset ja tärkeät ihmiset, tukipilarit ja vertaistuki, ei ne aina arvaakaan kuinka paljon heitä arvostan!

Viikonloppuna saimme vihdoin lunta! Ja arvatkaa, heti mieli piristyi. Ulkona on valoisampaa, jouluvaloja voi jo kutsua talvivalojen sijaan jouluvaloiksi, ja pian lähestyvä joulukuu alkaa kohta aiheuttamaan omaa pientä paniikkiaan. Joulukalenteriin täytyisi hommata loput yllärit, joululahjat täytyisi siirtää ajatuksista teon asteelle ja mitä näitä nyt on. Kyllä niistä selvitään, tämä paniikki on ainoastaan positiivinen!

Pienimmäinen täytti kymmenen kuukautta ja saa vihdoin alkaa syömään hapanmaitotuotteita ja meidän kanssa samoja ruokia. Helpottanee omalta osaltaan arkea valtavasti. Viime yö mentiin VAIN yhdellä syötöllä (niin...mukavuudenhaluinen äiti ei ole vieläkään jaksanut alkaa vieroittamaan..), joten toivoa on, että se hyvin nukkuva vauva tekisi paluun ennen kuin käännymme taaperoikään.

Viikkoon sisältyi myös perheen yhteistä aikaa, yhteistä aikaa ystävien kanssa, ja aikaa isovanhempien seurassa. Pojat (ja me vanhemmat) nautitaan suuresti, kun on isoäidit, jotka välittävät ja pitävät pienistä huolta. Yksi pakkaamisstressiä aiheuttanut yökyläreissu oli enemmän kuin tarpeen, kaikille. Isi sai laatuaikailla rauhassa ystävänsä kanssa kun me poikien kanssa laatuaikailtiin toisaalla. Kaikki voittivat.

Tämä viikko aloitettiin kevyellä (huomaa sarkasmi!) koko päivän yksinololla poikien kanssa. Aamu ulkoiltiin pitkästä aikaa, ja pojat nauttivat nyt ansaituista päiväunista. Mulla tuppaa nämä päiväuniajat hupenemaan aina johonkin, ja illalla mietin mitä kaikkea olisin voinut tehdä kun pojat nukkuvat. Aina vaan on tunne, että kohta jompi kumpi herää, ei kannata alkaa millekään, ja sitten se aika meneekin ihan muuhun. Tosin, kotonahan tässä ollaan, että mihinpä mulla kiire olisi. Päivän paras teehetki vietetään kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa poikien mentyä nukkumaan ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että kun ei saa mitään aikaan, haha. 

Hei mutta, nyt takas ihmettelemään! Monia postauisaihioita on aluillaan, tulevat ulos sitten kun on aika syntyä.

AURINKOISTA ALKUVIIKKOA!

Minä ja mun LEMPPARIT.

Sain kinuttua itselleni ihanalta Saralta tämän haasteen (oon viime aikoina ollut aika hyvä saamaan näitä pyytelemällä ;D), jossa tämä äiti nyt listaa omat suosikkinsa. Katotaan montako viikkoa tää kirjoittaminen kestää, mutta tässä tää nyt sitten vihdoin olis valmiina. Hieman piti karsia jaaritteluja vähemmäksi, ja kuviksikin valitsin vanhoja puhelimella otettuja räpsyjä. Enjoy. Nyt mää meen suihkuun, että ehdin katsomaan sonssit*!

---

KENGÄT Tätä mietin kauan. KAUAN. Mulla on kenkiä aika paljon, vois olla enempikin ja mielellään oliskin enemmän, mutta ne mitä on ei kyllä oo mitään merkkikenkiä. Kesän kuljin suurin piirtein crocsin ballerinoissa ja niissä tavallisissa myös, kaupunkiin tai asioille mentäessä laitoin oikeat ballerinat tai converset. Juhlissa mulla on AINA samat jalkaan sopivat musta-hopeat korkkarit (samanlaiset oli kultaisena hääkenkänä).
Mutta nyt syksyllä.. Hai-saappaat. Gore-tex tennarit. Äh. Rakastuin yksiin naisellisiin ihanuuksiin syyskuussa, mutta budjetti ei antanut myöten ja ostamatta jäi. Ne oli jalassa kuin unelmat! Että naisellisia kenkiä huutaa tämän tytön kenkävarasto.

Talveksi on odottamassa Salomonin goretexit ulkoiluun, samoin huopikkaat. (Oon viluvarvas!) Kauppaan ja muualle "ihmisten ilmoille" on sitten semmosia halpoja 'kympin räpsyjä', joilla vois oikeesti heittää vesilintua milloin vaan. Että joo, vois alkaa vaikka panostaan laatuun noissa kauppakengissäkin.

FARKUT Tällä hetkellä lempparit - ja uusimmat - löytyi ONLYn mallistosta. Muistaakseni skinnyt tms. Esikoisen syntymän jälkeen ostin Lindexiltä pillifarkut, mutta ne on jäänyt jo vähän isoksi - ja menneet rikkikin vähän..

Nää ei oo mitkään edellä mainituista farkuista :D

T-PAITA imetyspaita...blaah...tällä hetkellä kaikki on vielä suht imetysystävällistä kamaa.. niin odotan, että joskus pääsen ostamaan vaatteita vain omiin tarpeisiin! Tosin oon enemmän topin käyttäjä, entä t-paitatyyppi. (reissu ostamaan farkkuja sai taas mun sisäisen shoppailijan heräämään....ei ei ei! Luulin,että en enää osais edes shoppailla!)

KELLO en käytä. Puhelin on aina mukana ja siitä tarkistetaan myös aika. Ihana timanttinen rannekello kyllä olis, mutta siitä loppu patterit heti vaihtamisen jälkeen, ni ei oo tullu käytettyä. Töissä oli viime syksynä sykemittarin kello ranteessa. Siitäkin nyt patterit lopuillaan..

TUOKSU Laura tai Kenzo. Ne on ainoat mitkä olen todennut olevan tuottamatta migreeniä. Ja hajusteallergisena nämäkin suihkitaan vaatteisiin, joskus harvoin siedätyshoitona iholle ;) Mutta nythän noita ei tule edes käytettyä kun kotona on, ja jos olisin töissä niin eipä niitä sinnekään tulis suihkittua. Ennen vanhaan tuli laitettua aina.

ALUSVAATTEET Tällä hetkellä imetysliivit ja mukavat alkkarit. Tosi jännää.. Ennen kesää toivottavasti jo jotain muuta.

LAUKKU Stockkalta ostettu ei minkään merkkinen pieni käsveska. Lasten kanssa jumalattoman iso hoitolaukku johon mahtuu hätätapauksessa myös yökylätarpeet ainakin yhdelle lapselle :D

KORUT Korvissa korvikset aina niin kaun kun alkaa kyllästyttään. Lävistyskorut koko ajan. Sormukset aina kun lähtee kotoa pois. Juhlissa myös miehen ostamia koruja.

Kuvassa näkyvät nappikorvikset ihanalta Annilta täältä!

TV Joku smart tv meillä on. Olisko Samsung. Ja tietokoneen näyttönä on myös samsungi, joka toimii siis telkkarina ja näyttönä. Mun mies tykkää kaikista tämmösistä jutuista, että ne pitää olla vimosen päälle.
EDIT. Jos tähän oli tarkoitus listata lemppariohjelmat, niin sanotaan että greyn anatomia ja sons of anarchy tulee katottua sillon kun ne näkyy.

KÄNNYKKÄ Iphone nelonen. Valkoinen, muun värisiä en huoli.

MP3 Anopin vanha Philips. Siinä olis radiokin, että vois vaikka kuunnella semmostakin, jos kävis lenkkeilemässä. Siihen tarkoitukseen sen olen saanut, kun anoppi osti itselleen uuden. Nyt sitä on tainnut tuo husbandi enempi käyttää.

TIETOKONE Acerin pöytäkone. Minä näistä oikein mitään ymmärrä.

MEIKIT Meikkivoide Joe Blasco. Ripsari Lumene. Eyeliner/kajal Lumene. Poskipuna(?) Oriflame. Siinäpä ne mitä tulee sudittua, jos jotain laittaa. Pääasia on, että ovat semmoisia mitkä ei nostata ihottumaa eikä kutinaa.

KASVOVOIDE Humektan-perusvoide. Kuinka tylsää.

SHAMPOO / HOITOAINE Kaikki mitkä vaan sopii mun herkälle hipiälle. Oon sen verran allerginen, että pesen mm. LV ja Erisan. Tosi glamouria mun shampoissa. Nyt onneks on tullut uus No nothing-tuotesarja, mistä oon hommannut shampoon ja suihkutettavan hoitoaineen.

VIINI Joku punainen. Kertokaa mikä on oikeesti hyvää! Sitä kissa-viiniä maisteltiin sillon ku tein esikoisesta positiivisen raskaustestin.

LEIPÄ Tällä hetkellä eniten syön hapankorppua. Ns.pullaleivät on koitettu jättää vähemmälle ja ruisleipää en oo syönyt kun ties millon. Ja hapankorppu ei oikeestaan edes mene pahaksi, ei oo siis sitä vaaraa että tuoreena on hyvää ja parin päivän päästä ei.

RUOKA No nyt on paha... Siis mun lempiruokako?! Öö...jos pääsisin ravintolaan syömään, ni tilaisin lohta. Ja jos ei olis lohta, tilaisin jonkun kasvisruuan. Aina ulkona syödessä tilaan noin. Pizza on poikkeus mihin tulee lihaa. (onko kala muuten sallittu aine kasvissyöjille?!) Että sanotaanko nyt vaikka että lohi? Isänpäivänä saatiin äitini luona aivan maailman parasta lohikeittoa!

KARKIT Irtokarkit! Auto-karkit (ne lauantaipussin) ja tervapirut ja ne punaiset toffeepallotmitkälie ja sitten ne semmoset pikkupampula raekarkit ja... Aina otan muka hillitysti, korkeintaan neljä laatuaan, silti aina sitä karkkia on PALJON (ku kaikki karkithan nyt melkein on hyviä!). Niin ja oonhan mä saanut nyt koukutettua itseni myös suklaaseen. Suklaata en ole syönyt oikeastaan yli kymmeneen vuoteen juuri ollenkaan (kiitos vaan laktoosivaivat), ja nyt. Nyt sitten olen keksinyt, että kun katsotaan iltaisin mieheni kanssa sonsseja* ni mulla pitää olla lämmintä juotavaa ja suklaata. Melkein tuntuu, että ei saa siitä ohjelmasta kaikkea irti jos ei oo suklaata mitä mussuttaa ja tuijottaa sitä ihanaa Jaxia.
Lisään vielä listaan turkinpippurit ja kettukarkit ja ranskanpastillit ja kaikki karkit! NAM! Ja kuningatar-laku. Fiiliksen mukaan varmaan vedän mitä vaan!

JÄÄTELÖ No tätä täytyy miettiä... Laktoosittomat? Oliko hyvä vastaus? Kuningatar-jätski. Pienenä mun lemppari oli tiikeri, mutta enää en voi sitä syödä.. Myös Valiolla on hyvä kinuski-toffee-jäätelö, mitä tällä viikolla on syöty mm.välipalaksi.

Jos tässä olis kohta kaikelle muulle makealle, niin sanoisin vaan että rakastan. Kiitos nam.

SÄNKY Unikulmasta ostettu aivan loistava. Meillä on molemmilla omat runkopatjat ja sitten on yhteinen petari. Rungot on ostettu painon mukaan ja ovat varmaan Unikulman valikoiman halvimmasta päästä. Maksoi ne silti. Ostettiin samalla kun ostettiin asunto, eikä ole kaduttanut kertaakaan! Kyllä sängyn pitää olla oikeasti hyvä! Tähän on tulossa lisäystä Ikeasta jossain vaiheessa kunhan saadaan meidän uus makkari vain ja ainoastaan meille..

KAMPAAJA Ystävältä "pöllitty" ja yhteiseksi jaettu loistava hiusmuotoilija. Joudun ajelemaan vähän merta edemmäs kalaan kun kampaajalle meen (isolle kylille siis), mutta aina on lopputulos tyydyttänyt. Nytkin varasin taas puolen vuoden tauon jälkeen ajan joulukuulle.

PÄIVÄLEHTI / LEHTI Jos jotain joskus selaan ni Kalevaa. Paitsi että mihin kategoriaan menee Vauva, Avotakka ja Kotivinkki? Tai se uus Maku-lehti, jonka sorruin tilaamaan? Yhdistin siis nää kaks viimeistä, kun en tiedä mikä lehti kuuluu mihinkin luokitteluun!

*Sons of Anarchy 

Eka vauva - iso poika.

Meidän esikoinen on 2,5-vuotias. Vastahan hän syntyi ja me opettelimme olemaan vanhempia. Ja nyt hän on jo "melkein kolme" - ja osaa vaikka ja mitä!

Ruuneperin elkeitä omaava poika osaa sutkauttaa hyviä juttuja aina oikeaan aikaan. Pikkuveljen maistellessa pikkuautoa hän kertoo kuinka autoa ei saa syödä vaan purulelua saa, koska auto ei ole purulelu.

Iltapalapöydässä vastaus äitin kysymykseen pojan ihanuudesta on että mummu on opettanut hänet ihanaksi. Seuraavana aamuna äitille kuitenkin annetaan tunnustusta kuinka äiti on hieno nainen.

2,5-vuotiaana esikoispoikamme osaa myös kertoa jo tunteitaan. Harmituksen osaa jo itse tunnistaa, väsynkin silloin kun nukkumaan meno tuntuu mielekkäältä.

Puhe on selvää, mutta esimerkiksi R-kirjain on vielä suurimmaksi osaksi L. Joskus saattaa pärähtää oikeinkin, kun R on sanan keskellä.

Osaa myös kertoa menneistä tapahtumista, vaikkakin kaikki on tapahtunut aina eilen. 

Suurimmat idolit isin lisäksi ovat enot ja pari pikkuveljen kummisetää. Isänpäiväkorttikin olisi mielellään kaiketi tehty myös veljen kummille.

Yökyläilyn makuun poika on päässyt taas pitkästä aikaa, ja aika ajoin aina ilmoittaakin menevänsä mummun luokse ihan yksin. Mummun poikanen kun on. Tai mummille jonne sinä isi et tuu. 

Vaipat ovat käytössä enää autossa, ulkona ja unilla. Niin, ja potattomissa kyläpaikoissa. (..ja kaupassa ja..)

Oma uusi huone on saanut paljon ihmetystä osakseen, eikä vähiten siksi, että äiti ja isi nukkuu pikkuveljen kanssa pojan vanhassa huoneessa. Miksi te nukutte täällä, on aika usein esiintyvä kysymys. Miksi-kysymykset nyt muutenkin...

Miksi isi sinulla on hiukset? ..silmät..suu..mikä vaan!
Miksi koiralla on häntä?
Miksi äiti sinulla on isot tissit?
Miksi kaivurilla ei ole renkaita?
Miksi autossa on katto?

Miesten ja naisten eroista on puhuttu jo pitkään. Odotan sitä hetkeä, kun poika kaupassa lohkaisee jotain aiheeseen liittyvää. Tädilleenkin kun on jo ilmoittanut, että sulla on iso pylly. Kovasti myös välillä väittää olevansa nainen ja pissaavansa pimpistä, huumorintajua siis myös on.

Tasajalkaa osaa hyppiä, ja mielellään, jos saisi pomppia sohvalta alas tai vanhempien sängyssä, niin olisi kaikista paras. Harmitus on toki kova, kun äiti ja isi ei moiseen suostukaan..

Pikkuveli on paras kaveri, tai kuten eräänä päivänä sanoi, rakas kaveri.

Rakkauden tunnustuksia tulee päivittäin - ja niitä saa myös muut kuin oma perhe. Välillä rakastetaan naapureita, mutta osaapa poika sulostuttaa myös mummulan yökyläreissulla papan tv:n katselua ilmoittamalla että rakastaa pappaa.

Kotona leikkii kovasti junilla ja autoilla, hoitaa ja imettää välillä omaa vauvanukkeaan, vaihtaa sille vaippaa, mutta rauhoittuu myös lukemaan kirjoja. Musiikki on aivan huippua ja vasta onkin oppinut kuinka omasta mankasta saa cd:n päälle. Muskarissa tykkää käydä ja nauttii suunnattomasti kun saa tanssia! Eikä ole päivää etteikö herra laulaa luikauttaisi jotain. Älä äiti sinä laula, vaan minä laulan!

Tyttökavereiden luona kyläillessä pukkaa nuken vaunuja ja odottaa jo ennen kylään menoa, että onkohan ne vaunut vielä siellä. Mummun luona myös mummun vanhat puiset, romisevat nuken vaunut otetaan heti leikkiin!

Sisua pienessä kaks ja puolivuotiaassa on. Omaa tahtoa näytetään olemalla KAIKKEA vastaan, paitsi jos kyse on herkun syönnistä. Puuro ei maistu, ruoka ei maistu, pukemaan ei tulla, ulos ei lähdetä, ulkoa ei haluta sisälle.. Sano vaan mitä, niin kyllä hän on eri mieltä! Loppu viimein on kuitenkin aina oikein tyytyväinen vanhempien tekemiin ratkaisuihin vaikka se saattaisi pientä mieltä hieman huudatuttaa ja ääntä avata. Oma huone on myös se paikka, minne poika pääsee rauhoittumaan (huutamaan!) kun mikään ei ole hyvin ja maailma potkii vastaan.

Aamuisin tykkää kömpiä isin kainaloon, joskus ilmoittaa jo illalla että sitten kun on aamu, sitten saa tulla isin vieleen. Yöt nukkuu hyvin, joskus hipsii kesken yön vanhempien huoneeseen, joskus taas nukkuu koko yön aamuun asti omassa sängyssään.


Pojan päivä koostuu yleensä tätä rataa:

Herätys, viereen kömpiminen tai aamupesut. (7-8)
Lasten ohjelmia ennen aamupuuroa. (aamupuuro viimeistään 9.00)
Leikkimistä sisällä tai ulkona.
Lounas n.klo 11.
Päiväunet (tai lepo, koska nukkuahan ei tarvitse ;))
Välipala (~14 pintaan, riippuen miten nukkuu)
Leikkimistä sisällä tai ulkona.
Päivällinen n.klo 17.
Sisällä puuhailua - pikku kakkonen, leikkimistä, mitä nyt keksitään.
Ennen puolta kahdeksaa iltapesuille, jonka jälkeen iltapuuro.
Puuron jälkeen hammaspesu, iltasatu (jos isi kotona, niin kaksi satua, yksi pikkuveljen kanssa yhteinen, toinen isin kanssa kaksin), unilaulut ja unille. (yleensä 20.30 aikaan talossa on jo hiljaista)
Yöunet kestää 10-12 tuntia ja aamulla taas sama uudestaan.

Joinain päivinä tv pysyy koko päivän kiinni, joskus taas saa katsoa enempikin ohjelmia. Yhteen aikaan poika luuli, että tv:stä ei näy muuta kuin lastenohjelmia. Aina kun avasi tv:n esim talletusten laittoa varten poika istuutui tv:n ääreen ja kysyi alkaako minun ohjelma. Aamulla osaa galaxin alkaessa sammuttaa itse tv:n kun tietää, että hänen ohjelmansa ovat päättyneet.

2,5-vuotias saa jo hyvän apulaisen kotitöihin. Aina ollaan valmiina auttamaan oli kyse remontoinnista, kukkien kastelusta tai leipomisesta. Kun asiat osaa markkinoida oikein (ja poika on sillä tuulella, että huvittaa) niin on oikein mahtavaa, että kotona on tätä nykyä tuommoinen pieni apupoika. Plussaa on se, että esikoinen imuroi mielellään. Joinain päivinä saa toppuutella ergorapidon kanssa touhuajaa, toisinaan taas ohjataan poika niihin paikkoihin missä imuria eniten tarvitaan.

Suosittelen hankkimaan tällaisen 2,5-vuotiaan jokaiseen kotiin. Ikinä ei ole tylsää hetkeä, aina löytyy tekemistä, ja jos tekemistä ei ole niin silti on hommaa. Seuramiehestä menee myös tällainen hyvin puhuva lapsi, eipä tarvitse vieraiden kanssakaan jutun juurta keksiä, kun pieni ihmisen alku hoitaa senkin puolen.

Oikein on mainio tapaus tämä meidän säteilevä esikoinen, oli hän sitten uhmakkaalla tai lempeämmällä tuulella. 

Maaaaaaaarraskuu... [lopu jo!]

On tämä pitkä aika vaan odotella joulukuuta. Oon alkanut jo haalimaan kasaan ylläreitä poikien joulukalenteriin, joululahjalistat täydentyy joka päivä, ulos on viritetty jouluvalot ja sisällä poltellaan silloin tällöin kynttilöitä (yleensä mies laittelee ne). Niin ja on me niitä torttujakin pari kertaa jo paistettu! Huh.
Vaan eikö sitä joulua saa jo odottaa? Ihan tyhmää ajoittaa joulun odotus vain joulukuulle, sehän on niin lyhyt aika suunnitella ja ajatella mitään. Kun kiire tulee kuitenkin! Eli joulun odotuksen oon jo aloittanut, ja joulukuuta odotan siks että sitten saa availla kalenteria.

Pojilla on vanhan työkaverini lahjaksi antama, ja itse painama, joulukalenteri (jonka ihana äitini sitten ompeli valmiiksi), johon tonttu käy yön aikana tuomassa pieniä yllätyksiä. Viime vuonna yllätykset olivat tarra ja kettu-karkki, pikkuauto tms luokkaa, tänä vuonna täytyy käyttää ehkä enemmän mielikuvitusta. Listaa oon tehnyt ideoista kalenteriylläreihinkin, kun nyt noita listoja tykkään kirjoitella. Lasten sakset on ehdoton mikä täytyy tontun tuoda. Esikoisella on kovat halut leikata, mutta haluan että hänellä olis siihen 'kunnon' sakset - ja omatkin vielä. Sit kai pitäs olla myös jotain leikattavaakin.. Toisaalta taas materian lisäksi kalenterista saattaa löytyä viestejä tontuilta, joissa voi olla esim jokin kiva tekeminen koko perheen kesken, piirtämistä tms. Näitä on niin kiva keksiä!

Minkälaisia joulukalentereja teille tulee?

Vai oonko mä liian aikaisessa hätäilemässä näiden kans? 

Ps. Me on alettu kuuntelemaan jo joululauluja,

muskarissa alkoi myös "treenit" joulujuhlaa varten.

MAANANTAIN MARRASKUU. tai marraskuun maanantai.

Ihana aurinko. Ihana perhe. Ihana laatuaika. Ihana arki. Huomenna kaikki taas jatkuu niinkuin aina. Loma loppuu, mutta meidän perhe se vaan porskuttaa. Uhmaa pukkaa esikoiselle, pienin opettelee ensiaskeleiden alkeita. Tänään kuitenkin vielä nautitaan tästä viimeisestä vapaasta koko perheellä ennen kuin jäämme odottamaan seuraavaa.
Ja sanoinko jo, että IHANA AURINKO! 

REILU MEININKI.

Meinasin kirjoitella kuulumisia meidän uhmakkaasta isänpäivästä, mutta taidankin vaan todeta, että kyllä kaksveen uhma on pientä verrattuna aikuisten idioottimaisuuteen. Melkein voisi kiitoskortin lähettää, että kiitos kun sain taas voimia kestää pienen ihmisen uhmaa, ja annoitte samalla perspektiiviä elämään ja asenteeseen sitä kohtaan mitä meillä on.

Vaalikaa rakkaitanne. Unohtakaa kuitenkin ne, jotka eivät ole enää vaalimisen arvoisia.

MAHAKAS.

Aattelin tulla bloggailemaan kuulumisia, ja lisäillä kuvia joita oon jemmannut (mutta en ole käyttänyt), mutta kuinkas kävikään. Meidän tietokone on vaihtanut paikkaa, samoin kaikki muu tässä huushollissa keittiötä ja olkkaria lukuunottamatta, joten sen johdosta myös ulkoinen kovalevy näyttää olevan jossain. Ja missäpä muuallakaan kaikki kuvat olis kuin siellä..

No, löysin tästä tietokoneelta kuitenkin tasan vuosi sitten otetun kuvan, raskausviikkoja oli silloin kasassa 30+0, eikä kyllä ole ikävä tuota mahaa! Vielä kuopuksen ollessa pieni vauva (nyt se on jo aika iso, kun eilen matkusti ekaa kertaa muualla kuin turvakaukalossa) mulla oli vauvakuumetta, nyt se on poissa. Ja on niin vapautunut oli kun ei kuumeile lisää lapsia, että en olis ikinä uskonut!

Minähän haluan vielä joskus sen prinsessan, mutta nyt koen vaan suurta keveyttä kun saan poikien pieniä vaatteita ja tavaroita eteenpäin. Ja vaikka sen prinsessan haluaisinkin joskus saada, niin mistäpä sitä tietää jos se jää vaan haaveeksi. Elän toivossa, että joku päivä saan jonkun ihanan pikkuprinsessan kummitytökseni ja voin sitten sitä kautta toteuttaa niitä omia kuvitelmia omasta pienestä tyttärestä, heh.

Meillä on nyt siis vihdoin saatu muutettua meidät kaikki uusiin huoneisiin, osa varmasti vähän tietääkin jo miltä näyttää makkareissa, ja niistä aionkin jossain vaiheessa laittaa tännekin lisää. Aika hektistä elämää ollut nyt kun mies on lomaillut ja ollaan oltu säpäkkänä täällä kotosalla. Ja koska loma on lopuillaan niin nyt on hyvä hetki alkaa sairastamaan. Oishan nuo flunssat voinut jättää välistäkin, mutta näköjään taas on sitä laatua että kun yhdellä vuotaa nenä niin kaikilla vuotaa nenä. 

Mutta nyt toivottelen teille mahakasta viikonloppua isänpäiväherkkujen parissa! Minä jo paloittelin suklaat kattilaan, että alan leipomaan mutakakkua kunhan saadaan mies kauppareissulta. Lahjan tekokin on yllättäin vielä vaiheessa, mutta kyllä me ehditään. Mitään kun ei valmistu ilman viime tippaa.

Aurinkoa ystävät!

GREAT BALLS ON FIRE

Meidän eräs sunnuntai noin kuukausi takaperin kului aika säpäkkää vauhtia sairaalan seinien sisäpuolella. Mun kuvitelmat ihanasta illasta perheen kesken sai käänteitä heti aamusta. Mummu hälytettiin suoraan unten mailta esikoisen kaveriksi, mies soitettiin kesken tärkeiden työtehtävien (aamukahvit ja hullujen päivien mainoksen luku..) töistä kotiin ja nuorin (joo, se Ukkelson) vietiin heti puuropöydästä sairaalaan. Ei ollut pelkkää hampaiden teko kitinää se aamuneljän ja viiden välinen itku, aamupesuilla todellisuus paljasti että kaikki ei ole kunnossa ja lääkäriin on mentävä.

Puhelinneuvoja antoi luvan syödä aamupalaa ja mennä sitten näytille.. Vastaanottovirkailija epäili vaivan olevan vaippaihottumaa.. Lääkäri kuitenkin laittoi meidät kiireellisenä eteenpäin ja siellä me sitten kipitettiin tuli pyllyn alla niin kauan kunnes poika pääsi leikkaussaliin. Nyt on meidän mahdollinen isovanhemmuus turvattu. Puhumattakaan nyt siitä, että pojan isäksi tuleminen on vieläkin mahdollista. 

Että jos nyt jollain tulee vastaavaa eteen, niin menkää HETI lääkäriin jos siellä vaippa-alueella on jotain muuta kuin vaippaihottumaa. Tähän päivään mennessä kun minä en ole nähnyt mitään vaippaihottumaa, joka aristais ja punottais ja olis paikallinen ja tosi kipeä. Eli että jos kivekset on suuremmat kuin hevosella, punottaa kuin paloauto ja ovat kipeät - sitten on kiire! (nämä siis oli ne oireet mitkä minä pojalla näin)

Pieni potilas oli reipas koko päivän. Hieman meinasi hermostua, kun ruoka-aika alkoi olla käsillä juuri ennen leikkausta. Kun taas mun olo oli melko pamelamainen, kun aamuimetyksien jälkeen sain antaa rintaa pojalle vasta kun oli ollut hereillä tietyn aikaa leikkauksen jälkeen. 

Ja mikä vaiva sitten oli ? Pojan vaivaa hoidettiin kiveksen kiertymänä. Pahimmassa tapauksessa kives voi mennä niin solmuun, että menee kuolioon eikä pysty enää tuottamaan siittiöitä. Meidän tapauksessa kyse oli kuitenkin "vain" kiveslisäkkeen kuoliosta, joka poistettiin kokonaan. Nämä vaivat on muuten semmoisia, että näitä ei käsikopelolla voi edes diagnosoida, leikkauksessa vasta näkee mikä on kyseessä. 

Että silleen. 

Onneksi oli nopea toimenpide. Me lähdettiin syömään, kun poika meni saliin. Ja kun olimme tulossa takaisin ja sain kaikkia kauhukuvia maalattua mielessäni, niin sairaanhoitaja soittikin jo että saatte mennä pojan luokse. Että jäi lyhyeen ne itkut sitten. Onneksi.

Näköjään meidän perheessä on tapana käydä yökylässä sairaalassa vauvavuoden aikana. Josko ne olis meidän poikien osalta sitten käyty nämä reissut.

Seitsemän kuvaa kesästä.

Olipa vaikea valita seitsemän kuvaa. Vähän helpotti tää naamasensurointi.

Kesä oli kyllä ihana. Ainakin näin jälkikäteen muistellessa. Eipä näistä kuvista sen enempiä. Muutieta syötiin usein välipalaksi (ja muutenkin muokattiin ruokatottumuksia tervellisempään suuntaan), ulkona oltiin mitä vauva antoi olla (kuumuus oli hälle raastavaa!), minilomalla käytiin, kirmailtiin samaisella lomalla, makkarin ikkunaan asennettiin varjoksi vanha verho ulkopuolelle, taivas oli sininen ja mökillä käytiin mitä ehdittiin. 

Semmonen kesä.

Toivottavasti ei tullu samoja kuvia kuin aiemmissa postauksissa. Yritin ainakin valita erit. 

Kuka haluaa tän haasteen?

Minä ainakin haluan nähdä näitä lisää!

Ota haaste vastaan ja linkitä itsesi :) 

Eiku siis...

...sehän on ilman ään pisteitä se mun nikki instagramissa! Ohhoh. Blondi mikä blondi.

Meillä alko nyt LOMA! Mikä tarkoittaa käytännössä armotonta kodin laittoa ja siivoamista ja järkkäilyä ja ja ja... 

Päätin,että tänään saa laittaa jouluvalot päälle (eiku siis talvivalot!), mutta ulkona sataa VETTÄ. Haluan lunta!!! 

Ai joo, ja nyt on myös movember.. (Laittaisin kuvan viime vuoden kammotuksista tähän,muta viiksien omistaja tuskin tykkäis :D)

Tämmösiä tärkeitä piti tulla kertomaan.