maanantai 3. helmikuuta 2014

Loppuelämäni ensimmäinen päivä.


Viime viikolla stressaamani asiat saivat tänään rauhan, kun puhelin soi ja sähköpostit liikkui. Yksi asia on poissa päiväjärjestyksestä syksyä ajatellen ja mieli ei voisi olla kevyempi. Pojilla on alustava varaus hoitopaikkaan, ja vieläpä hyvään sellaiseen. Se, miten asiat muilta osin lutviutuu on ajan tehtävä näyttää, mutta just nyt on levollinen mieli asioiden suhteen. Kyllä kaikki aina järjestyy. 

Illalla otin hieman omaa aikaa lähtemällä ennen iltatoimia pois, ja saapumalla takaisin vasta kun pienet rakkauden hedelmät olivat jo unten mailla. Kyllä kannatti! Edessä on tiukka rutistus ennen isäkuukauden alkua, ja yksinolo oli enemmän kuin tarpeen. 

Olen varannut kalenterista kevään varrelle omia juttuja, näköjään joka kuukaudelle on joku meno. On konsertteja, keikkaa ja teatteria. Pitkästä aikaa muutakin kuin kotona oloa ja takaisin tuloa iltatissille. Kyllä on nyt kuulkaa vapaa olo! Tajusin yks ilta että enää omat syömisetkään ei tuota kuopukselle mahanpuruja, ja ruokakaupasta lähtikin mukaan papuja ja herneitä. Niin, ja kimalle-kynsilakkaa iltamenoja varten. 

Kyllä nyt kelpaa. Enää tarvitaan soitto unelmien työpaikastani ja sitten loppuelämä olis sinetöity. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ugh.