mittarimatoni mun.

Vauhti kiihtyy ja koti tulee tutuksi. Ryömimisen jalon taidon lopulta hoksannut kuopus kulkee aina siellä missä ei pitäisi. Kiinnostavin juttu nykyään on koiran häkki, tuon pienen karvakasan turvapaikka. Tai sitä se ainakin oli kunnes kuopus sen keksi. Enää ei vain lasketa vauvaa leikkimään näköetäisyydelle kun tekee ruokaa, kohta se on kuitenkin ihan jossain muualla.


Kiinnostavia juttuja ovat myös seuraavat:

potta (tyhjä tai täysi)
jalat (kenen vaan! varokaa vieraat heiluttamasta jalkojanne kun istutte)
vessa
kylppäri
auki olevat ovet
eteinen (ja kengät kaiketi?)
isoveljen huone
pyykkiteline ja siinä roikkuvat pyykit (yleensä ne puolikuivat jotka on kiva vetää ryttyyn kun alas ei välttämättä saa)
pleikkari
vahvistin
pölypallerot
vaarallset (kyllä, meillä on semmoistakin täällä) lattialistan kulmat
tiskikone
keittiön kaapin ovet ja kaapissa olevat tavarat
eteisen peilikaappi
ne äidin keltaiset kumpparit
kaikki sohvan alle menneet jutut
uuni
..YOU NAME IT!

Seitsenkuinen suukottelija.

Kuopuksesta kasvaa hurjaa vauhtia iso poika. Seitsemän kuukautta tuli mittariin ja miehen taidot sen kuin karttuu!

Jokeltelu on muuttunut enemmän tavumaisemmaksi "äiti/äitä"-hokemaksi (kyllä,olen ihan varma että hän ymmärtää tarkoittavansa juuri minua! Ja oikeastihan hän tapailee enemmän "pa-pa-pa").

Kuukautispäivänsä kunniaksi poika ryömi, seuravaan aamuun mennessä taito oli unohdettu.
(nyt jo taas etenee, JOS kiinnostaa tarpeeksi)

Konttausasento on edelleen in, jalat myös jo liikkuis, kädet ei vielä hoksaa lähteä mukaan. Karhunkävely-asento on silti ehkä nykyään nähdympi.

Isoveljelle on jo uskallettu korottaa ääntä, eli sisua on tässäkin kaverissa..

Unenlahjat ovat yhä edelleen hämmästyttävän hyvät, unikaveri tai riepu täytyy olla joskus jopa vaunuissa (joissa ei tosin suuremmin kyllä nuku..). Päivisin tosin edelleen on lyhyempiä unia, mutta se ei menoa muuten hidasta.

Puuron syönti tökkii toisinaan, mutta potturuuat on mieleen.

Vierastamistakin on, ja äidin kaipuuta! Toisinaan ei tarvitse kuin toiseen huoneeseen poistua niin itku pääsee pikkuiselta.

Varsinaiset vauvalelut ovat jääneet vähälle käytölle, isoveljen pikkuautot lelut taas on imeskelty hyväksi. Samoin iskän pleikkari ja vahvistin - ihania! 

Tissiä halutessaan alkaa sylissä ollessa imemään olkapäästä. Tavaramerkkinä meidän perheen äidillä onkin nykyään törsteinen olkapää ;)

Aamuyön syötöt ovat jostain syystä tulleet takaisin, mutta tätä äitiä se ei haittaa, annetaan toisen olla vielä vauva (lue: en jaksa alkaa vieroittamaan aamuyön tissistä..).

Suukkoja taas on alkanut satelemaan, moiske kuuluu aina sopivissa tilanteissa, kiitos vain ihana isi, joka tämän pojalle opetti :)

Meidän pieni menninkäinen, 7 kuukautta vanha. PUS.