1v2kk + risat = KALKATTAVA KAKARA.

Puhumaan opetteleva lapsi on jotain niin ihanaa. Sanoja tapaillaan sillointällöin vahingossa ja yllättäin, jotkut sanat taas on niin mukavalta maistuvia, että niitä jaksaa hokea joka päivä lähes joka asiaan. 

Aamulla otetun (ja kummitädille lähetetyn) flirtti-videon jälkeen oli pakko alkaa listaamaan niitä muutamia sanoja, joita meidän pieni mies jo osaa. Ja olihan näitä nyt useampi kuin se "näytä", jota hoetaan kun äitillä tai isillä on puhelin kädessä.. 

Näytä

Kato

Ma-ma (lammas)

Ii-haaa (heppa)

Ma-mmma (mummu)

Röhkintää (possu)

Muu (lehmä)

Me-mä / ma-mma (lehmä)

Kii(tta) / ki(cha) / kitta (kissa)

Haukuntaa / ha-ha / ö-ö (koira)

Äiti

Anna

Tuo

Tämäää

(i)Sssii (isi)

Pärinää (auto/traktori/tms)

Pään pyöritys = ei

Nyökytys = joo (tai ei..)

Pää-pä (leipä)

Että (vettä)

Tämmöne

Ähetää (lähetään. Tämä tais olla esikoisenkin ekojen sanojen joukossa)

(p)ois (koiralle)
Mi-ttu (Minttu)

Lista tuntuu jatkuvan joka päivä, ja nämäkin sanat saa välillä kuulla tosi tarkasti että kuulee mitä toinen sanoo. Mutta paljon näitä jo on. Väitän, että tässä on vain osa siitä mitä tällä hetkellä on jo sanottu / kuuluu ns.sanavarastoon. 

Että eiköhän tästä kaverista syksyksi saada ihan kelpo päiväkotilainen. Ja loput mitä ei osata sanoa (mm.äärimmäisen rakas unipupu -tai kolme niitä..) eivät ole vielä ärjyntää kummempaa "nimeä" saaneet. Mutta asiansa tämä ukkeli kyllä saa perille paremmin kuin uskoisittekaan!

Se lukee sittenkin!

No siis eihän se LUE, mutta vihdoin ja viimein on meidän vauvakin alkanut kiinnostumaan kirjoista. Ehdittiin jo vähän huolestua, että liekkö tulee lukutoukkaa kuopuksesta, mutta niin vain on kirjat saavuttanut suosionsa.

Esikoiselle on luettu siitä asti kun hän oli kolme kuukautta. Aloitettiin iltasadulla ja nykyään kirjoja luetaan milloin vain. Esikoinen osaa yhdistellä asioita ja miettii kovasti kirjan tapahtumia, katselee kuvia ja hoksaa yhtäläisyyksiä tarinan ja kuvan välillä. Kuopus taas ei ole oikein koskaan ollut kiinnostunut edes niistä iiseimmistä vauvojen kirjoista. On vaan ollut parempaa tekemistä, vissiin.

Nykyään kuopus kantaa innoissaan kirjoja luettavaksi, ja tietyt lempikirjat (lyhyet) jaksetaan kuunnellakin. Vielä on turha odottaa, että herra jaksais kuunnella kantamansa Kunnaksen kirjan loppuun asti (Värikäs päivä, suosittelen! Esikoinen tykkää!!), ja tekipä yhtenä iltana tiukkaa esikoisellekin kuunnella semmoset vajaata puoli tuntia kun herra Hakkarainen kävi katsomassa maailman ihmeitä.

Parhaat kirjat kuopuksen mielestä on ääntävät kirjat, eläinkirjat, ja kirjat, joissa on peili. Myös muita kirjoja selaillaan mielellään ja meillä on kovasti tykätty vau-kirjan Eetu-sarjasta. Taisin jossain vaiheessa tilatakin puuttuvat kirjat, mutta niistä ei ole innostuttu niin paljon kuin niistä "vanhoista tutuista" mitkä meillä jo olikin.

Että ehkäpä tästäkin herrasta saadaan muiden lailla kirjoja rakastava yksilö. Vanhemmillaan ainakin on paha taipumus lukea kirja mahdollisimman alusta loppuun, jos vain tarina ottaa ja vie mennessään. Silloin unohtuu kaikki muu - myös joskus ne yöunet. 

 Kuopus on myös oppinut kiipeämään isoveljen sänkyyn..

Ps. tämä ei ole maksettua mainosta.

Ihan vain omista kokemuksista lähtevää.

Ukkelssonin oodi.

Yksi vuotias ihanuus. 

Äidin aamujen ilo, iltojen nopeiten sammuva saunalyhty. 

Koko kropallaan tunteva, suuresti rakastava herra Ukkelsson. 

Pusuja moiskutteleva, suukkoja lähettelevä, kielareiden jakaja. 

Pieruhuumorille naurava, musiikin vietävä, ihana pieni ilopilleri.

Isoveljen kanssa höpöttäjä, äidin kanssa jutteleva. 

Isin tulosta ilahtuva, mummun sylistä rauhoittuva. 

Kummien kanssa naurava, enojen kanssa leikkivä.

Hampaiden pesua rakastava, saunaa inhoava, suihkussa jopa jo viihtyvä.

Pöö-leikistä hihkuva, kirjoista innostuva.
Pukemisesta karjuva, ruokailua harjoitteleva.

Minä ite. 

Suussa kahdeksan hammasta, mahassa pari pientä arpea.
Yöt hyvin nukkuja, päivällä pikkutirsailija.

Ihana, ihana Ukkelsson, yksi vuotias hän on!