VIIMEINEN.

Sä oot sellainen, kaikki tietää sen..... tralalallallaallaa ja niin edelleen.

Sori, jos tuli korvamato, mutta nyt on niin kevyt viikonloppu takana, että laulattaa.

Vietettiin viikonloppua kaksin miehen kanssa. Lapset oli mummulla ja me nautittiin. Etukäteen ajatus oli, että perjantain kaverin kolmikymppiset vietetään maltillisesti, otetaan muutamat juhlapaikalla, ja tullaan suoraan kotiin... Tultiin suoraan kotiin kaupungin kautta.. En muistakaan milloin viimeksi olisi ollut noin kivaa. Ja mikä keli! Vasta kolmen (puoli neljän?) jälkeen taksijonossa uljas prinssini kaivoi mulle neuletakin harteille. Pyytämättä. Siihen asti tarkeni hyvin juhlamekolla.

Lauantaina aamu oli puoli yhden aikaan (kuka ikinä muistaa nukkuneensa noin PITKÄÄN?!?!!), kun mua odotti valmis aamupuuro (tähän paljon sydämiä). Siitä päivä jatkui jouten ololla, kirjan lukemisella takapihan lämmössä ja varpaan kynsien lakkaamisella. Illalla pyöräiltiin vielä "yksille", opittiin että yksille voi lähteä, mutta yhteen se ei saa jäädä, ja luku pitää olla pariton. Meni siis yksi, jos toinenkin.. Seura oli ihan huippua, parasta, ja kotimatkakin taittui ihanassa kesätuulessa omalla jopolla. (no tunturi se on, mutta jopo kuulostaa paremmalta)

Siivoukset jätettiin tehokkaaseen sunnuntaihin,  loman viimeiset rippeet on käytetty nauttien leppoisasta menosta, ja lapset on haettu kotiin. Kyllä se aina virkistää olla erossa, mutta kyllä se on ihana huomenaamulla keittää puuroa useammalle kuin kahdelle. Ja vähän jo aiemmin kuin puoli yhdeltä..

Niin että se oli meidän loman viimeinen viikonloppu. Mulla on vielä viikko lasten kanssa arjen pyöritystä kotona, työvuorot on jo tiedossa ja välillä saattaa ajatus jo itkettää. Ihan sillai oikeasti itkettää, että ääni värisee, kun joku kysyy miltä se nyt tuntuu. Tuntuu tosi haikealta. Viimeinen kesäni kotiäitinä. Sniif. Vaan oli sillä ainakin rentouttava loppu!

Nallikarisa.

Sunnuntai-ilta yksin lasten kanssa on ehkä yksi tylsimmistä miehen iltavuoropäivistä mitä tiedän. "Normaalit" perheet viettävät sunnuntait valmistautuen tulevaan työviikkoon nauttien koko perheen kesken vietetystä ajasta. Meillä tuollaiset sunnuntait on aika harvassa, ja useimmiten sunnuntaina(kin) mies on töissä. (just nyt näin miehen loman alla tuntuu, että se on aina töissä..) 

Siksipä täytyy välillä keksiä jotain kivaa puuhaa, että saadaan sunnuntaipäivä soljumaan mukavasti iltaan asti.

Viime viikonloppuna ajatuskin pitkästä sunnuntaista lasten kanssa tylsistytti. Lauantaina jo varailin mummua ja pappaa minun ja poikien kanssa retkelle sunnuntaiksi, ja niin me sitten vietettiin sunnuntaita rannalla.

Tuuli kävi ja aurinko paistoi. Kylmä ei ollut, ei kuumakaan.  Sopiva keli jäätelön syönnille,  kiikkumiselle,  rannalla kävelylle ja ihmettelylle. Jäätelö ja pienet eväät korvasi päivällisen, kotona nautittiin vielä hetki auringosta pihalla, ja sisälle tultua suunnattiin koko porukka (mummu ja pappa ei siis olleet enää mukana) suihkuun. Esikoinen hieman ihmetteli iltapalaksi tarjottua päivällistä, mutta tyytyi kohtaloonsa. Yöunetkin maistui makoisasti kaikille.

Nyt sitten lisää sitä aurinkoa meille, tänään ja eilen on taas ravittu luontoa vedellä ihan kunnolla!

[otsikko suomeksi; Nallikarissa]

HOLA! [ja kiitos ja hei hei]

Morjens kaikki muut, heippatirallaa yksi laadukas lukijani (joka päätti lähteä lukemaan laadukkaimpia juttuja muualle?).

Meillä on perinteinen arki-juhannus käsillä, ja menemmekin vain pikaiselle yhden yön pysähdykselle nauttimaan mökkielämästä. Takaisin tullessa husbandi aikoi suorittaa perinteisen juhannussiivouksen saunan pesun merkeissä, joten en valita. Kyllä rakas, voimme tulla aiemmin kotiin, että ehdit pestä saunan ennen töihin menoa, ehdottomasti. (miten niin inhoan siivoamista?!)

Eli aamulla pakkaan kimpsut ja kampsut, otan sisäistä mielenrauhaa taskuun, ja lähden pulikoimaan kylmään jokiveteen suoraan saunasta. Vedän napani täyteen hyvää ruokaa, ja murehdin myöhemmin lisääntyneitä pumpseita kohtia mahassani.

Että JUSSIT.

Oli kesäkesäkesä

Tiiättekö, kun avaan tän tietokoneen ja mielen päällä on ollut miljoona (tai ainakin monta) asiaa, mitkä haluais tänne itselleen muistiin, niin sitten kun saan tähän valkoisen planketin eteen, niin ei enää löydykään sanoja. Täytynee siis pysyä siinä, että kirjoittelee puhelimella ajatukset ylös ja koneella vaan lisätään kuvat mukaan. Jos ehtii. On niin kamala kiire muka koko ajan :D (ja tää mun kuvien siirto kestää semmoiset kaks tuntia näköjään, kun "äkkiä" tekee. vinkkejä nopeampaan otetaan vastaan, KIITOS!!!!)

Kuopus on oppinut kiipeämään joka paikkaan. Eka oivallus kun tuli, niin kiipesi koko ajan ruokapöydän ääreen. Nyt en ehkä vähän into jo laantunut... ehkä..
Kuopus osaa tulla peruuttamalla alas sohvalta, sisältä ulos, terassilta alas... No, pakki päällä aika usein siis.
Kuopukselle on kasvanut huomaamatta melkoinen ruuhkatukka.
Kuopuksen ensiaskel-kengät on kokoa 23... Niin on muuten sen isänkin kengät, jotka on anoppi säästänyt ;) (ja kuka sisällä edes käyttäis ensiaskelkenkiä vaikka ne olis kyllä ihan tosi söpöt ollutkin talvella vähän pienempinä..........öhöm...)

Esikoiselle on leikattu kesätukka kotiparturissa, meidän omassa kylppärissä. Kovasti kutiavana oli hieman haastetta hiustenleikkuukoneen käyttäjälle (mulle..), mutta kiitos husbandin ja tabletin tästäkin selvittiin.
Esikoinen on kokonaan päiväkuiva (ei vaippaa edes kauppareissulle enää!), yökuivaksi opettelu on hyvällä mallilla. Tosin sitähän ei voi edes opetella...
Esikoinen kömpii viimeistään aikaisin aamulla viereen. Halailee, pussaa ja saattaa sanoa "olet ihana".
Esikoinen on oppinut polkemaan pyörällä. Isi vaan ei oo koskaan nähnyt poikansa ajavan, koska ukkeli kaatui nurmelle ja nyt sitä jännittää niin paljon, ettei uskalla polkea. Kauhusta kankeana istuu pyörän selässä (jos sen siihen saa), ja hokee että haluaa pois. Ehkä sitten taas ensi kesänä?

Minä taas olen ideoinut takapihaa ja terassin suunnitelmat on veivattu kohta niin monta kertaa, että kohta on alettava hommiin, jos jotain meinaa saada aikaankin! Eka oli tarkoitus vain vaihtaa vanhaan laudat, sitten tultiinkin siihen tulokseen, että kunnon käsittely puuöljyllä auttaa (tehdään, kun tää siitepölykausi laantuu..), ja koska uudet laudat oli jo ostettu, niin ne käytetäänkin sitten uuteen terassiin. Tai patioon. En oikein tiedä mitä noilla on eroa. Ei kai mitään?

Kesä on siis aika ihana, me ollaan tehty kivoja juttuja, käyty mutka Kuopiossakin mummun ja papan seurana poikien kanssa. Kesä on vasta edessä, mutta ensi viikolla hetkeksi iskee syksyn todellisuus vastaan, kun mennään poikien kanssa tutustumaan päiväkotiin. Hui. Ajatukset on siis oikeastikin lähes joka päivä myös syksyssä, mutta kyllä tästä kesästä nyt otetaan kaikki irti!

Mitä kuuluu Marja-Leena?

..aim sori.

Täällä se tämäkin blogi tönöttää ylhäisessä yksinäisyydessään, eikä sitä kukaan muista. En minä, eikä kommenttilaatikko.. :D

Arki soljuu eteenpäin tasaisen varmasti, syksy lähenee, vaikka kesäkään ei ole vielä alkanut. Ajatukset on pitkälti syksyssä, että meinaa unohtua kaikki ihanat jutut mitä tässä on ennen sitä. Nuuskin vain poikieni hiuksia, halaan ja pussailen. Muistutan kuinka ovat ihania. Nämä hetket ei ikinä enää palaa. Meidän viimeiset hetket kotona kolmistaan.

Syksy tuo aika isoja muutoksia meidän perheeseen. Sitten meitä on kaksi töissä käyvää vanhempaa, kaksi työn uuvuttamaa (oikeasti se ei ole työ, joka uuvuttaa, vaan se nukkumaan menon vaikeus. You know), sekä kaksi uuteen paikkaan nakattua lasta.

Ajatukset on siis pääosin syksyssä, että ei osaa oikein edes kertoa tästä hetkestä. Mietin jo minkälaisen repun hommaan erikoiselle. Mietin, että ostoslistaan täytyy lisätä ainakin kumisaappaat repun lisäksi. Ehkä myös tossut ja jarrusukkia. Vesipullo, jos elokuussa on vielä lämmintä. Onkohan kintaita ja lapasia riittävä määrä? Mitkä unikaverit viedään päiväkotiin?

Mietin, että töiden jälkeen ajan uimahallille niinä päivinä kun ei tarvitse hakea poikia hoidosta. Tai, että pyöräilen töistä kotiin kymmenen kilometriä aamun autokyydin jäljiltä. Saan kuunnella työmatkat radiota rauhassa, nauraa aamulypsylle, ja myöhästyä töistä kun en malta nousta autosta kesken juttujen.

Odotan, että saan ihanat työkaverit. Ja pelkään, että en saa. Painajaisunet ovat jo alkaneet. Pomoa en jännitä, sen tiedän olevan mainio tapaus.

Paljon on siis mielen päällä. Ajatukset tulevassa, ja elämä hetkessä.

Blogin tulevaisuuskin on ollut mielen päällä, ja paljon. Aikaa ja halua ei meinaa riittää nytkään, syksyllä vielä vähemmän. Tuntuu, että asiat vaan toistuu joka kerta samoina. Tylsinä. Ystävätkin jäävät välillä vähälle huomiolle, mistä riittäisi aikaa blogillekaan.

Paljon on siis ajatuksia mielessä, niistä kertominen vain on nyt jossain muualla kuin blogistaniassa.

Syksyä odotellen siis nyt nautitaan kesästä! (ja blogia päivitellään silloin kun ehtii :))

Kesäesat ulkoistettu.

Tässä on parina keväänä kesänä käynyt niin, että helle on hellinyt toukokuussa, ja loppu kesä on vain odoteltu lämpimiä kelejä. (ainakin näin mää nyt muistan). Nyt on maanantaista asti enempi ja vähempi lämpö hellinyt ja me on nautittu täysin rinnoin! Tänäänkin oltiin ulkona koko päivä päikkäreitä lukuunottamatta. (ja oikeasti kai jo sunnuntaista asti on lämpö hellinyt, mutta mä en oo ollut silloin kotona)

Ulkona ollessa tulee ihan erilailla ideoitua omaa pihaa. Nyt on kartta piirrettynä mitä tekisin JOS (ja joskus ehkä kun, jos tässä asutaan hamaan tulevaisuuteen) olis mahdollista. Enhän minä mitään puutarhanhoidosta ymmärrä (kuten kuvasta ehkä näkyy), mutta semmoista helppohoitoista pihaa tässä haaveilenkin. Laattaa ja grillipaikkaa ja semmosia. Laatta-tarjouksia odotellessa siis... Vaikka aika kiva tuo piha on nytkin, mahtuu potkimaan palloja, ja on siinä mahtunut syömäänkin terassilla vaikka ei erillistä grillipaikkaa olekaan.

Keksin muuten yhden erittäin suuren syyn miksi nautin tästä kesästä just näin paljon. Syy on yksinkertainen; en ole raskaana, eikä meillä ole pikkuvauvaa! Ei ole imetyshikeä lisänä, ei tarvitse miettiä missä voi vauvan kanssa olla, saati että missä se vauva viihtyisi. Lisäksi vielä ei ole tullut itikoita ja ötököitä, joten oli mukava illallakin vain istua ulkosalla ja ihastella ilta-aurinkoa naapurin autotallin seinästä. Ja tuo seura, mun omat kesäesat - ihan parasta!!!


Päivän top-jotain:
+aamupäivän piknik etupihalla
+terassin ja puutarhakalusteiden pesu
+pyykin kuivaus ulkona
+kiltit lapset (ja hyvin maistunut ruoka!)
+toistamiseen leikattu ruoho
+aurinko
+helle
+vedellä lotraavat (läpimärät) lapset
+husbandin suorittama siivouspäivä meidän muiden oleillessa ulkona
+pihahaaveiden suunnittelua (+budjetin laskemista)

(kuinka ärsyttävää on lukea tekstiä,

missä on vähän väliä suluissa jotain järkevää kommenttia kursivoituna..?)

Seitsemän kuvaa kesästä.

Olipa vaikea valita seitsemän kuvaa. Vähän helpotti tää naamasensurointi.

Kesä oli kyllä ihana. Ainakin näin jälkikäteen muistellessa. Eipä näistä kuvista sen enempiä. Muutieta syötiin usein välipalaksi (ja muutenkin muokattiin ruokatottumuksia tervellisempään suuntaan), ulkona oltiin mitä vauva antoi olla (kuumuus oli hälle raastavaa!), minilomalla käytiin, kirmailtiin samaisella lomalla, makkarin ikkunaan asennettiin varjoksi vanha verho ulkopuolelle, taivas oli sininen ja mökillä käytiin mitä ehdittiin. 

Semmonen kesä.

Toivottavasti ei tullu samoja kuvia kuin aiemmissa postauksissa. Yritin ainakin valita erit. 

Kuka haluaa tän haasteen?

Minä ainakin haluan nähdä näitä lisää!

Ota haaste vastaan ja linkitä itsesi :) 

Muihin aiheisiin.

Josko tämä trafiikki täällä minun pienoisessa blogissakin hiljenisi ja tirkistelijät saisivat tarpeekseen paljaasta pinnasta. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tarinoita kuvien takaa, ja aionkin jossain vaiheessa pyrkiä lukemaan kaikki postaukset haasteesta. Aikaahan se ottaa, mutta sitähän tässä elämässä riittää (hahahahahaa!). Uskomatonta kuitenkin miten jotkut pikkusieluiset jaksaa netissä parjata meitä naisia, ei taida olla kaikki muumit laaksossa. Tästä suivaantuneena ajattelin vielä eilen, että laitan oman kuvani ajalta ennen lapsia. Sen alipainoisen tytön, joka nykyisin on oikea nainen. Perhana, en minä enää haluakaan olla samoissa mitoissa kuin ennen, haluan vaan elää terveellisesti ja voida hyvin! Ja se joka ihainnoisi vanhaa minääni, kerronpa että tässä mä olen ihan tämmöisenä, sisimmältään vahvenpana kuin ennen, äitiyden muovaamana niin henkisesti kuin fyysisestikin. NiH! Ja se entinen minäni, joka varmasti olisi täydellinen niiden parjaajien silmissä vieläkin, on nykyään paljon parempi ja rakastetumpi kuin koskaan silloin kuin vasta haaveilin tästä kaikesta. 

Eksyinpä aiheesta, tarkoitus oli tulla kertomaan viime viikon minilomastamme. 

Myös puolalaisia ja venäläisiä urheilijoita oli paikalla. Osalta puuttui jalka, toisella puolikas. Mahtavat treenimaisemat heillä joka tapauksessa oli!

Kävimme siis yön yli Vuokatissa. Pidempäänkin olisi voitu lasten kanssa olla, mutta oikean ratkaisun tein kun lähdimme kaikki kotiin jo seuraavana iltana. Automatka kun oli mitä oli, olisi se voinut olla vähemmän leppoisaa yksin lasten kanssa.....

Mennessä esikoinen sinnitteli hereillä ja nukkui lopulta vain 45minuuttia ennen perille pääsyä. Hyvä ajatus mennä päiväuniaikaan.. No, kuopus ei viihtynyt enää kahvitauon jälkeen ja sain etupenkiltä kieppuroida takapenkille antamaan aina uutta lelua käteen. Tulomatka ajoitettiin iltaan, ajatuksena että pojat saavat alkaa yöunille autoon. Jep, esikoinen valvoi sen reilut kaksi tuntia kotiin! Itsekin päivästä väsyneenä (mm. Angry Birds-puisto) hihittelin pojan jutuille, ja vain vartti ennen kotia alkoi pojan silmät luppasta. Pysyi onneksi hereillä kotiin asti ja nukahti heti omaan sänkyyn päästyään! Osaa ne olla sissejä. Kuopus sitten taas kitisi pitkin matkaa, kun kuumuus vaivasi.. Muistiksi itselle; älä laita vauvalle peittoa kaukaloon, jos haluat hänen nukkuvan rauhassa koko matkan :DD

Päiväkävelyllä näkyi vaikka mitä kivaa, ainakin esikoisen mielestä ;)

Pieni hengähdystauko vei niin voimia kuin vähensi uniakin, reissusahan ei malta mennä ajallaan nukkumaan. Mutta kyllä se silti teki hyvää! Nyt vaan tarvis taas jonkun kotiapulaisen miehen työpäivien ajaksi, että saisi hommat rullaamaan..

Järvi oli "takapihalla" ja ikkunasta näimme pari kertaa junan. Siitä on riittänyt juttua vieläkin!

VENE.

Arvostan suuresti kaikkia, jotka tekevät itse. Ja vielä osaavat tehdä kunnolla! Äitini mökkivarustus täydentyikin viime kesänä ystäväperheen miehen kunnostamalla soutuveneellä. Mökki on joen rannassa, ja äitini oli jo kauan haaveillut omasta veneestä rantaan. Ja nyt hän sen sai ihanan ystävän avustamana! Kuinka mahtavia ystäviä äidilläni onkaan, kunnostavat veneen ja tuovat sen puolen Suomen päästä vielä perille, ihan hyvää hyvyyttään :)

Itse olen pienestä asti saanut tottua veneilyyn. Kun olin pieni, perheeni kesämökki oli järven rannalla ja iskän kanssa pääsi kokemaan verkkoja, onkimaan, virvelöimään ja pyytämään muikkua. Tuolle muikun pyytämiselle, tai sen pyytämistavalle, on joku oma nimityskin mitä en nyt muista. Muikut oli, ja on ehkä edelleen, mun lempparikalat ruokapöydässä, en vaan ole itse vielä niitä valmistanut..

Vaikkakaan äitini mökillä veneellä ei kauas pääse koskien vuoksi (ainakaan toiseen suuntaan), niin kyllä se on silti ihana istuskella vetten päällä (ja kohottaa kuntoa soutaen!) ja nauttia kesästä!

En tiedä onko pojallani joku minulta peritty geeni, vai puhtaasti vain into kokea kaikkea uutta, mutta viimeksi mökillä ollessamme hän ilmoitti haluavansa veneeseen. Ja sinnehän hän pääsi! Mummun ja papan seurassa tietenkin, mummun poikanen kun on <3

***

ps. tautitilanne on nyt tämä;

molemmat pojat yskii,

kuopus kitisee puhkeavia hampaita

ja esikoista kiukuttaa kun yskä vie voimat.

Ja ilta ollaan kolmistaan,

katotaan mitkä iltaraivarit joku saa,

kun ei pääse ajoissa nukkumaan..

Yksin lasten kanssa ollessa aina kun jompi kumpi joutuu jossain vaiheessa odottamaan..

Moro, sano poro.

Tämmönen tuli meitä vastaan juhannuksena. Pikkusen jännitti tuleeko sarvipää yöllä vastaan mökin pihalla, mutta onneksi ei näkynyt. Olis voinu pissa(reissu)t tulla housuun, ku tämmönen olis tuijottanut pihamaalla silmiin!

Kun maalainen kaupunkilaista opetti....

Juhannukseen kuuluu luonnollisesti vastominen saunassa. Koska jokaisella oli vähän puuhaa jos toista, niin mulle napsahti nakki saunavastan tekoon. Ja minähän kunnon vaimona otin sitten mieheni katsomaan miten homma hoituu.. (kerrottakoon, että ei tästä mitään ohjeita nyt kyllä irtoa, kunhan vaan sudin vastan kasaan jotenkin :D)

Ensin täytyi vähän valokuvata jotain ihan muuta..

Pitkän etsinnän jälkeen tyydyin lähimpään koivuun, josta jotain oksia ylsi ottamaan irti. Se oikeanlainen koivu kun puuttui mökin tontilta kokonaan..

Jossain vaiheessa oppilaani kiinnostus herpaantui ja hän lähti testaamaan kameraa muuhun suuntaan... Minä lompsin tien toiselle puolelle etsimään oikeaa koivua, mutta tuloksetta..

Kun vihdoin luovutin ja päätin ottaa ensimmäisistä koivuista oksat, alettiin vasta laittamaan kasaan..

Täytyy siis kertoa, että en ole tainnut koskaan oikeasti itse tehdä saunavastaa. Pienenä olen kyllä silmä kovana seurannut vierestä kun iskä on tehnyt. Siispä sain kaivella muistin syövereistä kaikki ne liikkeet ja nyörit sun muut, että vastasta tulisi tukeva. Ja katsokaa, eikö ole ihan näköinen ;)

Valmis!
Kestääköhän......

Vastan tukevuudesta en nyt tiedä, mutta kasassa se pysyi! Kaikki juhannuksen viettäjät (hah, neljä maksimissaan on vastonut!) saivat nauttia koivun tuoksusta ja pieksemisestä ;) Teki muuten hyvää, kun ensin kävi kuustoista asteisessa vedessä uinnilla ja sitten piiskasi vielä vastalla loputkin veret kiertämään. Oikein päässä humisi!

Lähimmät koivut melkein mitä tontilla oli, niistä se vasta sitten syntyi!

En tiedä mitä oppilaalleni nyt jäi tästä opetusreissusta käteen, mutta voipa ainakin olla ylpeä kätevästä emännästään!