1v10kk

Okkoli.
Äkäkkä.
Piski.
Tunteli.
Ovava.
Eppa.
Kissa.

No yhhyh

Hattua nostan ensiksi äidilleni. Hän on jaksanut yksinhuoltajana yhden erittäin ärhäkän teinin kanssa sekä pienen kaikkeen sopeutuvaisen ja hyvin nukkuvan virtasen kanssa (saatte itse päättää kumpi minä olin.muistakaa kuitenkin, että mulla on pikkuveli..). Mulla on ollut tälle viikkoa omaa aikaa 45minuuttia (lenkillä! Rasti seinään!!) ja sauna päälle. Seuraava oma hetki on...öö...joskus?

Piristystä tulevaan viikonloppuun tuo yökyläreissu veljeni luokse. Esikoinen toivoo pääsevänsä veljeni saunaan, veljeni taas haluaa viedä pojan metsään. Sopii mulle! Lähdetään poikien kans kolmestaan, jätetään tuo perheen pää yksin nauttimaan pikkujouluista..

Tuohon omaan aikaan palatakseni niin kerronpa, että en ole vielä tälle viikkoa laittanut itse ruokaa ollenkaan. Meillä on tapana tehdä ruokaa useammaksi päiväksi aina kun mahdollista,ja yleensä sille napsahtaa ruuanlaittovuoro, joka tulee aiemmin poikien kans kotiin. Yhtenä päivänä se oli tällä viikolla myös mummu ;)

Tälle päivää napsahti kuitenkin pyykkipäivä, kun aamulla oli pienemmän vaippa valskannut sänkyyn ja hoidosta tullessa isompi ilmoitti että on pissat housussa.. Mutta saanpa saunaillan - pakko ne kuomat on kuivata huomiseksi mukaan!

Että mitäpä tässä sen kummempia. Ens viikon omia pikkujouluja (ja seuraavan päivän yksinoloa lasten kans) odotellen ;)

Yksi alkuviikon avautuminen sunnuntaihin.

Kun talossa on kaksi uhmaikäistä,  yksi vuorotyöläinen isä, ja äiti joka myös on 24/7 saatavilla aina jollekin - niin kotona kuin töissäkin, niin voitte varmaan arvata, että aina ei olla niitä vuoden vanhempia saati edes pirtsakoita hymysuita.
Kotityöt työpäivän päälle, ruuan laitto, tiskikone, pyykkikone, parhaimmillaan lakanan vaihtoa viikollakin..you name it! Kotityöt nyt vaan on sieltä ja syvältä. Koti on kuin pommin jäljiltä, tavarat lojuu ties kuin monetta kuukautta keittiön pöydällä, käsityöt odottaa viikonloppujen päiväuniaikoja, lista on loputon..

Tätä on odotettu, tästä on nautittu, mutta. Onhan tämä nyt niin pirun rankkaa!
Esikoisella on valikoiva kuulo, valikoiva halu tehdä asioita ja erittäin mukava "pieni" uhman poikanen. Kuopus taas tulee peesissä minkä ehtii. Kaikki pitää saada tehdä ITE, luuloja itsestä on enempi kuin taitoja. Ja jos isompi jotain saa, tai tekee, niin hän myös. Kyllä! Tämä numero kakkonen ei todellakaan jää kakkoseksi.

Että kyllä tässä nyt eletään sitä elämän parasta aikaa. Varmasti nämäkin muistot on joskus kevyitä, ja näitä muistellaan kaiholla. Ehkä ei edes muisteta sitten kuinka välillä tunsi itsensä maailmankaikkeuden paskimmaksi vanhemmaksi kun tuli huudettua. Saati että oli epäoikeudenmukainen äiti, kun eväsi erään saunareissun ihan vain siksi että hommat ei sujuneet kolmannellakaan kerralla.

***

Siinäpä tuntoja alkuviikolta. Olihan se rankka viikko, yhteen viikkoon mahtuu niin paljon äksöniä välillä, että sitä ihan nauttii kun ensi viikolla mies on vasta viikonloppuna iltoja pois. Kyllä, isänpäivän kunniaksi - hah.

Nyt on viikonloppu nautittu kotona olosta, mummun synttäreistä, värkätty kotia taas siistimmäksi (se projekti ei lopu ikinä! Ja kun viikolla ne kotityöt on sieltä ja syvältä..), edistetty viihtyvyyttä (kanervat, ne tekee paljon!) ja oltu ihania kaikki. Melkein tuntuu jopa vapaalta viikonlopulta kun tuo armas aviomieskin on sunnuntai-illan kotona. Mä niin nautin!

Ps. se uhma muuten tuolla kuopuksella taitaa olla potenssiin tuhat siitä mitä se on koskaan ollut esikoisella........

Kuva lauantai-aamun kuurasta. Tänään oli lunta, joka muuttui sitten jo aamupäivällä vesisateeksi..

(m)ikä kriisi?

No niin. Nyt tulee tekstiä kolmenkympin kriisistä. Tai siitä, että sitä ei ole.
Ja miksi sitä ei ole?

1.kriiseilin esikoisen odotusaikana -ja vauva-aikana sen verran, että kolmenkympin kriisi tais mennä jo samalla?
2.ketä se kriisi auttaa?
3.musta tää 30+-ikä on vaan ihana. Saa tehdä mitä haluaa, ei tarvi salailla omilta vanhemmiltakaan mitään (tässä tapauksessa vanhemmalta, mikä keventää tätä kohtaa puolella, mutta kuitenki).
4.lauantai-illan voi viettää hyvällä omallatunnolla kotona sohvalla, tai vaikka lenkkeillen tuulipuvussa (muistakaa heijastimet!)
5.karkkipäivä voi olla milloin vaan (ja linjat kiittää!)
6.kavereiden mielestä en ole daiju, jos valitsen baari-illan sijasta saunaillan kotona. (tosin en kyllä keksi edes ketään kaveria, joka siellä baarissa olis...)
7.olen tarpeeksi aikuinen ja vahva valitakseni omat kaverini, enää ei tarvi mielistellä ketään.
8.tiedän oman arvoni.
9.tää nyt vaan on hyvä ikä. Olen löytänyt sisäisen rauhan, omia sanoja lainatakseni. Tuntuu että elämän pitikin mennä just näin. Ja näin on oikein hyvä. Nyt vaan nautitaan!

Sisäinen zenini kiittää kriisittömästä kolmenkympin elämästä.

Mutta jos joku nyt sattuu kysymään, niin olen 30-vuotias seuraaviin pyöreisiin asti ;)

Pinaatti-feta-pasta

Kokeileva kasviskeittiöni saa jatkoa..

Toiset viettävät lihatonta lokakuuta, mulla se on semilihaton. Tai olisko mun elämä muutenkin jo semilihaton? Töissä syön kasvisruokaa, kotona saatan närppiä lihaa sivummalle. Jotenkin vaan ällöttää(?). Oon tullut siihen tulokseen, että kokonaan musta ei välttämättä saa kasvissyöjää, mutta sinne päin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Tänään oon viettänyt saikkua puhekiellossa. Miesväki lähti aamupalan jälkeen mummilaan, ja eilinen jauhelihakastike ei inspannut, joten otin taas kasviskeittiöni käyttöön.
Ihan hyvää tuli, seuraavalla kerralla lisään vain vähän suolaa ja pippuria.

Pinaatti-feta-pasta ala tarkkasilmä*

Pastaa n.200g
Pinaattia n.75g (puolet pakastepinaatista)
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
Öljyä (+voita?)
1 paketti fetaa
2dl ruokakermaa

Pastat kiehuvaan veteen kiehumaan.
Pannulle öljyä kera pilkottujen sipuleiden (myös siis valkosipuleiden). Lisää sipulit tosin vasta sitten kun öljy on lämmennyt.. Pannulle myös sekaan pinaatit.
Kun pinaatit on sulaneet ja sipulit saaneet vähän väriä, lisää kerma ja paloitellut fetat. Anna kiehahtaa/lämmetä hyvin.
Lopuksi sekoita "kastike" ja huuhdellut pastat sekaisin - ja syö!

Eilen kokeilin muuten linssikeittoa, sen resepti vaatii vielä vähän hiomista, mutta hyvää tuli liian vähillä linsseilläkin :D

Jälkkäriksi join hunajavettä, ja seuraa mulle piti puhelin...

*tähän löytyy netistä monta reseptiä,

minä niitä yhdistellen ja muokkaillen tein tämän omani.

Tokka tonkeli 1v8kk

Pientä päivitystä kuopuksen osaamisesta.. Hurjaa vauhtia tulee lisää juttuja mitä hän osaa, tässä osa;

Tuu-tuu  - juna
Maatti - Martti (autot-elokuvasta, you know)
Wii-wii - Salama McQueen (sama elokuva, you know)
Atsi - Dusty (lentsikat-elokuva)
Isi - äiti
Isi - isi
*äitin etunimi* - äiti
Oppaa - soppa(a)
Oppaa - mehu
Että - maito
Että - vettä
Popo - potkuauto
Ekka - potkumopo
Ekka - rekka
*pörinää* - auto
Hau - koira
Maau - kissa
Mää - lammas
Mammass - lammas
Muu - lehmä
Mehmä - lehmä

Kahden sanan lauseita;
Peepe ei!
Hassu istä (iskä)

Osaa vastata "oo" ja "ei". Osaa noudattaa kahden asian ohjeita, "hae pallo, tuo sitten äitille". Ymmärtää enemmän kuin itse puhuu.

Haluaa pukea ITSE, vasta sitten saa auttaa. (kiitos päiväkoti)

Haluaa syödä itse. Ja syö. Hoidon alun jälkeen viime päivinä on tullut sitä, että ojentaa lusikkaa meille vanhemmille ja pitää syöttää. Edelleenkään ei todellakaan syö, jos ei halua.

Tutti syö puhetta aika paljon, tai sitten hän vaan pärjää vähemmillä sanoilla kuin esim veljensä saman ikäisenä (ruuneperinä). Tutti hoidossa vain unilla, kotona vaatii saada tuttia nälkäisenä ja väsyneenä.. Ja kun tutin annat, niin siitä ei muuten luovuta...

Rakastaa xylitol-pastilleja. Jos näkee että "pastillikaapista" otetaan jotain ja hänelle ei anneta, niin hänellehän annetaan. On kokeiltu. Yks yö heräsi huutamaan aamuneljältä, kun ei saanut illalla pastillia ennen hampaanpesua.. ("anna.anna.ANNA!!!!")

Perintöpinnis alkaa jäämään kohta pieneksi.. Kerrossänky on hankintalistalla, jossain vaiheessa.

Vaatteet pääosin 86/92, 80 ulkopuvut sun muut sai jo laitella kiertoon. Kengät 23-24.

On saman ikäinen kuin esikoinen tullessaan isoveljeksi. Tuntuu hurjalta, vastahan kuopuskin syntyi, esikoinen tuntui silloin niin isolta kun vauva tuli. Nyt nuorempi saman ikäisenä on ihan vauva. Vai johtuuko se vaan siitä, että onkin oikeasti mammari ja aina se äitin pienin vauva?

PMMP.

Voi elämä.
Katoin just Vain elämää-sarjan toisen jakson, Vesalan Paulan päivän. Kosketti muuten ihan tosi paljon enempi entä Vesa-Matti Loiri, jolta tiesin kaks biisiä, joista toista en tiennyt edes olevan sen.
Mutta nyt. Ai kyynel. Mietin perjantaina miks kaikki päivittelee facebookiin kuinka ovat liikuttuneita jne. Nyt oon minäkin.
Kosketti.
Kiitos armas aviomies kun otit meille (edes hetkeksi) ruutuplussan.
Kiitos PMMP, kun koskaan olitte olemassa.
Kiitos, että ollaan oltu joskus vähän niinku naapureita, Paula.
Kiitos, että se viimeinen biisi kosketti mua eniten, niinku se on varmaan aina tehnyt PMMP:n biiseistä.
Ja kiitos Elastinen. Mä tuun sun stadion-keikalle milloin vaan! Minä en Cheekkejä kaipaa, se ei edes uskalla mennä makuupussiin (vaikkakin ne ON ahdistavia).
Huh.
Olen puhunut.