Joulunlaittoa. [ne pakolliset joulunlaittokuvat blogiin]

Mikä siinä onkin, että ensin sitä miettii joko joulua saa alkaa odottamaan, sitten odotetaan joulukuuta, ja sitten huomataan, että onkin pari yötä jouluaattoon ja hommat on vähä rempallaan. Onneksi lahjat voi antaa keskeneräisinä, ja joulunkin saa kotiin vaikka olohuoneen verhot vaihtuiskin jouluisempiin vasta viikkoa ennen aattoa. Onneksi sentään on verhot (kiitos E!), muuten olis pitänyt tehdä joku hätäratkaisu (aiemmin jouluverhoina toimineet ei enää käyneet mun mielenlaatuun).

Nyt on verhoja vaihdettu, lahjat yhtä vaille paketoituna, osa vielä aloittamatta, mutta stressiä ei revitä. Otetaan joulu rennolla otteella. Ens vuonnahan se tulee taas. Ja sitä ennen voi vaikka lahjoa ystäviä muuten vaan, jos ei jouluksi ehdi. Eikö se muistaminen ole kivaa muulloinkin?

Mä oon pitkästä aikaa uskaltanut tänä vuonna taas kokeilla tehdä itse piparitaikinaa. Aiemmin olen joskus tehnyt pari kertaa yhtenä jouluna, joista jälkimmäinen kerta oli aika katastrofi. Eipä ole tullut sitten leivottua. Nyt leivoin, ja sitä taikinaa oli! Lahjoin myös ystäviä, kun miehen kanssa vedimme pipariöverit heti alkuun. Kannattaa muuten jättää koristelematta, ne ei houkuta niin paljoa kuin kuorrutetut piparit. (kuulostaapa..no joo..)

Kummeille on tänä vuonna laitettu joulukortin mukaan valokuvamuisto pojista. Joitain ystäviä lahjotaan pienillä paketeilla, toisten kanssa on sopimus ettei lahjoja vaihdeta. Vanhemmillemme ollaan hankittu jotain pientä, minun isää on muistettu ennen joulua käymällä haudalla. Mun veljien kanssa on sovittu, että jouluna lahjotaan, synttäreillä ei. Jännityksellä odotan mitä ovat keksineet. Yleensä toiveet on lähinnä käyttötavaraa, tänä vuonna keksin vielä (ehkä?) lompakkoystävällisiä toiveita esittää. VAIKKAKIN olen tainnut olla kovin lahjojen toivoja tänä vuonna. Mitäs kyselevät, kyllä minä keksin! (ainahan mää jotakin haluan, dah!)

Lahjojen antaminen on puoli hupia joulussa, mutta kyllä se paras osuus on se, kun saa avata niitä paketteja. Kivaa, kun tänä jouluna saa avata vielä kuopuksenkin paketteja. Esikoinen onkin toivonut lelulehdistä lähes kaikki rekat. Lisäksi muskariopen kitara on ihastuttanut koko syksyn, ja hän sanoikin yks päivä että "voiskohan se joulupukki tuoda mulle kitaran. Punaisen, pienen kitaran?". Saapa nähdä, joulu on ihmeiden aikaa..

Meillä on kuusi koristeltu jo tänään (esikoisen taidonnäyte. kaikki pallot alkuun samalla oksalla..nyt ne roikkuu vaan vierekkäisillä), huomenna pakkaan pojat ja paketit ja lähdemme jo etukäteen mummulle. 

Ihanaa joulun aikaa, kiva kun olette siellä! 

Nauttikaa ja viettäkää oikein leppoisaa joulua. 

Meidän kuulumisia voi katsoa instagramin kautta (rohkeasti vaan pyytää saada seurata), ja kyllä minä tännekin tulen taas kun ehdin. Nyt se viimeinen paketti ja sitten etukäteisjoulusaunaan.