Edellisvuosien äitienpäivistä viisastuneena otin tänä vuonna aamun odottelun astetta erilailla. Kävin muun perheen kanssa puurolla (koska nälissään on ikävä odottaa!), ja otin sänkyyn tabletin, lehtiä ja nettisurffailuun soveltuvan puhelimeni. (ehheh)
Ja kuten aiemminkin, juuri kun ajattelin ottavani pienet aamupäivätirsat, oveen koputettiin ja ryhmärämä tuli sisälle laulun kera <3 (olin tähän mennessä ehtinyt selata instagramia ja katsonut pari jaksoa Antti Tuiskun dokkaria, lehdet ja netflix jäi toiseen kertaan..) (tänä vuonna kaikki lauloivat, myös mies ja kuopus ;))
Lahjatoiveena oli astetta painavampi kahvakuula, ja yksi päivä/ilta/mikävaan omaa aikaa siivous/järjestelypuuhille. Kuula tuli, samoin lapsilta jumppakeppi ja ihanin rannekoru ikinä. Muusta ei vielä ole neuvoteltu ;)
Äitinä olon ihanuuden itkut olen tirauttanut tällä viikolla monta kertaa. Olen myös nukuttanut lapseni kainaloon, ja herännyt lapset kainalossa. Nuuhkinut nuita minun tahtolapsia, ja ikävöinyt tätäkin aikaa jo valmiiksi. Vähän sain etukäteen paljastuksia mitä esikoinen on tehnyt lahjaksi, mutta keppiä en olis arvannut!
Ja koska äitienpäivä ei olisi mitään ilman lapsen suusta -juttuja, niin tässä muutama (kortista ja muuten);
"isi ollaanhan me hyviä leipomaan? Me ollaan äitinkin kans hyviä leipomaan."
"akasta sinua"
"saasinko mennä Ukkumaa? "
"äitillä on silmälasit, ja se taistelee isin kanssa."
Ihanaa äitienpäivää, ja isot halit eilistä lapsettomien lauantaita viettäneille <3
