Myrskyn jälkeen.

Wau, siis WAU! Oikeesti, odotin koko eilisen illan milloin Mintun haaste saa julkisuutta myös iltapäivälehdissä, ja saihan se! 

Eilisen oman postaukseni jälkeen olen hykerrellyt itsekseni, hymyillyt, ollut täynnä aurinkoa ja mieliala on ollut taivaissa. Joku voi varmaan luulla pieneksi jutuksi julkaista kuva puolipukeisesta itsestään ilman kasvoja, mutta ei se ole. Se oli ihan helvetin iso juttu, ja ajattelin jo että en edes kerro Mintulle osallistuvani. Onneksi osallistuin. Tänään mulla on ollut hyvä olla. 

Vastaantulijat, toiset äidit, ovat nähneet tänään mairean hymyni. Olen kuvitellut heidän synnyttäneet vartalonsa, ja että eihän tässä olla toisia kummempia. 

Se, mitä eilinen minulle opetti, oli se että myös minä voin olla kaunis tällaisena. En ehkä ole tyytyväinen fatson röllykkääni, mutta voin olla siitä ylpeä että olen saanut kaksi ihanaa lasta sisuksistani omin voimin ulos. Olen kantanut heitä sisälläni, imettänyt, ollut läsnä jokaista pehmeää kohtaani myöten. Mitä hävettävää siinä on? Ja kuten kuopuksen kummisetä minulle totesi, se on aika pieni hinta siitä, että on saanut aikaan jotain niinkin arvokasta kuin omat lapset. Että olkoon nyt toiset tissit roikkumassa ja maha pullollaan, jatkossa kuljen ylpeänä ja jatkan elämänmuutostani hyvillä mielin. 

Kiitos Minttu! Kiitos naiset!

tilttaa.

Ihana miniloma takana, voimat lopussa ja miehellä ihana (not!) työputki päällä. Täällä ollaan ihan voimattomana ja palaillaan linjoille kunhan saan omaa aikaa tietokoneen kanssa.. Älkää karatko!

Ruokaa viikoksi.

Aloin viime viikolla kirjoitella ylös meidän viikon ruokalistaa. Olis voinut toki valita jonkun muun viikon, mutta mistä näistä taudeista ikinä tietää millon iskevät. No, tässä meidän ruokaviikkomme..

Maanantai

Aamupala: puuroa - kuten aina. Pojalle voita ja raejuustoa, minulle voi(keiju)silmä, miehelle raejuustoa. Kaverina maitoa ja vettä, vitamiinit. Viinirypäleitä.

Lounas: lapsille kaupan purkkiruokaa..aamu meni asioilla,joten kokkailut jäi tekemättä ja vauvan ruoka pakastimesta sulattamatta. Vauvalle jälkkäriksi puolikas purkki päärynää ja omenaa.

Aikuiset söi wokkikasviksia arabbiata-kastikkeella, mies läks illaksi töihin.

Välipala: pieniä karjalanpiirakoita, leikkelettä, juustoa, minisuolakurkkuja, jogurttia. Vettä ja maitoa.

Päivällinen: riisiä ja kermaista jauhelihakastiketta. Punajuuriviipaleita. Maitoa ja vettä. Pahaa kivennäisvettä (karpalomaku..).

Vauvalle hedelmäsosetta.

Iltapala: esikoiselle puuroa samoin maustein kuin aamulla. Aikuiset syötiin miehen tullessa kotiin salaattia höystettynä avokadolla (+suolaa,pippuria ja oliiviöljyä).

Tiistai

Aamiainen: puuroa. Mies ja esikoinen söivät leipää. Kaupan mehukeittoa.

Lounas: eilistä jauhelihakastiketta ja riisiä. Samat lisukkeetkin kuin edellispäivänä. Lisäksi keitettyjä babyporkkanoita. Miehet (mies ja esikoinen) söivät ruisleipää. 

Vauvalle itse tehty peruna-porkkanasose + sikanautaa. Jälkkäriksi eilisen jälkkärin loput. Mies lähti taas illaksi töihin. 

Välipala: jogurttia ja hapankorppua. Papan poimimia hilloja. 

Päivällinen: taas samaa; riisi+jauhelihakastiketta...
Iltapala: samaa...

Keskiviikko

Aamiainen: puuroa ja mehukeittoa mukista. "Saanko lisää mehua?"

Lounas: nuudelia ja kananmunaa (mies töissä.. nopea ruoka, joka maistuu varmasti!)

Pieni apulainen laittoi munat huti :D

Välipala: minipiirakoita, viinirypäleitä. Mulle lämmintä kaakaota (saakelin tauti!)

Päivällinen: esikoiselle purkkiruokaa (ei syönyt), aikuisille jonkin sortin salaattitortilloja.

Mun ruuanlaittoviihdykettä

Nokkamuki takas käytössä sotkun välttämiseksi...

Iltapala: pojalle puuroa ja leipää. Aikuisille salaattia, leipää, jogurttia ja lämmintä juotavaa.

Harvinaista: leipää iltapalalla!

Torstai

Aamiainen: sama setti kuin muinakin aamuina, lisukkeet vaan voi muuttua.

Aamukahvia "isille", teetä mulle. 

Lounas: isännän bravuuri:kanakeitto. Niin taivaallisen hyvää!

"Jälkkäriksi" teetä, kuten joka päivä.

Välipala:  kauraleipää ja banaania.

Päivällinen: kanakeitto.

Iltapala: samaa linjaa kuin ennenkin, mun iltajogurtti turkkilaista.

Perjantai

Aamiainen: same as usual.

Lounas: kanakeittoa. Leipää. (Kuinka paljon nuo kaksvuotiaat oikein syö?!)

Päiväteet ylhäisessä yksinäisyydessäni!

Välipala: banaanilettuja, poika söi banaania ja jäisiä mustikoita :D 

Päivällinen: lasagnette, sulatettu pakastimesta.

Iltapala: same old,same old.

Lauantai

Aamupala: mulle puuroa voisilmällä, muut varmaan kans samaa rataa kuin ennenkin, minä nukuin sillä aikaa!

Lounas: pojalle lasagnettea (mielikuvituksellista!), me miehen kanssa syötiin paistetut kananmunat ja wokkikasvikset tuunattuna tomaattimurskalla.

Välipala: leipää.

Päivällinen: lihapullia, spagettia, kasviksia.

Iltapala: samaa ku muinakin iltoina..

Aamun kauppareissun jälkeen napostelin pitkin päivää karkkia ja tein rocky roadia.. Illalla morkkis, paha olo ja maha kipeä. Kannatti.

Sunnuntai

Aamiainen: samaa.

Lounas: pojalle eilisiä lihapullia, me syötiin miehen kans paistettua kananmunaa. Minä laitoin omani leivän päälle kera lihapullien ja muiden lisukkeiden.

Välipala: mä vedin liikaa rockyroadeja päiväteen kanssa, joten skippasin välipalan, poika söi leipää ja banaania. (söin muuten puolet pojan banaanista, ja se tais olla jotenkin mennyt huonoksi :D)
Päivällinen: aikuisille wokkikasviksia, mulle sekaan nuudelia, miehelle sitruunatonnikalaa mitäikinäolikaan. Poika söi taas jotain tähteitä :D
Iltapala: arvaatte varmaan?


Yhteenvetona
Aika paljon tuli syötyä kananmunaa, poika sai purkkiruokaa useammin kuin normaalisti, ja silti taudissa ryteneenä sain kuitenkin apetta pöytään. Niinä päivinä kun mies on ruuanlaitto-aikaan kotona, ruuanlaittaminen lankeaa hyvin usein hälle (mm.tänään aamulla tekas makaronilaatikon).
Usein meillä myös syödään samaa ruokaa monesti peräkkäin, tai sitten pakastetaan osa ja syödään sieltä niinä päivinä kun ei ole aikaa/jaksamista laittaa ruokaa.
Kaikkia hedelmiä ja kasviksia en alkanut joka ruualle luettelemaan, tai leipiä, jos joku sattui ottamaan. Annoskoot pyritään pitämään meillä aikuisilla kohtuullisina, mutta lapsille annetaan niin paljon kun napa vetää. Taitavat kuluttaakin enemmän suhteessa omaan kokoonsa kuin me ;)

Rockyroadien tekeminen oli virhe, mutta uskottelen itselleni, että se herkkupäivän (tai kahden tai useamman) pitäminen on hyväksi mielenterveydelle. Mies pysyi lujana, otti vain pieniä maistiaisia pojan palasista. Onneksi sunnuntaina kävi appivanhemmat kylässä, niin sai heillekin tarjota. (ja onneksi mulla on vielä yksi pala jääkaapissa, minkä aion mennä syömään heti kun olen saanut blogisurffailut tehtyä!)

Joka päivä pyrin juomaan paljon vettä, ja vielä iltapalallakin otan ison lasillisen silläkin uhalla, että yöllä pitää mahdollisesti käydä pissalla.

Joka päivä myös vauva on saanut kahdesti soseita, lounaalla jonkin sortin liharuokaa, päivällisellä hedelmää tai marjaa. Jatkossa myös vauva pääsee ruokapöydältä ruokapöydän ääreen, kun eilen laitoimme syöttötuolin hänelle pöydän päähän. Myös hänen ruokailukertansa tulevat lisimään, koska puolivuotta tulee ihan parin päivän sisään täyteen. Istumisharjoitukset ovat siis alkaneet, joko se pikkuvauva-aika on ohi?

Tuttipullo tuunattuna nokkamukiksi

Outo lintu keskellä kesää.

Olen varmaan yksi niistä hätäilijöistä, jotka jo heinäkuussa odottavat innolla syksyä. No, pistetäänpä astetta paremmaksi; minä odotan joulua! 

Olen käynyt mielessäni joulun toivelahjalistaa jo keväästä asti. Tai no, viime joulusta asti. Mietin toiveita lapsille ja itselleni, kirjaan ylös kalenteriin ideoita muiden lahjoiksi. Pikkuhiljaa varmaan alan ostamaan lahjoja jemmaan, rahan meno on näin ollen joulun alla pienempää. (Yeah right!) Sitä paitsi nyt olis ale-aika, miksi sitä ei voisi hyödyntää joulua ajatellen? ;)

Viime jouluna en keksinyt toiveita. Anoppi kyseli innokkaasti mieheltäni mitä toivon, ja laitoin ehdolle lahjakortit finlaysonille tai marimekolle. No, lahja oli jotain ihan muuta. Tästä viisastuneena olen keksinyt jo monen monta toivetta ;)

Myös lähestyvät syntymäpäiväni ovat saaneet aivoni raksuttamaan. Olen joka vuosi innoissani synttäreistäni kuin pikkulapsi, ja en ymmärräkään miksi ihmiset vähättelevät juhlan aiheita. Aina on aihetta juhlaan! Minusta on ihana saada ystäviä kylään, viettää aikaa, kestitä ja syödä hyvin. Miksi en siis juhlisi omia synttäreitäni? Varsinkin kun tässä päästään lähemmäksi 40:ä tänä vuonna, eh. Se tosin on vielä mietinnässä miten juhlitaan, mitä tarjotaan jne jne. Mutta on tässä reilu kk aikaa vielä.. Ja suurin kysymys lienee, että miten niitä kolmikymppisiä nyt sitten kuuluu juhlia?!?!! 

Mutta siis takaisin jouluun. Nämä syksyn kaltaiset kelit meidän suunnilla eivät helpota syksystä ja joulusta haaveilua. Iltaisin katsotaan hämärässä televisiota, pauli-valot seurana. Siihen lisäksi vielä kynttilöitä, niin syksy sais tulla! Villasukat mulla jo on jalassa, oli viime yönäkin jo.. 

Ajatelkaapa ihana syksyinen ilta, pieni sateen ropina ja vielä viimeiset lämpimät tuulen vireet muistona kesästä. Jalassa villasukat ja kumisaappaat, päällä villapaita ja kuoritakki. Jalassa hyvin istuvat, mukavan tuntuiset, farkut. Kipaiset kaupasta iltapalaksi jotain hyvää, kotona juot kuumaa kaakaota ja tuijotat rakastasi silmiin pöydän yli. Ah, eikö kuulosta ihanalta? Syksyyyy, missä oleeeet? 

(Netti poikki, joten kuvaton postaus toistamiseen...) 

Torstain totiset.

Havahduin siihen että vauva on ensi viikolla PUOLIVUOTIAS.

Mahasta oli hävinnyt sentti tai kaks.

Esikoinen alkoi reippaasti (isin laittamana) päiväunille.

Oma teehetki olis TODELLISTA luksusta.

Kuopuskin kaipaa äidin seuraa, vaikka isoveli onkin pienelle fanille ykkönen.

Tulevaisuuden haaveet vain pyörivät mielessä, ei niille tähän hetkeen voi muuta kuin haaveilla.

Ajatustenluku olisi vallan oiva ominaisuus.

Leivonta-blogit eivät jätä mua rauhaan (yksi kyseinen oikein herkuttelee makeilla kuvillaan!).

Mietin tarjoiluja synttäreilleni. Ja jo kuopuksen tammikuisille. Ja jouluksi. Ja miehen synttäreille...ja ja ja (voi ei, leivontablogien syytä!).

Raskausarvet ovat hälvenneet.

Olen lintsannut fysion kotiohjeista.

Tauti ei taltu. 

Esikoiselle on tullut TAAS nuha.

Joko mustikat on muka kypsiä?! Meillekin niitä!!!!

Mansikkasato tais jäädä meidän pakkasessa viime vuotista pienemmäksi. Onneksi appiukko antoi hilloja (lakkoja).

Pojat nukkui yhtä aikaa päiväunet, sitten kuitenkin!

Käsitöitä olisi kiva aloittaa näin syksyä vasten (ja kun kelitkin on näin syksyiset), en vain tiedä mitä aloittaisin.

Duploilla jaksaa leikkiä kun on pitänyt niitä piilossa jonkun aikaa. 

Onkohan muuten jotain itsekidutusta lukea niitä leivontablogeja nyt?! (Go fat, go!)

Olisko vähemmän enemmän? Siis harvemmin postauksia, parempia juttuja. Äh, en usko.

Pitäiskö lapsille antaa jotkin muut bloginimet kuin esikoinen, poika, vauva ja kuopus?

Ja viimeisenä koko päivän mielessä kummitellut rocky road. Miksi piti googlettaa mitä se on?!!! Niin pakko saada viikonloppuna kokeilla (ja syödä itse kaikki!).

Kauniita unia kansalaiset!

uuteen nousuun..

Viime päivät on ollut melkoista matalalentoa. Tauti on ottanut mut otteeseensa, mutta aikaa sairastaa ei ole. Kolmena päivänä olen kuitenkin saanut nukuttua päiväunet, ja taas on jotenkin jaksettu. Kuumetta mulla ei juuri koskaan tule, että taudin pois menoa saa odotella. Kuume kun saattais tappaa edes osan pöpöistä.

Mutta näin vaan on selvitty. Parit nukutustaistelut esikoisen kanssa käytynä (miten ne osaakin just silloin kun ite on heikoimmillaan?), tilanne on 1-1 - kiitos matkasängyn.. Kuopus tekee toista hammastaan ja mulla nyt tuo pää on muuten vaan täynnä höttöä. ONNEKSI tänään meitä on kotona illalla kaksi. Mies jo ehdotteli, että hommaan huomiselle aikuista seuraa.. (kuka haluaa taudin??) Taitaa vissiin vähän kaatua seinät päälle :D
Ens viikolle onneksi saattaa olla kivaa tiedossa pienen reissun muodossa, nyt tarviin kaikki teidän peukut pystyyn, että onnistuu!

Palataan asiaan taas paremmalla ajalla!

SIIJUU!

Vieläköhän tälle kesää saa laittaa t-paitaa päälle....

Koirakin on palannut kotiin voitokkaalta lomaltaan :)

Huomatkaa kukoistava kukkapenkkini, ja muutenkin viihtyisä piha!

tsaaatsiki-siki-siki-siki

Se on jännä juttu tuo sairastaminen. Miehet kun sairastaa, ne on kuolemankipeitä. Naiset kun sairastaa, sitä ollaan yhtä lailla työn touhussa kuin ennenkin. 

No joo, ei voi yleistää, mutta toisinaan tuntuu tuolta. Varsinkin kun ei voi tietää kuinka kipeältä siitä toisesta on tuntunut kipeänä ollessa ;) Mutta hattua nostan; mies oli viime viikon kipeänä, kävi töissä (tyhmä!) ja hoiti kotihommia kuin ennenkin, kävi kaupassa, siivosi... Mulla taas oli tänä aamuna olo kuin katujyrän alle jääneellä ja olisin voinut nukkua vaikka koko päivän!

Poikien tauti siis iski myös minuun. Ja kohta varmaan loppuun sukuun. Lauantaina nimittäin kävi serkut vieraisilla, syötiin hyvin ja saunottiin. Ajatella, että me ollaan kohta kuus vuotta asuttu tässä, eikä miehen sisko ole ikinä käynyt meillä saunassa. Kerta se on ensimmäinenkin ;) Meillä kun aika usein on saunotettu vieraat, jotenkin se vaan kuuluu asiaan. 

Kesäaikaan tykkään tehdä grilliruuan kaveriksi sipulivoita. Nyt kuitenkin bongasin turkkilaisen jogurtin vyötteestä tsatsikin ohjeen ja pakkohan se oli testata. 

Ohje meni kuta kuinkin näin;

puolikas kurkku (150g, mulla tais tulla n.200g)

½tl suolaa

200g turkkilaista jogurttia

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna (olisin voinut laittaa toisenkin ;))

mustapippuria myllystä

Kurkku raastetaan, laitetaan siivilään suolan kanssa valumaan enimmät nesteet pois ja sekoitetaan loppujen aineiden kanssa sekaisin. Myllystä vielä vähän mustapippuria mausteeksi, niin jo kelpaa!

Helppoa ja hyvää :)

Tsatsikia jäi aika paljon ruokailun jälkeen, loput käytimme ihan salaatin seassa kastikkeena.
Kysyisinkin, että minkä kanssa sinä olet syönyt tsatsikia? Kiinnostaisi saada uusia vinkkejä, oon aika pihalla välillä tämänkin asian suhteen :D

(Kiinnostaako jota kuta muuten ne tyynyt mitä sitten kuitenkin ostin alesta? En ollutkaan niin myöhäisherännyt kuin luulin!)

Tarkoitus oli tähän vielä laittaa ihanan helpon marjapiirakan ohje, mutta kuopus heräsi tankkaamaan. Gotta go!

ps. netflixistä ohjelmia seuraavat;

katsokaapa orange is the new black.

Meillä on koukututtu siihen ihan täysin!

Iltaa odotan...

Ja tämä ihan vaan puhtaasti omana mielipiteenä,

ei kenenkään maksamana mainoksena ;)

besserwisser

Ai että mä osaankin olla ärsyttävä. Ja joskus jopa vaikka en tarkoitakaan. Sekö se muuten ärsyttää ittiäki. Ei näin. Osaan siis olla ärsyttävä myös tahalleen. Varsinkin jos on joku mehevä riita meneillään. Sillon se on ennemmin kivaa entä ärsyttävää ;)

Mutta puhun nyt siis siitä kun mulla on tää KAHDEN LAPSEN vankka kokemus äitiydestä ja äitinä olemisesta, raskaana olemisesta, kivuista, synnytyksistä jne jne. (nyt röyhistelen rintaani täällä, haha!) Henkeen ja vereen olen esimerkiksi imetyksen kannalla, samoin kuin monen muunkin asian suhteen. Niitä nyt on ehkä turha tässä alkaa huutelemaan, enhän minä mikään jumala ole, joka tietää miten asiat PITÄÄ TEHDÄ. Vaikka välillä tää oma sammakoiden suusta päästäminen varmaan antaa ymmärtää jotain ihan muuta..

Meillä on nyt lähipiiriin tullut tänä vuonna paljon vauvoja, ja lisää tulee koko loppuvuoden tasaiseen tahtiin. Ja koska mulla on nää kaks lasta oon niin **tun ärsyttävä, niin tuppaan aina välillä antamaan tahtomattanikin niitä typeriä kommentteja mitä en itsekään siedä. Että hyvää päivää vaan.
Esimerkiksi viime viikonloppuna lausahdin "ei ole tyhmiä kysymyksiä olemassakaan" just semmosella hymisevällä mummeli-asenteella, että kyllä minä tiedän kaiken. Samalla mut varmaan ammuttiin mielessä kantoraketilla kuuhun. Miks pitää sanoa tuommosta, kun ei itekään siedä moista? Vai onko se just sitä, että ne asiat ärsyttää mihin sitten itekin syyllistyy? Ja tuo oli vaan yksi esimerkki mitä oon möläyttänyt.

Pahalla en ikinä sano, en todellakaan. Yritän olla hyvä ystävä ja täydellinen kuuntelija - ja apuna ja neuvona, jos multa semmosia pyydetään. Ei taida ihan aina vaan onnistua. Paasasin kerran imetyshuuruissani ekaa lasta odottavalle ystävälleni ihmisistä, jotka ei viitti edes yrittää tehdä imetyksen eteen mitään. Ihan niinku se mun elämää kovin koskettais. Saati että se lapsi jäis kasvamatta, jos saa korviketta pullosta. HUOH. (mutta siis kyllä pitää yrittää imettää, se tippakin on enemmän kuin ei tippaa ollenkaan äidinmaitoa!!!) (sori, oli pakko pikku paasaus ottaa tähän väliin)

Että ANTEEKSI kaikki kenelle olen se paska kaikkitietävä jeesustelija, joka tietää kaikesta kaiken ihan vaan siksi että olen puskenut kaksi lasta tähän maailmaan (tähän voisin sanoa, että ihan luomuna, mutta jätän sanomatta) ja vietän niiden kanssa niin paljon aikaa, että aivotkin pehmenee ja musta tulee maailman paras kaikkitietävä. Tehkää just niinku haluatte, mun tehtävä on opetella olemaan hiljaa.
(antakaa hali, sillä mut saa hiljaseksi!)


Huh. Helpottipa. Vaikka ei kai tätä kukaan mun kaveri edes täältä lue :D
(ja jos lukee, ni ilmiantakaa itsenne!)

Ajatuksen virtaa.

Jotenkin nää hetket, kun lapset nukkuu pitäs käyttää itselle hyödyksi, tehdä kivaa, niin silti aina tuntuu että se aika menee hukkaan. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, onhan tääkin omaa aikaa notkua blogeissa, joko omassa tai muiden, mutta en tiiä, jotain muuta välillä kaipaisin.
Voiskohan ajatuksia laittaa pauselle? Liikaa surraa taas mielen päällä mitä tännekin vois raapustella. Ihan vaan omaksi iloksi ja muiden kiusaksi.
Tekis mieli neuloa, sisustaa, ommella, shoppailla, jne jne. Onneks kuitenkin tää päiväuniaika ON rajallinen, olisin varmaan välillä aika isosti vararikossa nettikauppojen kans, jos niihin turhaan eksyisin ;)

Kuopuksen unet on aina vähän arvoitus miten kauan nukkuu, isompi vetää vähintään tunnin. Sanoin tuossa joku aika sitten ääneen, että olispa kiva kun meilläkin herättäis aamulla vähän aiemmin kuin yhdeksän aikaan, ehtis tekemäänkin jotain. No, tais pojat kuulla. Nyt on alettu heräämään puoli kahdeksan aikoihin, mikä on itseasiassa ihan tosi hyvä aika herätä. Ehtii aamulla tehdä kotihommiakin ennen ruokaa, leikkiä ja vaikka mennä käymään ulkona (kun vaan tää tauti nyt menis ohi lapsilla!). Vaikka en minä tiedä miten sisäilma parantais muka paremmin kuin ulkona olo..

Ja siis tää netissä roikkuminen on aika harvinaista herkkua, kyllä mä aika usein muuta teen. Nyt on jotenkin jäänyt tämmönen blogi-vaihe taas päälle, uniinkin tulee jotkut jutut blogimaailmasta. Mutta kyllä te tiedätte, tämäkin koukuttaa!
Eilen yritin lukea kirjaa kun pojat nukkui. Yritin. Ehdin lukea ehkä aukeaman tai kaksi, kun pienempi vaati hoitamaan. Vaikka onhan se aina pari aukeamaa enemmän kuin ei ollenkaan ;)

Huh, tulipa taas raapustettua ajatuksen virtaa tälle päivää. Alla oleva postaus on jo eilen ajastettu, näitä juttuja nyt vaan tulee!

Hei, jos ette jaksa kommentoida näihin diipadaapoihin, niin klikatkaapa tuota alla olevaa tykkään juttua. En minä näe kuka siellä tykkää, näen vaan että joku tykkää ;) Kiitos ja hei hei!

Taas mää aion.

Jos ajatellaan, että lähes joka toinen mun postaus on valitusta keskikehonrakentajana olemisesta, niin olisi varmaan ihan reilua kertoa niitä keinoja millä aion tuosta tittelistä päästä eroon. Voi olla, että poistan tämän tekstin myöhemmin, kun jotenkin jäi itelle semmonen kökkö-fiilis tästä, mutta kokeillaan...

Tässä on kolmen vuoden sisään ollut kaksi raskautta, kaksi synnytystä, kahden lapsen imetystä (joista toinen toivottavasti jatkaa vielä pitkään!), herkuttelua, laiskuutta... Mukaan noihin vuosiin on mahtunut myös liikuntaa ja palautumista ensimmäisestä synnytyksestä (kunnes olin melkein jo takaisin oma itseni ja aloin jälleen kasvattamaan mahaani ;)). Ennen toista raskauttani sain siis melkein jo "vanhan" kroppani takaisin. Positiiviseksi asian tekee se, että en sen kummemmin asialle tehnyt mitään. En muista minkälaiset ruokailutottumukset silloin oli, mutta silloin yhden lapsen kanssa tuli liikuttua enemmän. Kerta viikkoon folkjamissa hikoilemassa ja lähes joka päivä vähintään puoli tuntia koiran ja vaunujen kans lenkillä. Plus muuta mitä nyt tuli tehtyä. Aika vähän, jos himoliikkujiin vertaa. 

Mitäpä aion tehdä nyt, kun aikaa on yhtä paljon ja lapsia kaksi? No, käyn ensinnäkin fysioterapiassa niska-hartia-käsi-juttujen takia. Tätä en ala sen enempää avaamaan, mutta sieltä saa kuitenkin kotiin ohjeita joilla saa paikkoja parempaan kuntoon. Laiska ja mukavuudenhaluinen kun olen, niin enpä ole tainnut kertaakaan tehdä niitä sairaalasta mukaan saatuja ohjeita.... (Tyhmä!) Mutta noita fysioterapeutin antamia kotiohjeita olen tehnyt. Kai mulla on päässä vihdoin napsahtanut, että en halua olla rapakunnossa jo kolmikymppisenä! Paitsi että oon jo.

Ei olis siis varmaan huono vaihtoehto ottaa esille niitä sairaalasta saatuja ohjeitakaan...

Salikortti olisi mukava olla olemassa, mutta..
Sali, jossa kävin ennen lapsia maksaa aika paljon näihin tuloihin mitä nyt on. Saati, että ne tulot on kohta paljon pienemmät kun vanhempainrahakausi loppuu. Eli se sali on poissa laskuista. Lähin sali on ihan hanurista, ja miehen työpaikan salille voisin mennä hänen kanssaan, mutta sitten täytyisi olla aina lapsille hoitaja. Eli ennen syksyä tuskin sekään toimii, koska kaikki on lomalla jossain. Paitsi että oikeasti haluaisin mennä takas sinne "omalle" salilleni. Tää homma täytyy miettiä niin että onnistuis..

Sauvakävely. Hyvin käyntiin lähtenyt lenkkeily sauvojen kanssa hiipui nyt hetkeksi miehen työvuorojen takia. Tekosyy. Pääsishän tuota, mutta kun toinen on paljon töissä, niin on se kiva välillä nähdä muutenkin kuin viestien välityksellä. Just just. Nyt taas otan itseäni hännästä kiinni ja menen hinkuttamaan noita pyöräteitä kepakkojen kera!

Nää ei muuten oo mun sauvat, ihan 125cm pitkät, jotka olis kaupan.
Ei olis ostajia siellä? Halvalla lähtee!

Juokseminen. Jostain luin, että synnytyksen jälkeen juoksemista ei suositella ennen kuin lantiopohjalihakset on kunnossa. Juu-u, oon käynyt juoksemassa kyllä muutaman kerran tälle vuotta ja tykkään edelleen! Pitäs siis vaan lähteä juoksulle. Niin tai vaikka eka treenata ne lantiopohjalihakset kunnolla kuntoon. Hah.

Ruoka. Ai että. Tästä saa ehkä ihan oman postauksen. Mutta kuten aiemmin jo kerroinkin, niin karkkipäivää ei enää ole (ai että muuten ärsyttää!), ja no, kai ne MAIREJEN syömisetkin vois vähentää. Ainakin siihen asti että liikkuis useammin. Ruuasta siis tulossa oma postaus jossain vaiheessa.

Vaunulenkit. Meillä on tuplat. Kyllä. Halvat ja asiansa ajavat, mutta. No mutta ja mutta, mutta mutta kuitenkin. Ne on vähän kököt. Jos on helle sää, niin en edes kuvittele lähteväni tuplilla mihinkään. Saati nyt välttämättä edes vauvan kans ulos. Vauva inhoaa kuumuutta ja en minä muutenkaan halua viedä pientä suoraan paahteeseen. Tuplissa kun mennään nenä menosuuntaan ja mitään aurinkosuojaa ei oikein ole. Ei siis hyvä. Myös tuulinen sää on aika nounou noille tuplille. Tai no mulle tai vauvalle. Ei oo kiva kun vauvalla ottaa tuuli henkeen ja ahdistaa. Odotamme siis tässäkin asiassa syksyä ja pilvisiä säitä. Sitten mennään tuplilla vaikka mihin! Niin ja siis onhan me tällä viikolla käytykin. Historiallista. Kiitos kivojen* kesäkelien ja pienen tihkusateen, pakkasin lapset kyytiin ja sitten mentiin. Piristi kaikkia meitä kolmea!
*lapsille sai pukea tuulipuvut päälle...elikkä niinku välikausivaatetta ;)

Pyöräily. Mulla oli vielä viikko sitten kolme polkupyörää. Kyllä, kolme. Yhden sain myytyä, sen ainoan missä on ehjät renkaat. Nyt on jäljellä anopilta lainassa oleva ja ikivanha, mutta niin rakas, maastopyöräni. Molemmista toinen kumi rikki. Maastopyörä on odottanut viime kesästä asti, anopin lainapyörä vasta tämän kesän. Että pyöräilen sitten taas joskus. Ja se peräkärry lapsille olis aika jees. Noin niinku muutenkin kuin mun liikunnan puuttumisen takia.

Missähän lie poroalueella tämäkin, pölyttymästä pois muuttanut, nykyään asustaa..

Kaikkihan oikeasti lähtee vain pään sisältä ja omasta tahdosta. Mun on ihan turha tähän listata mitä olen ajatellut tehdä, jos en sitten kuitenkaan tee. Huijaan vaan teitä, ja ennen kaikkea itseäni jos/kun en pysy aikeissani!


Niin että pulinat pois, tälle iltaa mulla on lenkkiaikaa luvattuna aviomiehen toimesta. Jos en sitä käytä, niin en voi syyttää ketään muuta kuin sitä tyyppiä, joka mahansa kanssa tuijottaa mua peilistä. Suurin motivaattori taitaakin muuten olla just se maha, joka tiettyjen vaatteiden kanssa oikein lepää housun reunan päällä tai pahimmassa tapauksessa ROIKKUU housujen päällä. Niin tai valuttaa housut roikkumaan liian alas, että melkein kompastuu. perkele.

Ja loppuun vielä kuvia rakkaasta raskauden (raskauksien) jälkeisestä mahastani, en mää oikeesti mikään jätti ole! Ja vatsan sisään vetämisellä saa huijattua jo aika paljon ;) paitsi no, näyttää se silti siltä, että olisin raskaana :DD

Ja kiitos jo etukäteen niille, jotka nyt haluaa sanoa, että kun synnytyksestä on niin vähän aikaa ja blaablaa. On joo, mutta se ei olekaan se juttu.
Juttu on siis se, että tässä pikkuhiljaa vois miettiä elämää terveellisemmäksi ettei tarvis kymmenen vuoden päästä ihmetellä toinen jalka haudassa, että mihin se elämä livahti. Ja kerronpa vielä, että mulla on ihan oikein kiva olla itseni kanssa - paitsi tuon mahan. Että ehkä mä en ihan toivoton tapaus ole ;) Kiinteytystä, kiinteytystä, huutaa mahamakkarani!

Vatsa sisään...
Sitä todellista huono ryhti-kuvaa ette tule näkemään, siinä se vasta roikkuukin :DD

Ei kai tästä raski luopua.. Niin on soma ainainen vauvamaha tässä, että!

Tää kuva on omistettu naapurille, joka luuli että kolmas on jo tulossa.... :D

Metrin mittainen käyrä!

Ei hyvää päivää! Otin aamulla mittanauhan kauniiseen käteeni ja mittasin mahan ympäryksen.. No, lukemat oli aikalailla samoja mitä ne oli esikoisesta rv20! Tarkoitus ei ole päästä samoihin mittoihin kuin ennen lapsia, ajatus on, että keho olis siinä kunnossa, että kaikki sukurasitteena mahdollisesti tulevat sairaudet sais huonon kasvualustan eikä tulis. Vaikka eihän se sitä katso. Mutta jos ajatellaan että kakkostyypin diabetekselle on suurempi riski keskivartalolihavilla, niin johan tuolle asialle kannattaa tehdä jotain. Siis sille keskivartalolle.

Sukurasitteena mulla on myös tämä keskikehonrakentaminen. Ja herkkujen syönti. Karkkipäivä on jätetty pois, kylässä käydessä otan maltillisesti herkkuja, ja kotona päiväteen kanssa olen luvannut itselleni KAKSI marie-keksiä. Tai mairea, niin kuin puhelin aina korjaa. Tämän aamun jälkeen voi mairet jäädä syömättä.. Nehän on sitä paitsi vähän ku pahvia!

Nyt alkaa olemaan päiväteet käsillä, eka ruokaa naamariin ja toiveisiin pitkät unet pojille (yeah right!). On niin mieltä ylentävää muutenkin ku yks vaan kiukkuaa, uhmaa ja jättää ruokansa syömättä. Hyvänä äitinä vein aika nopsaan lapsen sänkyyn, ja ihme ja kumma siellä on edelleen! Kerrankin oikea ajoitus. 

Ai että olis höyryjä päästeltävänä. Mutta kunhan tästä rauhoitun, niin kadun varmasti että tänne olisin marmattanut. Että antaapa olla. Mutta että tiedoksi sille puolen, ei elämä täällä koko ajan kamalaa ja läskikeskeistä ole. Tästä blogista nyt vaan on näköjään tullut mun fatsovalituskaveri. Huooooooh.

Olihan taas settiä. Lupaan parantaa tapani jälleen. Siis niinku blogini suhteen. Lasken vaikka tätä otsassa kasvavaa käyrää pienemmäksi... Jos nyt ei vähäiset lukijat ole vielä kadonneet, niin en ihmettele vaikka kohta täällä ei kävis ketään :D

Ps. On ihanaa kun uhmis huolehtii pikkuveljestään. Taidot ei riitä pukemaan vielä edes omia vaatteita loppuun asti, mutta veljelle silti auttaa sukkaa jalkaan <3 (ne sukat on muuten ihania kun käyvät ensin kauttaaltaan suussa :D siis vauvan suussa!)

Pps. Instagramissa meidän positiivisempia juttuja löytää nimimerkin @tarkkasilma takaa ;) (tämäkin kuva sieltä lainattu ja postaus puhelimella naputeltu)

nonni, tulihan tähän positiivistakin juttua ;)

VENE.

Arvostan suuresti kaikkia, jotka tekevät itse. Ja vielä osaavat tehdä kunnolla! Äitini mökkivarustus täydentyikin viime kesänä ystäväperheen miehen kunnostamalla soutuveneellä. Mökki on joen rannassa, ja äitini oli jo kauan haaveillut omasta veneestä rantaan. Ja nyt hän sen sai ihanan ystävän avustamana! Kuinka mahtavia ystäviä äidilläni onkaan, kunnostavat veneen ja tuovat sen puolen Suomen päästä vielä perille, ihan hyvää hyvyyttään :)

Itse olen pienestä asti saanut tottua veneilyyn. Kun olin pieni, perheeni kesämökki oli järven rannalla ja iskän kanssa pääsi kokemaan verkkoja, onkimaan, virvelöimään ja pyytämään muikkua. Tuolle muikun pyytämiselle, tai sen pyytämistavalle, on joku oma nimityskin mitä en nyt muista. Muikut oli, ja on ehkä edelleen, mun lempparikalat ruokapöydässä, en vaan ole itse vielä niitä valmistanut..

Vaikkakaan äitini mökillä veneellä ei kauas pääse koskien vuoksi (ainakaan toiseen suuntaan), niin kyllä se on silti ihana istuskella vetten päällä (ja kohottaa kuntoa soutaen!) ja nauttia kesästä!

En tiedä onko pojallani joku minulta peritty geeni, vai puhtaasti vain into kokea kaikkea uutta, mutta viimeksi mökillä ollessamme hän ilmoitti haluavansa veneeseen. Ja sinnehän hän pääsi! Mummun ja papan seurassa tietenkin, mummun poikanen kun on <3

***

ps. tautitilanne on nyt tämä;

molemmat pojat yskii,

kuopus kitisee puhkeavia hampaita

ja esikoista kiukuttaa kun yskä vie voimat.

Ja ilta ollaan kolmistaan,

katotaan mitkä iltaraivarit joku saa,

kun ei pääse ajoissa nukkumaan..

Yksin lasten kanssa ollessa aina kun jompi kumpi joutuu jossain vaiheessa odottamaan..

Vauvahulluus.

Ei apua. Oikeesti. Nyt on kuulkaa homma niin,että jostain syystä mun ainainen vauvakuume vaan on ja pysyy, ja oireilee! Ei,en halua tähän hetkeen kolmatta,en en. Mutta ne vastasyntyneet! Miten ne voikaan olla niin ihania!!! Ja niin vähän aikaa vaan!

Mietin kuopuksen ollessa pieni (nythän on jo niin iso poika jo,vajaa puolivuotias ihan :D), että milloin loppuu vastasyntyneen aika? Että millon vauva on vaan vauva eikä vastasyntynyt. Enkä tiedä vieläkään! Tänään pääsen katsomaan kuukauden ikäistä,ei kai hänkään enää vastasyntynyt ole? Voi vauvat,tulkaa luokseni! Älkää koskaan kasvako isoksi!

Mietin joskus kätilön ammattia. Vastasyntyneet olis jees,mutta ei mulla kyllä ole mielenkiintoa tonkia toisten naisten haaroväliä. Saati muutakaan mikä kätilön työhön kuuluis. Palkkaiskohan ne sairaalaan vastasyntyneille sylittäjän ja lepertelijän? Onhan siellä niitäkin pieniä,jotka on ilman äitiä ja isiä osan aikaa. Tai jos eivät palkkais,ni edes vapaaehtoiseksi! Voi mikähän vauvahulluus mulla nyt iski..

Taidanpa lukea tämän erään nimeltä mainitsemattoman aikakausilehden loppuun, ja lähteä putsaamaan myytävää polkupyörää... Heikko kun olen,niin annoin alea ostajalle. Tyhmätyhmätyhmä...

perjantaina jaaritteluja.

Miksi ne hyvät ideat aina karkaa päästä, kun koneelle pääsee? Jatkossa varmaan siis tulee myös puhelimella tehtyjä postauksia, ei ne jutut muuten ulos tule :D

Mä oon tässä hetken surffannut nettikaupoissa, ja etsinyt meidän sohvaan uusia tyynyjä/tyynynpäällisiä. Lähdetään poikien kans tänään yöksi mummulaan, äiti lupas katsoa mun kans nää vaihtoehdot läpi, ja vähän ehkä järkevöittää mun ideoita. Mulla kun ei oikein aina nää ideat toimi :D

Fiksuna tyttönä tässä olisin siis tehnyt jotain koontia mun lemppareista, mutta eihän tästä mitään tule. Tekniikan ihmelapsi kertakaikkiaan. Ja näköjään nettikauppoihin jos on uskominen, oon ihan myöhässä ihanien ale-tuotteiden suhteen. Jep, meikä on tämmönen myöhäisherännyt :D 

Esikoinen on edelleen kipeänä, lämpöä on ja vointi vähän heikko. Viikonlopun synttärikekkerit jää välistä, toivotaan ettei mummu ja pappa saa nyt sitten kuumetta kun sinne mennään.... Tai sama kai se niille on, odotan tässä millon vauvaan iskee kuume! 

Blaah, pikkusen tuli tylsä. Ei ollu päätä eikä häntää. drrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

Moro, sano poro.

Tämmönen tuli meitä vastaan juhannuksena. Pikkusen jännitti tuleeko sarvipää yöllä vastaan mökin pihalla, mutta onneksi ei näkynyt. Olis voinu pissa(reissu)t tulla housuun, ku tämmönen olis tuijottanut pihamaalla silmiin!

Arjen sankarit.

Meillä alkoi tänään taas normiarki. Paluu lomamoodilta arkeen sujui aika kivuttomasti. Tai no, yhellä on nyt lämpöä ja omakin olo on semmoinen, että nukkumaan olis kiva päästä, mutta arki se on tämmöstä.
Mies lähti siis loman jälkeen töihin ja musta tuntui, että kesä loppui siihen. Tai tuntui vielä eilen. Eihän se mihinkään lopu! Tänään on tavattu ystäviä, parannettu maailmaa äiti-ihmisten kesken ja lapset ovat saaneet leikkiä virran pois. (toivottavasti ei nyt saatu tuota tautia vaan tartutettua kyläpaikkaan..)

"missä se isi on?"

Minä toisaalta jo vähän salaa odotinkin, että arki alkaa. On siinä välillä ihan eri fiilis olla kotona yksin lasten kanssa kuin koko perheellä. Vaikkakin kyllä mua eilen illalla vähän jännittikin miten saadaan aikamme kulumaan! Näin yhden päivän perusteella sanoisin, että olen tehnyt tätä ennenkin ;) Ja nyt voin taas odotella niitä miehen vapaapäiviä..

Viikonloppuna olisi tiukka rutistus edessä, miehen yövuorot! JAIKS. Eipä tässä muuten olis mitään hätää MUTTA... esikoinen on keksinyt alkaa temppuilemaan unille menon kanssa. Tänään (ihme ja kumma, kun kipeäksi oli tulossa) ei tarvinnut päiväunille palauttaa kertaakaan, mutta tässä on reilu viikko veivattu ees taas nyt nukkumaan menon kanssa. Kyllä voi äitiä väsyttää niinä päivinä, kun iltanukutukset jää mulle yksin... Huh huh jo valmiiksi. Yks päivä meni hermot pelkän päiväunirumban kanssa..

Vaan aina on kaikesta selvitty! Nukkuu ne ennen pitkää, ja yleensä ennen aamuakin!

Kamalasti olis asiaa ja postausideoita, yritän saada niitä näin tipotellen silloin tällöin julkaistua. Nyt tosiaan aika vähän kortilla taas... Tietokoneaika on rajallista, iltaisin nollissa, ja päivälläkään ei viitsi päiväuniaikaan naputella, kun vauva nukkuu silloinkin samassa huoneessa koneen kanssa. Mutta hiljaa hyvä tulee.... ;D

Nyt kutsuu iltapesut, jee, kohta pääsee nukkumaan! (toivottavasti...)


(mua niin naurattaa kun tuo fatson toiset tissit on tuolla suosituimmissa postauksissa :D:D:D Näin yks yö untakin, että mulla oli NELJÄ rintaa. Ai että oli kamala tunkea niitä liiveihin ja toivoa, että muuttuvat kahdeksi :D siinä unessa vielä mietin, että johan on hankalaa, ku pitää pysyä neljän tissin perässä, että mistä on viimeksi imettänyt. HYI kamala, se oli aika kamala uni, vaikka naurattaakin :DD)

Kun maalainen kaupunkilaista opetti....

Juhannukseen kuuluu luonnollisesti vastominen saunassa. Koska jokaisella oli vähän puuhaa jos toista, niin mulle napsahti nakki saunavastan tekoon. Ja minähän kunnon vaimona otin sitten mieheni katsomaan miten homma hoituu.. (kerrottakoon, että ei tästä mitään ohjeita nyt kyllä irtoa, kunhan vaan sudin vastan kasaan jotenkin :D)

Ensin täytyi vähän valokuvata jotain ihan muuta..

Pitkän etsinnän jälkeen tyydyin lähimpään koivuun, josta jotain oksia ylsi ottamaan irti. Se oikeanlainen koivu kun puuttui mökin tontilta kokonaan..

Jossain vaiheessa oppilaani kiinnostus herpaantui ja hän lähti testaamaan kameraa muuhun suuntaan... Minä lompsin tien toiselle puolelle etsimään oikeaa koivua, mutta tuloksetta..

Kun vihdoin luovutin ja päätin ottaa ensimmäisistä koivuista oksat, alettiin vasta laittamaan kasaan..

Täytyy siis kertoa, että en ole tainnut koskaan oikeasti itse tehdä saunavastaa. Pienenä olen kyllä silmä kovana seurannut vierestä kun iskä on tehnyt. Siispä sain kaivella muistin syövereistä kaikki ne liikkeet ja nyörit sun muut, että vastasta tulisi tukeva. Ja katsokaa, eikö ole ihan näköinen ;)

Valmis!
Kestääköhän......

Vastan tukevuudesta en nyt tiedä, mutta kasassa se pysyi! Kaikki juhannuksen viettäjät (hah, neljä maksimissaan on vastonut!) saivat nauttia koivun tuoksusta ja pieksemisestä ;) Teki muuten hyvää, kun ensin kävi kuustoista asteisessa vedessä uinnilla ja sitten piiskasi vielä vastalla loputkin veret kiertämään. Oikein päässä humisi!

Lähimmät koivut melkein mitä tontilla oli, niistä se vasta sitten syntyi!

En tiedä mitä oppilaalleni nyt jäi tästä opetusreissusta käteen, mutta voipa ainakin olla ylpeä kätevästä emännästään!