Remonttiajatuksia. [KUN EI SITTEN syksyllä ENÄÄ KUITENKAAN KERKIÄ]

Yritän tässä ennen syksyä saada tätä kotia järjestykseen ajatuksella "sitten ei kuitenkaan ehdi". Kuopus kuitenkin järjestää aina aika ajoin semmoisia 'roikun äidissä' sekä 'en voi elää ilman läheisyyttäsi,äiti'-päiviä, joten nämä hommat etenee aina joko ajatuksen asteella tai avun kautta.

Viime aikoina on pyöritelty paljonkin mielen päällä remontti-asioita. Siis semmoisia mitä on aiottu, mitä aiotaan. Sitten on niitä, jotka vielä joku kaunis päivä toteutuukin. Nyt on esimerkiksi kauan suunnitelmissa ollut terassin laajennus käsillä. Laudat on jo. Päätin haluta myös kukkalaatikot, ja ne nyt odottaakin tuolla pihalla suodatinkangasta ja multaa. Vielä kun keksin mitä kivaa niihin istutan..

Lattia taas on ollut meille pitkän aikaa murheenkryyni. Ihan kiva sinällään,mutta ei niin ihana että olis loistava. Kesällä on mitä mainioimmassa kunnossa, talvella ei. Olenkin nyt etsinyt tietoa mosaiikkiparketin peittämisestä laminaatilla, hiomisesta, maalaamisesta, vähän kaikesta. Alan kallistumaan monesta paikkaa lötyneeseen tietoon, että lattiaa ei todellakaan kannata peittää (halvalla) laminaatilla. Eli todellisuudessa annamme olla lattian näin, talviaikaan peitetään pahimmat kohdat matoilla, ja toivotaan että katon valkaisu avartaa enemmän kuin lattian uusiminen. Ja kun ei tämä lattia nyt niin ruman värinen vielä ole. Pahempiakin mosaiikkiparketteja olen nähnyt!

Ja kun nyt katonkin mainitsin, niin sen maalaus on ihan (kait?) unohdettu, katto levytetään. Säästää vaivaa, rahaa ei niinkään. Ja kun maalauskin tulisi tehdä ennemmin talvella, niin.. no, eihän sitten mitään ehdi!

ps. keittiössä on uusi verho. Ihastuin tähän Vallilan Persikkaan olohuoneen verho-ostoksilla. Sitä tulikin ostettua sitten olohuoneen turkoosien verhojen kaveriksi pakasta. Valmiina kappana kun tämä Vallilan verho olis ollut noin 20€ kalliimpi, ja ehkä sen puoltoista metriä liian leveä. Nyt ei saa kovastikaan rypylle, mutta parempi näin, näkyy kuviokin paremmin!

Mitäs tykkäätte?

***

pps. verho ommeltu mummun ja papan lapsenvahtiavulla, eräänä iltana kangasostosten jälkeen mummulassa. Kiitos taas!

MAANANTAIN MARRASKUU. tai marraskuun maanantai.

Ihana aurinko. Ihana perhe. Ihana laatuaika. Ihana arki. Huomenna kaikki taas jatkuu niinkuin aina. Loma loppuu, mutta meidän perhe se vaan porskuttaa. Uhmaa pukkaa esikoiselle, pienin opettelee ensiaskeleiden alkeita. Tänään kuitenkin vielä nautitaan tästä viimeisestä vapaasta koko perheellä ennen kuin jäämme odottamaan seuraavaa.
Ja sanoinko jo, että IHANA AURINKO! 

KuvaPLÄJÄYS keittiön nurkasta ja puolipaneelista [joka on nyt freesi!]

Keittiön KAMALA puolipaneeli on vihdoin maalattu. Halleluja! Eihän siihen mennyt kuin...öö..kuus vuotta ja toteutukseen semmoset kuus kuukautta - noin. Hah. Ei oo nopeudella pilattu meidän projekteja. Voin sanoa, että ylpeitä ollaan, kun saatiin aikaiseksi. (saa nauraa, joo)
Paljon siis pyöriteltiin vaihtoehtoja keittiön kamalan PUUN värisen puolipaneelin tilalle. Onneksi otettiin tää helpoin, muuten varmaan olis vieläkin vaiheessa. Tää tahti kun on ollut mitä on..
Värinä on Tikkurilan Kalkki, Bauhausin Swingcoloriin sekoitettuna. Toimii.

Lokakuun kukat.

Pari viikkoa takaperin sain kukkia pojilta. Mummu tuli kaveriksi sairaalasta paluun jälkeen, minä jäin nukkumaan tautiani vähemmäksi ja mummu ulkoilutti pojat. Tuliaisiksi sain LOKAKUUSSA KUKKIA! Joo, ja me asutaan kuitenkin enemmän poroalueella ku etelän lämmössä. Ennen kuin ehdin ottaa kuvia kukista, osa oli jo pitänyt heittää roskiin, mutta piti silti ikuistaa koska harvemmin on lokakuussa kuullut kukkia kerättävän.

Vauva  Ukkelsson on muuten tänään yhdeksän kuukautta ja mä teen kohta aamukamman miehen lomaan (joka alkaa jo ens viikolla!!). Teen jonkun vauva-päivityksen kun ehdin. Vaikka ei tuo enään niin vauva olekaan.

Että tämmönen "blogitauko". Hah. No, kanssabloggarit ymmärtää mitä tarkoitan, oon linjoilla aina kun ehdin.

Nyt aamuteelle, jos vielä ehtis ennen ku vauva herää unilta... (esikoinen katsoo netflixiä pitkästä aikaa)

Se olis JÄÄKAAPPI.

Huh. Instagramia seuraavat tietävätkin, että meidän viime viikon vaihde meni sairaalan tunnelmissa. Kirjoittelinkin postausta aiheesta, mutta jätin sen luonnoksiin. Onneksi kenelläkään ei ollut hengen hätää ja kaikki on hyvin. Mitä nyt mä oon ollut äänettömällä melkein koko viikon ja vieläkin on ääni painuksissa. Mutta kyllä tää tästä..

Ada heitti mulle jääkaappi-haasteen.
Mitä meillä on jääkaapissa, kertoo varmasti aika paljon meistä. Löytyykö salaisia suklaakätköjä tai muuta epäilyttävää.. Annetaanko kuvien puhua puolestaan? Tämmöisiä me ollaan.
(selityksenä kerrottakoon, että suklaa on ostettu sairaalaan ja se oli pakko laittaa jääkaappiin kun meinas sulaa kaappiin..)

Kuvat on otettu kauppapäivän iltana, ja sitä seuraavana aamuna.. (lähti vähän mopo käsistä kuvien kanssa)

Jogurteilla ja maidoilla on omat paikkansa, myös hillot on koitettu keskittää.. Muut survotaan sinne minne mahtuu.

Alakaapissa säilötään lähinnä kahvia ja vihanneksia ja kasviksia. Sankossa on puolukkasurvosta. Kananmunat vois sijoittaa pois kylmästä, mutta tilan puutteen vuoksi ovat viileäkaapissa.
Ovessa on turvallisesti lasten ulottuvilla sitten juttuja, jotka ei heidän ulottuville sais joutua..

Ja aamun kuvat;
(kyllä, suklaalevy on kadonnut..)

Pelkäsin, että meillä on ihan sillisalaattia koko jääkaappi, mutta eihän se ole. (no on se) Kyllä siellä tavaroilla pääsääntöisesti on paikkansa ja yleensä sieltä ne myös löydetään mitä haetaan ;)

Jääkaapin ja pakastimen ovet onkin sitten se sotkuisin... Tässä siisteimmät palat.
(kaiketi tiistai oli siis kauppapäivä, kun ruokasuunnittelu on noin pitkälle kirjattuna..)

(ja tsiisus näitä kuvia tuli MONTA)

Haasteen heitän eteenpäin tirkistelyn haluissani Krisselle ja piitzille. Ei oo pakko jos ei taho hei.