No siis eihän se LUE, mutta vihdoin ja viimein on meidän vauvakin alkanut kiinnostumaan kirjoista. Ehdittiin jo vähän huolestua, että liekkö tulee lukutoukkaa kuopuksesta, mutta niin vain on kirjat saavuttanut suosionsa.
Esikoiselle on luettu siitä asti kun hän oli kolme kuukautta. Aloitettiin iltasadulla ja nykyään kirjoja luetaan milloin vain. Esikoinen osaa yhdistellä asioita ja miettii kovasti kirjan tapahtumia, katselee kuvia ja hoksaa yhtäläisyyksiä tarinan ja kuvan välillä. Kuopus taas ei ole oikein koskaan ollut kiinnostunut edes niistä iiseimmistä vauvojen kirjoista. On vaan ollut parempaa tekemistä, vissiin.
Nykyään kuopus kantaa innoissaan kirjoja luettavaksi, ja tietyt lempikirjat (lyhyet) jaksetaan kuunnellakin. Vielä on turha odottaa, että herra jaksais kuunnella kantamansa Kunnaksen kirjan loppuun asti (Värikäs päivä, suosittelen! Esikoinen tykkää!!), ja tekipä yhtenä iltana tiukkaa esikoisellekin kuunnella semmoset vajaata puoli tuntia kun herra Hakkarainen kävi katsomassa maailman ihmeitä.
Parhaat kirjat kuopuksen mielestä on ääntävät kirjat, eläinkirjat, ja kirjat, joissa on peili. Myös muita kirjoja selaillaan mielellään ja meillä on kovasti tykätty vau-kirjan Eetu-sarjasta. Taisin jossain vaiheessa tilatakin puuttuvat kirjat, mutta niistä ei ole innostuttu niin paljon kuin niistä "vanhoista tutuista" mitkä meillä jo olikin.
Että ehkäpä tästäkin herrasta saadaan muiden lailla kirjoja rakastava yksilö. Vanhemmillaan ainakin on paha taipumus lukea kirja mahdollisimman alusta loppuun, jos vain tarina ottaa ja vie mennessään. Silloin unohtuu kaikki muu - myös joskus ne yöunet.
Kuopus on myös oppinut kiipeämään isoveljen sänkyyn..
Ps. tämä ei ole maksettua mainosta.
Ihan vain omista kokemuksista lähtevää.
