Mitä kuuluu Marja-Leena?

..aim sori.

Täällä se tämäkin blogi tönöttää ylhäisessä yksinäisyydessään, eikä sitä kukaan muista. En minä, eikä kommenttilaatikko.. :D

Arki soljuu eteenpäin tasaisen varmasti, syksy lähenee, vaikka kesäkään ei ole vielä alkanut. Ajatukset on pitkälti syksyssä, että meinaa unohtua kaikki ihanat jutut mitä tässä on ennen sitä. Nuuskin vain poikieni hiuksia, halaan ja pussailen. Muistutan kuinka ovat ihania. Nämä hetket ei ikinä enää palaa. Meidän viimeiset hetket kotona kolmistaan.

Syksy tuo aika isoja muutoksia meidän perheeseen. Sitten meitä on kaksi töissä käyvää vanhempaa, kaksi työn uuvuttamaa (oikeasti se ei ole työ, joka uuvuttaa, vaan se nukkumaan menon vaikeus. You know), sekä kaksi uuteen paikkaan nakattua lasta.

Ajatukset on siis pääosin syksyssä, että ei osaa oikein edes kertoa tästä hetkestä. Mietin jo minkälaisen repun hommaan erikoiselle. Mietin, että ostoslistaan täytyy lisätä ainakin kumisaappaat repun lisäksi. Ehkä myös tossut ja jarrusukkia. Vesipullo, jos elokuussa on vielä lämmintä. Onkohan kintaita ja lapasia riittävä määrä? Mitkä unikaverit viedään päiväkotiin?

Mietin, että töiden jälkeen ajan uimahallille niinä päivinä kun ei tarvitse hakea poikia hoidosta. Tai, että pyöräilen töistä kotiin kymmenen kilometriä aamun autokyydin jäljiltä. Saan kuunnella työmatkat radiota rauhassa, nauraa aamulypsylle, ja myöhästyä töistä kun en malta nousta autosta kesken juttujen.

Odotan, että saan ihanat työkaverit. Ja pelkään, että en saa. Painajaisunet ovat jo alkaneet. Pomoa en jännitä, sen tiedän olevan mainio tapaus.

Paljon on siis mielen päällä. Ajatukset tulevassa, ja elämä hetkessä.

Blogin tulevaisuuskin on ollut mielen päällä, ja paljon. Aikaa ja halua ei meinaa riittää nytkään, syksyllä vielä vähemmän. Tuntuu, että asiat vaan toistuu joka kerta samoina. Tylsinä. Ystävätkin jäävät välillä vähälle huomiolle, mistä riittäisi aikaa blogillekaan.

Paljon on siis ajatuksia mielessä, niistä kertominen vain on nyt jossain muualla kuin blogistaniassa.

Syksyä odotellen siis nyt nautitaan kesästä! (ja blogia päivitellään silloin kun ehtii :))

Vaarallisilla vesillä.

Pidemmän aikaa mun juttuja seuranneet ovat EHKÄ saattaneet huomata, että talokuume nostaa aina aika ajoin päätään ja isosti. Näin kotiäitinä ollessa perheen tulot on yhden ihmisen varassa, joten meillä ei ole mahdollisuuksia alkaa oikeasti sen suurempiin toimiin asunnon vaihdon kanssa, mutta ainahan voi haaveilla. Pientä listaa (todellakin "pientä", hah, huomaattehan nyt sarkasmin tässä) olen tehnyt, ja on näitä yhdessä mietitty armaan aviomiehen kanssakin (ja aina päätetty mukamas että ei muuteta tästä ikinä pois). 

Lista olis joiltain osin tämmöinen;

Avara ja vähä törkyinen. 

Omakotitalo.

Paritalo....?

Yksi auto.

Toisella mahdollisuus mennä töihin pyörällä/kävellen.

Keittiösaareke.

Tilava olohuone. 

Toimiva keittiö. Tilava. Vetolaatikot.

Vaaleita pintoja seinät. Tehosteseiniä.

Valkoinen keittiö.

Iso keittiön pöytä, vaaleaa puuta ehkä? Tai kiiltävä valkoinen!

Avarat ikkunat. Sälekaihtimet.
Ei tummaa lattiaa.
Ei rumaa sisäkattoa.

Kaksi vessaa.

Kodinhoitohuoneesta käynti myös ulos. 

Vaatehuone.
Puukiuas.
Riittävän iso piha, mutta ei liian iso. Isolle trampoliinille pitäisi olla tilaa, ja ehkä leikkimökille ja hiekkalaatikolle ja koiran häkille ja... 
Onhan näitä.

Minä olen sitä mieltä, että haaveilu on puoli ruokaa, ja se jos mikä pitää mielen virkeänä. Minulla on ollut ystävältäni lainassa kassillinen sisustuslehtiä, ja saankin kuulemma pitää ne. Arvatkaapa mitä aion tehdä niille? Aarrekarttahan niistä pitää tehdä, tai ainakin leikekirjaan leikata ideoita ja ihania juttuja!  

Ensi kesän projekti. Katon maalaus.

Ja jotta en ihan yksin liikaa kuumeilisi, niin tuntuu tuo husbandikin olevan aika hyvin perillä milloin kaupungin tontit tulevat myyntiin.... 

Eli lauantaiksi lotto vetämään!

Aina saa haluta.

Äiti siellä nyt nyökyttelee, jos sattuu tämän seuraavan lukemaan...

Mä olen haluaja. Krissen blogissa jo  kävinkin kommentoimassa, kuinka se haluaminen on varmaan ihan vaan horoskooppimerkistä johtuvaa. Uskon näin, koska olen meidän perheen ainoa neitsyt (ja ainoa tyttökin kyllä, mutta ei se siitä voi johtua!). (ja sori K, varastin tuon nimityksen ihan vaan sulta ;))

Mulla on aina, siis ihan aina, mielessä jotain mikä olis kiva saada. On se sitten jotain uutta ruokajuttua kaupasta, tai tavaraa. Ja kun jotain haluamaani saan, keksin aina uuden. Ikinä siitä haluamisesta ei tule loppua.

Ja jos tarpeeksi usein näen jonkin asian, esim lehden sivuilla, alan haluamaan sitä. (toimii myös niin, että jos kuulen tarpeeksi usein radiosta jonkun ärsyttävän renkutuksen, alan pitämään siitä. Linkittäisin tähän yhden, mutta en ole vielä kuullut mikä sen biisin nimi on...)

Mulle on nyt jonkun aikaa tullut Kotivinkki. Tässä viimeisimmä lehdessä taitaa olla parissakin kohtaa sama sohvapöytä, ja nyt haluan sen. Juu-u, ei se meille minnekään mahdu (tai istu sisustukseen?), mutta siitäpä päästäänkin laajentamaan tätä haluamista... Uusi koti (talo mielellään, kiitos), iso (valoisa!) ja tilava olohuone.. Sinnehän se mahtuisi. Eikö?

Sitten avaan etuoven, kurkkaan myynnissä olevat talot lähistöllä - ja jatkan haaveilua....

Mistä sinä haaveilet, vaikkapa nyt sateisen lauantain kunniaksi, tai muuten vain?

kuva täältä