Nallikarisa.

Sunnuntai-ilta yksin lasten kanssa on ehkä yksi tylsimmistä miehen iltavuoropäivistä mitä tiedän. "Normaalit" perheet viettävät sunnuntait valmistautuen tulevaan työviikkoon nauttien koko perheen kesken vietetystä ajasta. Meillä tuollaiset sunnuntait on aika harvassa, ja useimmiten sunnuntaina(kin) mies on töissä. (just nyt näin miehen loman alla tuntuu, että se on aina töissä..) 

Siksipä täytyy välillä keksiä jotain kivaa puuhaa, että saadaan sunnuntaipäivä soljumaan mukavasti iltaan asti.

Viime viikonloppuna ajatuskin pitkästä sunnuntaista lasten kanssa tylsistytti. Lauantaina jo varailin mummua ja pappaa minun ja poikien kanssa retkelle sunnuntaiksi, ja niin me sitten vietettiin sunnuntaita rannalla.

Tuuli kävi ja aurinko paistoi. Kylmä ei ollut, ei kuumakaan.  Sopiva keli jäätelön syönnille,  kiikkumiselle,  rannalla kävelylle ja ihmettelylle. Jäätelö ja pienet eväät korvasi päivällisen, kotona nautittiin vielä hetki auringosta pihalla, ja sisälle tultua suunnattiin koko porukka (mummu ja pappa ei siis olleet enää mukana) suihkuun. Esikoinen hieman ihmetteli iltapalaksi tarjottua päivällistä, mutta tyytyi kohtaloonsa. Yöunetkin maistui makoisasti kaikille.

Nyt sitten lisää sitä aurinkoa meille, tänään ja eilen on taas ravittu luontoa vedellä ihan kunnolla!

[otsikko suomeksi; Nallikarissa]

Mökillä.

Pari viikkoa sitten teimme pitkästä aikaa päiväretken mökille. Siellä sielu lepää ja aivot nollaantuu. Lapsetkin käyttäytyy nätisti, kun aikuiset ottaa rennosti ;)

Kesällä oltiin yksi yön yli reissu mökille, muuten on tehty ne muutamat reissut päiväseltään. Nyt takas tullessa jo alkoi hämärtymään (pimeää se oli!) niin saatiin myös esikoinen yöunille autossa. Kotona vaan pienemmälle vielä tissiä, ja isompi omaan sänkyyn.

Ja mikähän siinäkin on, että ulkona ruokakin maistuu paremmalta?
Puusaunan ihanuutta en edes kyseenalaista, se ON aina parempi kuin sähkökiuas.

Ai joo, minähän kävin vielä pulahtamassa veteen (tais olla jotain +12!). Harkitsen vakavasti avantouinnin kokeilemista kunhan imetys on ohi. (ja koska se ei ole uimista eikä mitään, jos ei kastele päätä veteen, niin... no, tiedätte varmaan mitä yllytyshullu tekee kun toinen ohjeistaa noin rannalta ruikuttamasta...hyrrrrrr)

Eläinhurmaa.

Ihan parastahan tässä kotiäidin ja vuorotyöläisen liitossa on yhteiset vapaapäivät. Toki enemmän juhlaa ne ovat silloin kun molemmat käyvät töissä, mutta näin kotona ollessa yhteisiä vapaita on paaaaaaljon enemmän kuin minun töissä käydessä.

Mitä me sitten tehdään yhteisinä vapaapäivinä? Eletään perusarkea. Tällä hetkellä perheen vuorotyöläisen työvuorolistat ovat olleet pitkään sieltä ja syvältä, joten mihinkään suuriin juttuihin ei yhden päivän aikana ehdi edes alkaa. Saati tarvitse alkaa. Pitkän aikaa miehen vapaapäivät on menneet aikalailla kauppa-siivous-linjalla. Kyllä, aika tylsää, mutta perusjuttuja jotka on pakko hoitaa.  

Sitten on välillä monen päivän vapaita (joskus myös onnistaa!), keskellä viikkoakin, ja silloin voi tehdä - tai olla tekemättä - jotain kivaa. 

Koska me ei käyty kesälomareissussa (vaan sijoitettiin nekin rahat uuteen kameraan), sovimme että teemme tässä lähistöllä jotain mukavaa. Yksi kiva juttu oli elokuinen päiväretki Ranuan eläinpuistoon. 

Päivä oli harmaa, mutta sateen uhkasta huolimatta säästyimme kuivana. (Kannatti pakata sadekamppeet mukaan!) Mukaamme saimme veljeni, ja olikin ihanaa kun oli "elävä opas" kertomassa kummipojalleen (ja meille!) juttuja eläimistä. Näin maalaistyttönä varmaan olisin jotain osannut itsekin kertoa, mutta kyllä metsämies on eri mies ;) Laskettiinpa muuten,että olemme käyneet veljeni kanssa viimeksi yhdessä ko.puistossa 20 vuotta sitten! Melkoista nostalgiaa siis oli olla siellä jälleen yhdessä :))

Pidemmittä puheitta, here we go;

Puistossa kuljetaan tällaista kävelysiltaa (?) pitkin koko matka.

Osa eläimistä oli koloissaan piilossa, edessä näkyvän talon eläimistä nähtiin kaksi; ällöttävin (hiiret) ja tutun (hillerin/fretin).

Linnut elivät tämmöisissä häkeissä. Aika pienet oltavat..

Mikä merkki tuo on? Se on varmaan, että pitää olla hiljaa.. Niinpä niin :D

Tässä ankkalammen luona meistä on muistaakseni otettu kuva veljeni kanssa silloin 20 vuotta sitten. Uusintaa ei kyllä hoksattu ottaa :D

Kaukaa katsottuna luulin, että tämä olis sellainen seinä, johon voisi laittaa päänsä ja kurkistaa. Aika hieno kuitenkin, eikö?

Retken odotetuimmat eläimet! Pienimmäisin nukahti juuri vaunuihin ennen jääkarhujen luokse tuloa. Isommalla taas on riittänyt kerrottavaa kun molemmat, äiti ja "vauva", kävivät ensitöikseen kakalla. (siis jääkarhut, ei minä ja meidän vauva :D)

Tämän jääkarhun nenään poika yletti. Vieressä on myös kahdella jalalla seisovan jääkarhun kuva (jääkarhu luonnollisessa koossa), sen nenä oli liian korkealla.

Isikarhu oli loikoilemassa seinän vierustalla. Emme olleet paikalla ruokanäytösten aikaan, joten taisi olla maha täynnä tällä isukilla. Pikkuisen vaan käpälät vilahti, kun kylkeään käänsi.
Äitikarhulla taisi olla isikarhua ikävä, kun seinän läpi haisteli <3 

"Ei se toinen auttanu sitä. Se ei saanu sitä pois sitä renkasta."

Jätskitauolla tutkimassa karttaa.

Liekköhän toinen näistä Palle-Jooseppi? En tiedä, mutta joskus siellä senkin niminen karhu on ollut.

 Jos olisimme tienneet, että puistosta löytyy myös grillaus -ja makkaranpaistopaikkoja olisimme voineet syödä ruokamme itse valmistaen ;) (eläinpuiston ravintolan kasvisruokavalikoima oli aika heikolla hapella) (olisi toko voinut perehtyä paikan nettisivuihin etukäteen jos olisi halunnut evästellä kesken kierroksen..)

Isommille lapsille (ja aikuisille) oli mahdollisuus myös pieneen ketteryystestiin.

 Joistain eläimistä näimme vain kyltit...

Viimeisimpien eläinten joukossa oli myskihärkä. Tästä on juttua riittänyt yhä vieläkin. Aidassa oli varoitus, että myskihärkä saattaa puskea aitaa.. Veljenihän kokeili onneaan, koputti aitaan ja siitäkös myskihärkä ilahtui. Esikoinen oli kauhusta kankeana veljeni vieressä, kun myskihärkä juoksi LUJAA kohti! Mulla vilisi jo heidän elämät silmissä ja ajattelin, että nyt tuli noutaja. Vaan niin vain oli vankkaa tekoa aita, ei käynyt kenellekään kuinkaan (paitsi myskihärkää varmaan saattoi hieman vtuttaa).
Pojalle tämä pelokas tilanne markkinoitiin niin, että myskihärkä halusi tulla tervehtimään häntä ;) (muuten olis varmaan painajaisia yötä myöten!)

Melkoinen tarkkasilmä tälläkin lauhkealla eläimellä ;)


Päätän tähän kököt kuvatekstit. Menkää Ranualle, siellä on kivaa joka tapauksessa!