Ulkomaanelävä. [hommat hoituu]

Mulla tulee monesti ennen vieraiden saapumista hillitön into laittaa paikkoja kuntoon ja tavaroita järjestykseen, vaikka ne asiat vois tehdä myös silloin kun on aikaa eikä kiirettä.

Tänään meillä kävi kylässä ihan oikea ulkomaanelävä ja kotona tehtiin enemmän kuin pitkään aikaan. Puolet ikkunoista on pesty. Terassi on putsattu odottamaan öljyämistä. Eilen sain vihdoin kukkalaatikoihin suodatinkankaan alle (multa ehkä hommattuna sitten huomenna?), enää tarvis rautakangen ja reiät maahan. 

Sisällä on siistiä, pyykkiäkin on pesty koko taloyhtiön edestä.. Niin ja enhän minä ihan yksin tätä kaikkea ole tehnyt, onneksi on tuo husbandi. (listaan lisäksi toiset vieraat aamulla ja kahden -ellei kolmen?- eri ruuan valmistaminen..).

Mutta että on meillä nyt siistiä. Kuka se tulis seuraavaksi kylään, ni vois pestä vessan vaikka kolmannen kerran tälle viikkoa? Tai alkaa vaikka vihdoin rakentaan sitä terassin laajennusta. 

Oli kesäkesäkesä

Tiiättekö, kun avaan tän tietokoneen ja mielen päällä on ollut miljoona (tai ainakin monta) asiaa, mitkä haluais tänne itselleen muistiin, niin sitten kun saan tähän valkoisen planketin eteen, niin ei enää löydykään sanoja. Täytynee siis pysyä siinä, että kirjoittelee puhelimella ajatukset ylös ja koneella vaan lisätään kuvat mukaan. Jos ehtii. On niin kamala kiire muka koko ajan :D (ja tää mun kuvien siirto kestää semmoiset kaks tuntia näköjään, kun "äkkiä" tekee. vinkkejä nopeampaan otetaan vastaan, KIITOS!!!!)

Kuopus on oppinut kiipeämään joka paikkaan. Eka oivallus kun tuli, niin kiipesi koko ajan ruokapöydän ääreen. Nyt en ehkä vähän into jo laantunut... ehkä..
Kuopus osaa tulla peruuttamalla alas sohvalta, sisältä ulos, terassilta alas... No, pakki päällä aika usein siis.
Kuopukselle on kasvanut huomaamatta melkoinen ruuhkatukka.
Kuopuksen ensiaskel-kengät on kokoa 23... Niin on muuten sen isänkin kengät, jotka on anoppi säästänyt ;) (ja kuka sisällä edes käyttäis ensiaskelkenkiä vaikka ne olis kyllä ihan tosi söpöt ollutkin talvella vähän pienempinä..........öhöm...)

Esikoiselle on leikattu kesätukka kotiparturissa, meidän omassa kylppärissä. Kovasti kutiavana oli hieman haastetta hiustenleikkuukoneen käyttäjälle (mulle..), mutta kiitos husbandin ja tabletin tästäkin selvittiin.
Esikoinen on kokonaan päiväkuiva (ei vaippaa edes kauppareissulle enää!), yökuivaksi opettelu on hyvällä mallilla. Tosin sitähän ei voi edes opetella...
Esikoinen kömpii viimeistään aikaisin aamulla viereen. Halailee, pussaa ja saattaa sanoa "olet ihana".
Esikoinen on oppinut polkemaan pyörällä. Isi vaan ei oo koskaan nähnyt poikansa ajavan, koska ukkeli kaatui nurmelle ja nyt sitä jännittää niin paljon, ettei uskalla polkea. Kauhusta kankeana istuu pyörän selässä (jos sen siihen saa), ja hokee että haluaa pois. Ehkä sitten taas ensi kesänä?

Minä taas olen ideoinut takapihaa ja terassin suunnitelmat on veivattu kohta niin monta kertaa, että kohta on alettava hommiin, jos jotain meinaa saada aikaankin! Eka oli tarkoitus vain vaihtaa vanhaan laudat, sitten tultiinkin siihen tulokseen, että kunnon käsittely puuöljyllä auttaa (tehdään, kun tää siitepölykausi laantuu..), ja koska uudet laudat oli jo ostettu, niin ne käytetäänkin sitten uuteen terassiin. Tai patioon. En oikein tiedä mitä noilla on eroa. Ei kai mitään?

Kesä on siis aika ihana, me ollaan tehty kivoja juttuja, käyty mutka Kuopiossakin mummun ja papan seurana poikien kanssa. Kesä on vasta edessä, mutta ensi viikolla hetkeksi iskee syksyn todellisuus vastaan, kun mennään poikien kanssa tutustumaan päiväkotiin. Hui. Ajatukset on siis oikeastikin lähes joka päivä myös syksyssä, mutta kyllä tästä kesästä nyt otetaan kaikki irti!

KYMPPITONNI.

Se olis kymmenen tuhatta kävijää tälle blogille täynnä. Osahan on omia käyntejä, mutta ei kerrota sitä mulle..

Aioin tässä rauhallisena päiväunihetkenä saada paljon aikaan, mutta saldo on tässä;

- yksi rauhassa juotu päivätee (haaveillen samalla herkuista)
- yksi erittäin inspiroiva sisustuslehti anopilta selattuna läpi
- parhaat ideat otettuna puhelimeen talteen (kuvamuistiin joo)
- yhden urheilupaidan ja yksien tuulihousujen sovittaminen - NE MAHTUU TAAS!
- suunnittelua ajatuksen tasolla ensi viikonlopun synttärijuhliin
- viestittelyä pyörän peräkärrystä appiukon kanssa
- viestittelyä pois menevistä kamoista ystävien kanssa
- parin tavaran siirtoa paikasta toiseen
- herännyt esikoinen
- esikoinen sylissä bloggaamista

..hommat jatkukoon toisena päivänä. Samoin kuin mökkijutut vapulta.

HURJAKSI HEITTÄYTYNEET.

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa katsomassa jääkiekon SM-liigan 7.finaalia. Tänään menemme istumaan iltaa paluumuuttajaystäviemme kanssa. Toisen ystäväni kommentti oli "tehän olette hurjaksi heittäytyneet", kun kuuli että olemme TAAS ilman lapsia menossa johonkin.

Onnea on tukiverkko ja ihanat lapsenvahdit. Tänään vuorossa täti, viime viikonloppuna mummu ja pappa.

Parin viikon päästä heittäydyn vielä hurjemmaksi, kun jätän muun komppanian pitämään kotikontuja pystyssä ja suhautan itse lentokoneella Helsinkiin. Siellä se Williamsin Robbie mua sitten odottelee, ja laulaa mulle niin kauniisti, että ette uskokaan!

HETKI MENNEISYYDESTÄNI.

Pojat oli yökylässä mummulassa. Me palattiin hetkeksi menneisyyteen. Aikaan, jolloin kukaan ei aikatauluttanut elämäämme ruoka-aikojen ja nukkumaan menojen mukaan. Kukaan ei ollut vaatimassa näyttämään esimerkkiä sillä, että pöytä pyyhittäisiin ruokailun jälkeen tai yöpuku vaihdettaisiin herätessä pois (ei vasta sitten kun poistuu kotoa). Televisio oli auki lähes koko ajan, illalla valvottiin pitkään, aamulla nukuttiin niin kauan kuin sielu sieti. Aamupalaa syötiin puolen päivän jälkeen, lounasta kolmelta.

Tämmöiset irtiotot on aina ihania pieniä pausseja siihen normiarkeen. Arkeen, joka rullaa päivästä toiseen kuin itsestään. Aamulla tehdään pesut, syödään aamupala, katsotaan ehkä muumit (tai muut), leikitään, ulkoillaan ja niin edelleen. Illalla toistuu myös oma kaavansa nukkumaan mennessä. Tai no, koko päivän toistuu sama hyväksi ja turvaa tuovaksi havaittu kaava.

Pienet erot tekee hyvää kaikille. Mulla henkilökohtaisesti tuli olo, että onpa meillä ollut tylsä elämä ennen lapsia, jotenkin tyhjä. Mutta sitten mietin, että enpä minä sitä niin ajattelisi, jos meillä ei lapsia olisi. Olisin varmasti tyytyväinen siihen oloon ja eloon mitä on. Nauttisin ihan eri asioista ja tekemisistä. Ajattelisin ehkä, että miten niin ne perheelliset ei ehdi tekemään mitään? Mutta olihan se kiireistä silti ilman lapsiakin se elo silloin.

Muutamat pakolliset hommat olin itselleni asettanut tälle lapsettomalle vapaa-ajalle, muuten oltiin kuitenkin kuin ne ellun kanat (heh) ja vain nautittiin siitä että sai vain OLLA. Pakko myöntää, että ei sitä pidemmän päälle kestäis tuollaista loikoilua (ja viinin juontia ;)), mutta pieninä annoksina oikein hyvä. Kun tätä eloa on tässä torpassa välillä vähän enempikin, niin osaan todella arvostaa niitä hetkiä kun hoitovastuun ottaa joku muu. Joku, joka hoitaa molemmat pojat yhtä aikaa, pitää yön yli, hoitaa ja hellii. Puhaltaa pois pipit ja sylittää hitaasti heräävää kuopusta. Mitä me oikein tekisimmekään ilman tällaista apua? Kiitos kuuluu siis tällä(kin) kertaa äidilleni, joka niin mielellään poikasiaan hoitaa <3

Ensi viikolla edessä on erilaista rentoutumista sitten, kun kokeillaan miten kuopus kestää automatkan puolen Suomen päähän. Kaikki toimivat viihdytys-ideat saa jakaa kommenttiboksiin! 

ps. TORTILLAPIIRAKKA toimii todellakin hyvin kahteen pienempään vuokaan jaettuna!

MATALALENTOA. [tautinen tammikuun loppu]

Kyllä olen onnellinen, että tämä viikko on ohi ja tästä on selviydytty. Synttäreiden (raporttia ehkä myöhemmin) jälkeen juhlittiin vielä kotiäitien rääppiäiset, ja seuraavana yönä alkoi sitten semmoinen ralli, että oksat pois. Koko viikon olo on ollut kamala, ja aina kun olen luullut, että täältä noustaan, niin sängyn pohja on vienyt mennessään. Näissä tilanteissa onni on vuorotyötä tekevä mies, joka sattuu olemaan just vapaalla kun sairastat pahimman terän taudista. Ja hakeepa se rakas vielä kaupasta evästäkin ja apteekista lääkettä. HUH. Mutta ohi on. Ainakaan vielä ei ole vieraat raportoineet taudin liittymisestä seuraan...

Viikon hitti; piilosta peilikaapissa...

Yks päivä aloin jo kirjoittelemaan meidän päivän kuulumisia, ja se tyssäs lounaaseen se teksti. Ilta meni taas elpaillessa. Nyt viikonloppuna on otettu sitten kiriä kaikesta kivasta mitä viikolla jäänyt tekemättä, pulkkamäkikin on poikien kans korkattu. Kuopus ei (siitäkään) heti lämmennyt, ehkä ens talvena sitten?

Laitan tähän nyt tän meidän puolikkaan päivän kuvineen päivineen, eipähän jää taas arkistoihin..

***

"Neljän tunnin unien jälkeen herään hiljentämään esikoista, kello on 3:15. Reilua puolta tuntia aiemmin olen käynyt kippaamassa nuoremman takaisin pötkölleen seisomasta. Esikoinen jaksaa huutaa aikansa, isiä vaatii luokseen ja mikään ei ole hyvin. Kymmenen minuutin huutojen jälkeen saan vaihtaa vaipan, annan pojalle vettä ja vien sänkyyn. 

Puoli kuuden aikaan kuopus vaatii taas luokseen. Nyt ei ole kaikki kunnossa, yleensä hän nukkuu sikeästi aamuun asti. Monien hiljennysyritysten jälkeen luovutan ja otan ukkelin syliini sohvalle. Tätä ennen esikoinen on tullut viereeni meidän sänkyyn ja mies lähtenyt töihin.

Tunnin sylinukkumisten jälkeen kuopus nostelee päätään ja kohta tulee isompikin itkun kanssa olohuoneeseen, "mikset äiti tullut mun vieleen?". 

"kato äiti, minä petasin sen  ite!"

Aamutoimet ja puuro. Ihmeitä tapahtuu, esikoinen pyytää puuroa lisää. Mullekin puuro maistuu, viime päivät on mennyt aikalailla nestelinjalla ja väkisin syöden. 

Koiralle denta, esikoinen saa antaa. "Miksi se ei usko minua?"

Papapelit on nyt Se Juttu!

Hampaanpesun jälkeen kääntelen taaperokärryä aina parempaan suuntaan ja istahdan teelle. Esikoinen tulee seuraksi tekemään palapelejä, kuopus touhuilee. Radiosta kuuluu aamulypsy, isoveljeni kehui sitä eilen, ja ajattelin pitkästä aikaa kuunnella voicen renkutusten sijaan. 

Odotan jo päiväuniaikaa, että saan parannella vielä itsekin ja kaivautua peiton alle.

Ennen lounasta rakennellaan legoilla (duploilla),viikkaan pyykit narulta ja sylittelen läheisyyden kaipuusta kärsivää kuopusta. Välillä tehdään parit nuppipalapelit (näitä voi tehdä lattialla kuopuksen seurassakin, muita sitten pöydässä) esikoisen kanssa ja ajetaan autoilla. 

Lounaaksi kuopukselle purkkiruokaa, mulle ja esikoiselle munakasta.  

Ikkunan läpi ikuistettuna vaunut talviauringossa.

Lounaalla keksin hyvän idean mille alan, mutta kun vihdoin saan päiväteeni juotua ja hommat hyvälle mallille, päättää kuopus haluta herätä. Olis kannattanut sittenkin vaan levätä itsekin. 

Istun sitten loppusissaan tunnin sohvalla kuopus sylissä ja viestittelen ystäväni kanssa heidän tulevasta muutostaan..."

Päivän asu. 

***

Että semmoista tällä kertaa. Tässä on kamalasti tullut mietityttä tulevaisuutta ja kaiken kohtaloa ja syviä syntyjä, lähinnä oon tällä viikolla kuitenkin vain nauttinut siitä kun olen saanut nukkua ja maata peiton alla. Huomenna viikko uus, nyt suihkuun ja nukkumaan, nuo yörallit/aikaiset aamut kun ei taida loppua ennen kuin poskihampaat keksii puskea läpi. Ja sehän voi viedä aikaa vähän enemmän kuin pari yötä. Jep. ÖITÄ!

ONNENKYYNELEET.

Jos jotain oikein kovasti haluaa, niin sen lopulta saa. Uskoaan ei kannata menettää vaikka olis kuinka kivinen ja pitkä tie. Ja se tunne, kun odotus palkitaan. Se on jotain uskomatonta. Silloin tulee väkisin itku. 

Ja jos tässä tarinassa muakin itkettää ihan kamalan paljon, niin voin vain kuvitella kuinka asianosaiset itse kokevat tämän potenssiin tuhat. Ja itkettiinhän me vähän yhdessä, minä täällä ja toinen siellä. Vihdoinkin kaukosuhteemme on ohi!