Uutta pukkaa.

Viimeisen vuoden ajan olen kyllä koko ajan tullut varmemmaksi ja onnellisemmaksi siltä, että tämä elämä on tarkoitettu menevän just näin. Se, että välillä vastustaa, tekee vain elämän ihanista hetkistä ihanempia. Se, että välillä käydään tunteiden aallokossa pohjamudissa asti, selkeyttää vaan sitä, että ne hyvät asiat elämässä on just oikeita mitä pitää vaalia jatkossakin.

Viime vuosi oli ihan äärettömän ihana. Sain olla koko vuoden kotona lasten kanssa. Uudenvuoden aattona iltapuuropöydässä lausuinkin kiitokseni ääneen pojilleni. Ensin kuopukselle, kiitos että olet ollut minun poikani, sinuun on ollut ihana tutustua. Heti perään kuului toiselta puolelta ennen kuin ehdin sinne kiitelläkään, kiitos kun oon ollut sinun poika, olen ihana. Ei näitä vaan voi olla rakastamatta!

Vuosi sitten odotettiin jo kovasti milloin pikkuveli syntyisi. Kun hän vihdoin kuun loppupuolella syntyi, tuntui kuin joku olisi kääntänyt ajan kulkemaan tuplavauhtia. Vuoden ensimmäiset kuukaudet jännitettiin milloin vauvalla alkaisi yörallit, tulisiko koliikkia. Voiko näin hyvä onni käydä, että äiti ei koe oloaan väsyneeksi aamulla herätessään vaikka kotona on kaksi alle 2-vuotiasta pientä? 

Kaiken kaikkiaan ollaan päästy aika helpolla kahden pienen kanssa. Loppuvuotta kohti lisääntynyt väsymyskin on ollut vain ja ainoastaan itse aiheutettua, sitä kun ei vaan osaa alkaa ajoissa nukkumaan. 

Nyt kun uusi vuosi on alkanut, voi alkaa pikkuhiljaa suuntaamaan katseen tulevaisuuteen. Kaikkeen siihen, mitä edessä olevat ruuhkavuodet tulevat meille tarjoamaan, mitä kaikkea itse haluamme unelmiemme eteen tehdä, mitä saadaan pyytämättä. Sitä ennen aion nauttia näistä hetkistä kotona. Siitä kun miehen vapaapäivinä olemme kaikki kotona. Siitä, kuinka hullunhauska perheemme osaa ottaa ilon irti pienestä musisoinnista kynsien leikkuun yhteydessä. Melkeinpä voisin kyyneleenkin tirauttaa elämän ihanuuden vuoksi, mutta sittenhän en näkisi tätä kaikkea. Tyydynkin vain ihastelemaan perhettäni välillä ulkopuolisen silmin ja totean vanhan neuvolatätimme sanat mielessäni 'te olette ihana perhe'.

Ihanaa alkanutta vuotta!

Viikonlopun saldo remonttirintamalla.

Viikonloppu meni remontoiden. Blogikin on elellyt nyt vähän hiljaisempaa eloa, kun syysflunssa on löytänyt meidät ja koittaa saada vallan myös meistä aikuisista. Huooooh. Mutta viikonloppuna oltiin reippaana.

Esikoinen oli mummulla ja me eleltiin vauva-arkea kolmistaan. Miehellä oli vapaat ja meillä maalisudit heilui. Keittiö sai vihdoin pienen pintaremonttinsa tältä erää päätökseen ja pojille tuleva huonekin sai vaihteen päälle muutostöissä. Ei auta vinkua, että ei ole kiva koti jos ei asialle tee mitään. Vielä on paljon hommaa ja kuvia laitan kunhan saan aikaa tietokoneen kanssa. (eli viimeistään kun huonemuutot on tehty ja keittiö siivottu siihen kuntoon noin muuten, että kehtaa edes kuvata)

Aina saa haluta.

Äiti siellä nyt nyökyttelee, jos sattuu tämän seuraavan lukemaan...

Mä olen haluaja. Krissen blogissa jo  kävinkin kommentoimassa, kuinka se haluaminen on varmaan ihan vaan horoskooppimerkistä johtuvaa. Uskon näin, koska olen meidän perheen ainoa neitsyt (ja ainoa tyttökin kyllä, mutta ei se siitä voi johtua!). (ja sori K, varastin tuon nimityksen ihan vaan sulta ;))

Mulla on aina, siis ihan aina, mielessä jotain mikä olis kiva saada. On se sitten jotain uutta ruokajuttua kaupasta, tai tavaraa. Ja kun jotain haluamaani saan, keksin aina uuden. Ikinä siitä haluamisesta ei tule loppua.

Ja jos tarpeeksi usein näen jonkin asian, esim lehden sivuilla, alan haluamaan sitä. (toimii myös niin, että jos kuulen tarpeeksi usein radiosta jonkun ärsyttävän renkutuksen, alan pitämään siitä. Linkittäisin tähän yhden, mutta en ole vielä kuullut mikä sen biisin nimi on...)

Mulle on nyt jonkun aikaa tullut Kotivinkki. Tässä viimeisimmä lehdessä taitaa olla parissakin kohtaa sama sohvapöytä, ja nyt haluan sen. Juu-u, ei se meille minnekään mahdu (tai istu sisustukseen?), mutta siitäpä päästäänkin laajentamaan tätä haluamista... Uusi koti (talo mielellään, kiitos), iso (valoisa!) ja tilava olohuone.. Sinnehän se mahtuisi. Eikö?

Sitten avaan etuoven, kurkkaan myynnissä olevat talot lähistöllä - ja jatkan haaveilua....

Mistä sinä haaveilet, vaikkapa nyt sateisen lauantain kunniaksi, tai muuten vain?

kuva täältä

Sairaan onnellinen lelukorin omistaja.

Tuossa viikkona muutamana (ihan ku muistaisin vielä koska..) kävin ystäväni kanssa kaupoilla. Päräytettiin tokmannin kautta kodin ykköseen ja siellä se oli. Mun elämäni rakkaus lelukorien osalta. IHANA. Kassalle jo kannoin, ja vein takaisin. Soitin kotiin, että olisko se uus lelukori nyt sitten niin paha ostos - ja kipitin takaisin kassalle kori kainalossa. Ja on se ihana. Joka ilta silmä lepää, kun sohvan nurkkaa kuluttaa kännykkä kourassa tai katsoo netflixiä. Ja onhan siihen kiva kerätä ne lelutkin - ainakin mun mielestä.

Nyt sitten jännitetään kauanko lelukori meillä viihtyy ennen kuin saa kultaisen kasteen - yksi lajitoveri jo vietiin matkaan paremmille niityille..

 ps. keppihevonen on...

a) esikoisen mielestä kiva lelu

b) koiran mielestä tapettava elukka, ääntääkin pentele vie

c) kuopuksen mielestä ihan hemmetin pelottava ja kamala otus.

Hieno lelu siis, josta on moneksi.

Kannattaa hankkia!

pps. osaako joku kertoa miksi blogger alkaa taas vääntämään kuvat nurin niskoin?!

perjantaina jaaritteluja.

Miksi ne hyvät ideat aina karkaa päästä, kun koneelle pääsee? Jatkossa varmaan siis tulee myös puhelimella tehtyjä postauksia, ei ne jutut muuten ulos tule :D

Mä oon tässä hetken surffannut nettikaupoissa, ja etsinyt meidän sohvaan uusia tyynyjä/tyynynpäällisiä. Lähdetään poikien kans tänään yöksi mummulaan, äiti lupas katsoa mun kans nää vaihtoehdot läpi, ja vähän ehkä järkevöittää mun ideoita. Mulla kun ei oikein aina nää ideat toimi :D

Fiksuna tyttönä tässä olisin siis tehnyt jotain koontia mun lemppareista, mutta eihän tästä mitään tule. Tekniikan ihmelapsi kertakaikkiaan. Ja näköjään nettikauppoihin jos on uskominen, oon ihan myöhässä ihanien ale-tuotteiden suhteen. Jep, meikä on tämmönen myöhäisherännyt :D 

Esikoinen on edelleen kipeänä, lämpöä on ja vointi vähän heikko. Viikonlopun synttärikekkerit jää välistä, toivotaan ettei mummu ja pappa saa nyt sitten kuumetta kun sinne mennään.... Tai sama kai se niille on, odotan tässä millon vauvaan iskee kuume! 

Blaah, pikkusen tuli tylsä. Ei ollu päätä eikä häntää. drrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr