Peräkanaa popoillen.

Tapahtui aamupalan jälkeen vessassa..

-Ähetää.
-Mihin lähetään?
-Popo!

Ja sitten jatkui aamulla alkanut ajelu mopolla ja autolla peräkanaa.
Veljekset 3v1kk ja 1v5kk.

Aika rakkaudet.

Ulkomaanelävä. [hommat hoituu]

Mulla tulee monesti ennen vieraiden saapumista hillitön into laittaa paikkoja kuntoon ja tavaroita järjestykseen, vaikka ne asiat vois tehdä myös silloin kun on aikaa eikä kiirettä.

Tänään meillä kävi kylässä ihan oikea ulkomaanelävä ja kotona tehtiin enemmän kuin pitkään aikaan. Puolet ikkunoista on pesty. Terassi on putsattu odottamaan öljyämistä. Eilen sain vihdoin kukkalaatikoihin suodatinkankaan alle (multa ehkä hommattuna sitten huomenna?), enää tarvis rautakangen ja reiät maahan. 

Sisällä on siistiä, pyykkiäkin on pesty koko taloyhtiön edestä.. Niin ja enhän minä ihan yksin tätä kaikkea ole tehnyt, onneksi on tuo husbandi. (listaan lisäksi toiset vieraat aamulla ja kahden -ellei kolmen?- eri ruuan valmistaminen..).

Mutta että on meillä nyt siistiä. Kuka se tulis seuraavaksi kylään, ni vois pestä vessan vaikka kolmannen kerran tälle viikkoa? Tai alkaa vaikka vihdoin rakentaan sitä terassin laajennusta. 

Juhannusviikon kivimmat.

10 senttiä lyhyemmät hiukset.
Satelliittiantennin uusi, järkevämpi, paikka.
Kiva nukketeatteriesitys ja hyvästi käyttäytyvät lapset.
Orange is the new black.
Käsityöt.
Sisustusinspiraatiot.
Varattu hääyö. Tai siis sen vuosipäivän hotellivaraus.

Talviturkin heitto ja saunominen puusaunassa. 

Vieressä nukkuva esikoinen miehen yövuoron aikaan.

Keskenään kivasti leikkivät lapset.

Siinähän sitä jo olikin kiitollisuutta kerrakseen.

HOLA! [ja kiitos ja hei hei]

Morjens kaikki muut, heippatirallaa yksi laadukas lukijani (joka päätti lähteä lukemaan laadukkaimpia juttuja muualle?).

Meillä on perinteinen arki-juhannus käsillä, ja menemmekin vain pikaiselle yhden yön pysähdykselle nauttimaan mökkielämästä. Takaisin tullessa husbandi aikoi suorittaa perinteisen juhannussiivouksen saunan pesun merkeissä, joten en valita. Kyllä rakas, voimme tulla aiemmin kotiin, että ehdit pestä saunan ennen töihin menoa, ehdottomasti. (miten niin inhoan siivoamista?!)

Eli aamulla pakkaan kimpsut ja kampsut, otan sisäistä mielenrauhaa taskuun, ja lähden pulikoimaan kylmään jokiveteen suoraan saunasta. Vedän napani täyteen hyvää ruokaa, ja murehdin myöhemmin lisääntyneitä pumpseita kohtia mahassani.

Että JUSSIT.

Kasviskeitto. [resepti]

Päätin aloittaa tämmöisen kokeilukeittiön kasvisruokien puolella. Kokeilen kaikkea mitä jossain saan syötäväksi, ja testaan osaanko itse yltää samaan kuin muut. 

Tämän kevään lakkiaisissa oli tarjolla aivan ihanan makuista kasviskeittoa. Tässäpä teillekin tämmöinen minun versioni keitosta. Mausteita muutin, koska kaikkea ohjeessa mainittua ei kaapista löytynyt. Mutta jokainenhan maustaa oman maun mukaan!

Raaka-aineiden määrät voi olla oman maun mukaan myös, itse tein näin;

Sipulia (2punasipulia, yksi "tavallinen" eli keltasipuli)

Porkkanaa (laitoin kolme)
Palsternakkaa (noin puolet)
Bataattia (puolet melko isosta)
Perunaa (kaks aika isoa)

Kasvisliemikuutio

Koskenlaskija voimakas

Mustapippuria
Rosmariinia
Timjamia
Korianteria

1. Kuori ja viipaloi vihannekset. Tee sipulista "puolirenkaita" - kuullota pannulla rasvan/öljyn kera.

Laita porkkanat ensin kattilaan, ne kypsyy hitaiten. Lisää muut vasta kun vesi alkaa höyryämään. 

2. Lisää kasvisliemikuutio, kun vesi alkaa kiehumaan. Tai heti kun muistat.

3. Lisää koskenlaskija-sulatejuusto keittoon, kun kasvikset ovat melkein kypsiä. Tätä ei kai saisi kiehuttaa enää, mutta en keksi nyt muutakaan keinoa millä sen sulatejuuston saisi sulamaan keiton joukkoon :D

4. Älä unohda maustaa oman maun mukaan!

Tarjoa vaikkapa ruisleivän kera.

Remonttiajatuksia. [KUN EI SITTEN syksyllä ENÄÄ KUITENKAAN KERKIÄ]

Yritän tässä ennen syksyä saada tätä kotia järjestykseen ajatuksella "sitten ei kuitenkaan ehdi". Kuopus kuitenkin järjestää aina aika ajoin semmoisia 'roikun äidissä' sekä 'en voi elää ilman läheisyyttäsi,äiti'-päiviä, joten nämä hommat etenee aina joko ajatuksen asteella tai avun kautta.

Viime aikoina on pyöritelty paljonkin mielen päällä remontti-asioita. Siis semmoisia mitä on aiottu, mitä aiotaan. Sitten on niitä, jotka vielä joku kaunis päivä toteutuukin. Nyt on esimerkiksi kauan suunnitelmissa ollut terassin laajennus käsillä. Laudat on jo. Päätin haluta myös kukkalaatikot, ja ne nyt odottaakin tuolla pihalla suodatinkangasta ja multaa. Vielä kun keksin mitä kivaa niihin istutan..

Lattia taas on ollut meille pitkän aikaa murheenkryyni. Ihan kiva sinällään,mutta ei niin ihana että olis loistava. Kesällä on mitä mainioimmassa kunnossa, talvella ei. Olenkin nyt etsinyt tietoa mosaiikkiparketin peittämisestä laminaatilla, hiomisesta, maalaamisesta, vähän kaikesta. Alan kallistumaan monesta paikkaa lötyneeseen tietoon, että lattiaa ei todellakaan kannata peittää (halvalla) laminaatilla. Eli todellisuudessa annamme olla lattian näin, talviaikaan peitetään pahimmat kohdat matoilla, ja toivotaan että katon valkaisu avartaa enemmän kuin lattian uusiminen. Ja kun ei tämä lattia nyt niin ruman värinen vielä ole. Pahempiakin mosaiikkiparketteja olen nähnyt!

Ja kun nyt katonkin mainitsin, niin sen maalaus on ihan (kait?) unohdettu, katto levytetään. Säästää vaivaa, rahaa ei niinkään. Ja kun maalauskin tulisi tehdä ennemmin talvella, niin.. no, eihän sitten mitään ehdi!

ps. keittiössä on uusi verho. Ihastuin tähän Vallilan Persikkaan olohuoneen verho-ostoksilla. Sitä tulikin ostettua sitten olohuoneen turkoosien verhojen kaveriksi pakasta. Valmiina kappana kun tämä Vallilan verho olis ollut noin 20€ kalliimpi, ja ehkä sen puoltoista metriä liian leveä. Nyt ei saa kovastikaan rypylle, mutta parempi näin, näkyy kuviokin paremmin!

Mitäs tykkäätte?

***

pps. verho ommeltu mummun ja papan lapsenvahtiavulla, eräänä iltana kangasostosten jälkeen mummulassa. Kiitos taas!

Lämpimät voileivät. [ei niin KAUNIIT]

Selasinpa tuossa yks ilta kuvia mitä on tullut otettua, ja löytyi jemmoista sitten tämmösiä.

Tuli nälkä.

Kauppalistaan tuli lisättyä juuston lisäksi myös tonnikala. Ja paahtoleipä.

MAISTUVA raparperipiirakka. [ihan PARAS!]

Mulla on äitini tekemä reseptivihkonen, jossa on myös mummuni reseptejä. Vihkon sain kun olin lähdössä Australiaan, sittemmin se on palvellut paremminkin kotimaassa.

Mamman marjapiiras on varmaan helpoin ja nopein leivonnainen mikä vihkosta löytyy. Lisää olen kirjoitellut omia hyväksi havaittuja reseptejäni, mutta tämä on nyt pakko jakaa vaikkakin tämä varmasti saattaa joltain löytyäkin. En tiedä kuinka yleinen tuo mamman marjapiiras-resepti oikeesti onkaan...


POHJA:
150g leivontamargariinia (ohjeessa lukee voita)
1dl sokeria
1 muna
1,5dl vehnäjauhoja
1,5dl kaurahiutaleita (tai grahamjauhoja olis oikeesti ohjeessa)
1tl leivinjauhetta

Pohjan olen tehnyt niin, että olen laittanut kattilaan margariinin ja siihen sen sulettua lisännyt muut aineet. Sekoittanut kaikki sekaisin tasaiseksi mömmöksi ja kaatanut joko irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle tai sitten semmoiseen pyöreään piirakkavuokaan.


PÄÄLLINEN:
1prk kermaviiliä (ohjeessa lukee, että 2dl, mutta oon laittanut aina sen yhden 200g purkillisen, lienee saman verran?)
0,5dl sokeria
1 muna
1tl vanilliinisokeria

Kaikki höppeet vaan sekaisin kulhossa ja pohjan päälle vuokaan.

Nyt seuraa sitten se raparperi-osuus. Itse laitoin tänään raparperit (ja sokeria ripottelin niiden päälle ennen mössöä!) kermaviilimössön alle, mutta monesti olen tehnyt myös niin, että olen laittanut esim mustikoita kermaviilimössön päälle. Eli lienee makuasia.

PAISTO uunissa 200astetta ja 30-40minuuttia, tai sitten niinkuin meillä on äitin kanssa tapana sanoa, niin kauan kuin se on valmista.

Ja marjoja sen verran kuin ite haluaa. Ja mitä marjoja vaan. Mansikoita en ole kokeillut, vadelmat ja mustikat on hyviä yhdessä, mustikat yksin, myös viinimarjat toimii, näin alkukesästä raparperi on ihan paras. Omena on ihanaa, muistaa vaan laittaa kanelia sitten myös päälle.

Niin hyvää, että ei saa edes kauniisti esille ennen kuin jäljellä on tämän verran :D

Tämä resepti piti julkaista jo viime kesänä, joten yks kuva nyt sitten sieltäkin. Tässä mustikkaversio.

Oli kesäkesäkesä

Tiiättekö, kun avaan tän tietokoneen ja mielen päällä on ollut miljoona (tai ainakin monta) asiaa, mitkä haluais tänne itselleen muistiin, niin sitten kun saan tähän valkoisen planketin eteen, niin ei enää löydykään sanoja. Täytynee siis pysyä siinä, että kirjoittelee puhelimella ajatukset ylös ja koneella vaan lisätään kuvat mukaan. Jos ehtii. On niin kamala kiire muka koko ajan :D (ja tää mun kuvien siirto kestää semmoiset kaks tuntia näköjään, kun "äkkiä" tekee. vinkkejä nopeampaan otetaan vastaan, KIITOS!!!!)

Kuopus on oppinut kiipeämään joka paikkaan. Eka oivallus kun tuli, niin kiipesi koko ajan ruokapöydän ääreen. Nyt en ehkä vähän into jo laantunut... ehkä..
Kuopus osaa tulla peruuttamalla alas sohvalta, sisältä ulos, terassilta alas... No, pakki päällä aika usein siis.
Kuopukselle on kasvanut huomaamatta melkoinen ruuhkatukka.
Kuopuksen ensiaskel-kengät on kokoa 23... Niin on muuten sen isänkin kengät, jotka on anoppi säästänyt ;) (ja kuka sisällä edes käyttäis ensiaskelkenkiä vaikka ne olis kyllä ihan tosi söpöt ollutkin talvella vähän pienempinä..........öhöm...)

Esikoiselle on leikattu kesätukka kotiparturissa, meidän omassa kylppärissä. Kovasti kutiavana oli hieman haastetta hiustenleikkuukoneen käyttäjälle (mulle..), mutta kiitos husbandin ja tabletin tästäkin selvittiin.
Esikoinen on kokonaan päiväkuiva (ei vaippaa edes kauppareissulle enää!), yökuivaksi opettelu on hyvällä mallilla. Tosin sitähän ei voi edes opetella...
Esikoinen kömpii viimeistään aikaisin aamulla viereen. Halailee, pussaa ja saattaa sanoa "olet ihana".
Esikoinen on oppinut polkemaan pyörällä. Isi vaan ei oo koskaan nähnyt poikansa ajavan, koska ukkeli kaatui nurmelle ja nyt sitä jännittää niin paljon, ettei uskalla polkea. Kauhusta kankeana istuu pyörän selässä (jos sen siihen saa), ja hokee että haluaa pois. Ehkä sitten taas ensi kesänä?

Minä taas olen ideoinut takapihaa ja terassin suunnitelmat on veivattu kohta niin monta kertaa, että kohta on alettava hommiin, jos jotain meinaa saada aikaankin! Eka oli tarkoitus vain vaihtaa vanhaan laudat, sitten tultiinkin siihen tulokseen, että kunnon käsittely puuöljyllä auttaa (tehdään, kun tää siitepölykausi laantuu..), ja koska uudet laudat oli jo ostettu, niin ne käytetäänkin sitten uuteen terassiin. Tai patioon. En oikein tiedä mitä noilla on eroa. Ei kai mitään?

Kesä on siis aika ihana, me ollaan tehty kivoja juttuja, käyty mutka Kuopiossakin mummun ja papan seurana poikien kanssa. Kesä on vasta edessä, mutta ensi viikolla hetkeksi iskee syksyn todellisuus vastaan, kun mennään poikien kanssa tutustumaan päiväkotiin. Hui. Ajatukset on siis oikeastikin lähes joka päivä myös syksyssä, mutta kyllä tästä kesästä nyt otetaan kaikki irti!

Mitä kuuluu Marja-Leena?

..aim sori.

Täällä se tämäkin blogi tönöttää ylhäisessä yksinäisyydessään, eikä sitä kukaan muista. En minä, eikä kommenttilaatikko.. :D

Arki soljuu eteenpäin tasaisen varmasti, syksy lähenee, vaikka kesäkään ei ole vielä alkanut. Ajatukset on pitkälti syksyssä, että meinaa unohtua kaikki ihanat jutut mitä tässä on ennen sitä. Nuuskin vain poikieni hiuksia, halaan ja pussailen. Muistutan kuinka ovat ihania. Nämä hetket ei ikinä enää palaa. Meidän viimeiset hetket kotona kolmistaan.

Syksy tuo aika isoja muutoksia meidän perheeseen. Sitten meitä on kaksi töissä käyvää vanhempaa, kaksi työn uuvuttamaa (oikeasti se ei ole työ, joka uuvuttaa, vaan se nukkumaan menon vaikeus. You know), sekä kaksi uuteen paikkaan nakattua lasta.

Ajatukset on siis pääosin syksyssä, että ei osaa oikein edes kertoa tästä hetkestä. Mietin jo minkälaisen repun hommaan erikoiselle. Mietin, että ostoslistaan täytyy lisätä ainakin kumisaappaat repun lisäksi. Ehkä myös tossut ja jarrusukkia. Vesipullo, jos elokuussa on vielä lämmintä. Onkohan kintaita ja lapasia riittävä määrä? Mitkä unikaverit viedään päiväkotiin?

Mietin, että töiden jälkeen ajan uimahallille niinä päivinä kun ei tarvitse hakea poikia hoidosta. Tai, että pyöräilen töistä kotiin kymmenen kilometriä aamun autokyydin jäljiltä. Saan kuunnella työmatkat radiota rauhassa, nauraa aamulypsylle, ja myöhästyä töistä kun en malta nousta autosta kesken juttujen.

Odotan, että saan ihanat työkaverit. Ja pelkään, että en saa. Painajaisunet ovat jo alkaneet. Pomoa en jännitä, sen tiedän olevan mainio tapaus.

Paljon on siis mielen päällä. Ajatukset tulevassa, ja elämä hetkessä.

Blogin tulevaisuuskin on ollut mielen päällä, ja paljon. Aikaa ja halua ei meinaa riittää nytkään, syksyllä vielä vähemmän. Tuntuu, että asiat vaan toistuu joka kerta samoina. Tylsinä. Ystävätkin jäävät välillä vähälle huomiolle, mistä riittäisi aikaa blogillekaan.

Paljon on siis ajatuksia mielessä, niistä kertominen vain on nyt jossain muualla kuin blogistaniassa.

Syksyä odotellen siis nyt nautitaan kesästä! (ja blogia päivitellään silloin kun ehtii :))