Kun kirjoittaa pitkät pätkät tekstiä julkaistavaksi, ja huomaa jälkikäteen, että puhelin on poistanut kaiken, niin mitäpä tässä sitten turhia turisemaan. Ajattelin vain kertoa, että parhaimmat joulukalenteriyllätykset ovat olleet maissinaksut (myös isommalle!) ja Autot-elokuva. Elokuva siksi, että siinä saatiin laatuaikailla pojan kanssa (siis minä tein kotihommia, laitoin ruokaa jne, isäntä hoiti elokuvan katsomisen esikoisen kanssa, kuopus roikkui mun housun punteissa ja meni aina siellä missä ei ollut muita) sekä näin jälkiviisaana sanottuna, elokuva antoi paljon materiaalia pojan leikkeihin.
Elokuvan katsomisesta asti meillä on ajettu autoilla kilpaa, ja leikki on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Minä jo työn puolesta saan seurata leikin ja leikkitaitojen kehittymistä, mutta oman lapsen kohdalla nämä 'kasvun paikat' on jotenkin ihanempia potenssiin sata. Kun onhan se oma aina oma. On ihan huikeeta huomata, että mielikuvitus kehittyy, samalla myös yhteisleikkitaidot. MUN LAPSELLA. Sehän on ihan vauva hei!
Kymppikuukautisen kuulumiset tulevat taas jälkijunassa joskus, kunhan saan kirjoitettua romaanini, ja toistettua kaiken mitä sanoin myös viime kuussa, valmiiksi.
Nyt tää tonttu iskee lyhtykynttilän joulukalenterin sisuksiin ja alkaa nukkumaan. Huomenna rallatellaan joulujuhlissa, tippa-laulua tietenkin!
Kuva nyt ei varsinaisesti liity tähän,
mutta kun huomasin että mulla ei ole mitään uusia kuvia.
Hups!
