Meillä ollaan taas lomalla. Jouluna mies oli vaan vapaalla, vaikkakin tuntui ihan lomalta. Nyt päiviä on melkeinpä tuplaten, suunnitelmia vain muutamille päiville, ja mulla armottomasti aikaa laittaa kotia ja siivota nurkkia joihin en lasten kanssa pysty. Ja tehdä käsitöitä - mä niiiiin nautin! Ja niin nauttii muukin perhe.
On käyty koko perheellä ulkoilemassa. On laatuaikailtu poikien kanssa periaatteella sulle toinen-mulle toinen. On laatuaikailtu aikuisten kesken. Laatuaikaillaan vielä vähän lisää poissa kotoa, kunhan keksitään mitä tehdään. Ehkä me vain istutaan autossa pari tuntia ja nautitaan hiljaisuudesta? (NOT!)
Joulu on siivottu pois ja kyllä nyt on taas avaraa. Kuusi on pois leikkien tieltä ja paulit tuli takaisin olohuoneeseen!
Mulla on luonnoksissa tulossa postaus mun bloginurkasta, mutta niin..tää kodin raikkous on kuitenkin vielä hyvin pitkälti (työhuoneen osalta) vaiheessa..
Tällä hetkellä jännitän sydän kurkussa eniten saanko mun rakkaat etelän hetelmät takaisin tänne pohjoiseen, vai saanko jatkaa odottamista. Mieli tekis jo itkeä valmiiksi, ja tiedän että itken joka tapauksessa kävi miten kävi. On tämä etäsuhde kauheaa, vaikkakaan kyse ei ole parisuhteesta.
Kuopuksen unikoulun käytännön toteutus on ollut odotettua parempaa, ja kohta alkaakin sitten uudet rutiinit kun pojat pääsee vihdoin samaan huoneeseen nukkumaan. Toivossa eletään, että hyvät unenlahjat vain paranee kun kenenkään ei tarvitse nukkua yksin.
