Ryhtiliike.

Se on kuulkaa tää keskivartalonrakentajan elämä semmosta, että tuppaa tuo ryhti olemaan vituralleen. No, kävinpä sitten siellä fysioterapeutilla tekemässä muutakin kuin nauramassa toisille tisseilleni. Sain nimittäin teipin selkään. Se on nyt siinä ollu muutaman päivän, ja kyllä kai se ihan hyväksi on. Teipin pitäs siis muistuttaa mua, että ryhti suoraan! Ja ryhti kun on vähän väärään suuntaan, ni täytyy sanoa, että tämmönen pikkunen liike auttaa aika paljon koko kroppaan. Enpä olis uskonut.

Kokosin tuossa aiemmin vajaat 200 kuvaa "andthatswhoiam".. Sitä tulossa siis jossain vaiheessa kunhan saan "perkattua" ne kuvat :D

5kk.

Jospa väliin jotain muutakin kuin omista läskeistä itkemistä ;) Täällä podetaan selän kanssa, takana on yksi kyläilyreissu jo tälle päivää ja iltapäivälle on toinen. Oma olo on semmoinen, että en tiedä miten päin olisin. Ihana tämä selkä, loukkasin sen ekan kerran yli 10 vuotta sitten ja aika ajoin aina kiusaa..

Mutta nyt ne asiat sikseen (selkälihakset olis kiva olla olemassa, ni ei tarvis oireilla :D) ja itse asiaan, ihanan valloittavaan vauvaamme!

---

Vauva on jo viisikuukautinen. Olen aikaa sitten lopettanut odottamisen, milloin vauva muuttuu "helposta" hankalaksi. Ei se taida muuttua. Tai ainakin nyt olen alkanut uskomaan, että tämä vauva on tämmöinen, tyytyväinen elämäänsä.

Viisikuukautinen osaa jo vaikka mitä. Osan näistä on oppinut jo aikaa sitten, mutta laitetaan nyt listaa siitä mitä mieleen juolahtaa..

-omat varpaat on ihanat
-äitin ja isin (tai kuka nyt vaan sylissä sattuu pitämään) sormet on hyvät purulelut
-nauraa ääneen
-jokeltelee, "kertoilee" muka jo kovasti juttuja
-kiljuu
-pitää isoveliä idolinaan
-nukkuu yöt hyvin, päivällä lyhyitä unia
-automatkustaminen on muuttunut kamalasta siedettäväksi
-vaatteissa osa jo kokoa 74
-syö päivässä kaksi soseruokaa, yhden perunan ja yhden marjan/hedelmän. Tällä hetkellä ruokalistalla on ehkä kuus juttua, liha lisätään ruokavalioon huomenna
-ei tykkää kuumista ilmoista, käy helle-päivinä vain pikaisia pyrähdyksiä rinnalla. Öisin onneksi kelpaa (vielä) kuten ennenkin (kerran, kaks tai useamminkin)
-hymyilevä naurupoika
-neuvolassa sai parit piikit ja viimeisen rota-rokotteen. Hieman oireili, mutta meni onneksi suht nopeaa ohi.
-kovasti yrittää pungertaa eteenpäin, hermostuu toisinaan kun ei onnistu tai lelu on liian kaukana
-selällään viihtyy vain jos on kova väsy eikä jaksa leikkiä
-ikeniä kutittaa ja kuolan määrä on sen mukaista

Siinäpä nyt jotain meidän viiskuukautisesta. Ihana, valloittava vauvamme. Hurmureitten hurmuri. Toinen niistä ihmisistä keneen rakastun joka päivä uudelleen ;)

fatson toiset tissit.

Kävin fysioterapeutilla. Sain asiantuntevaa palvelua ja tiputuksen todellisuuteen. Peilit on hienoja kapistuksia, mutta kyllä ne joskus herätteleekin. Fatso näki itsensä taas uusin silmin. Vyötäröllä oli hieno arpinen pelastusrengas - ja sitten oli toiset tissit. Veikkaan, että selän puolella oli kolmannet.

Ei perkele kyllä se on nyt niin,että ens kesänä ei passaa olla tämmönen! Sitten ei enää pistetä raskauden (tai kahden!) piikkiin mitään.

Tilannetta tasatakseni ostin tietenkin kaupasta pari sidukkaa - ja suklaata. Että hyvin menee! 

Fatso kiittää ja kumartaa. Se oon aamen ja silleen. Kyllä sitä on tyhymä!

Ja kerronpa nyt,että opin paljon muutakin ja nyt meen sitten tekemään mitä on käsketty ja vedän tänäänkin salaatti-iltapalan (että voin taas huomenna herkutella..).. 

Ps. Kävin tänään sauvakävelemässä! (Siihenkin sain vinkkiä... ;D) 

mertarannan sutkautukset.

Meillä asuu pieni anteromertaranta. Selostusta ja puhetta pulppuaa koko ajan. Joskus jopa yöllä. Tässä viime päivien parhaat palat..

"Pitäs mennä aamupesulle" (koko perhe kölli juhannusaattoaamuna sängyssä, äitiä ja isiä vähän väsytti..)

"Saako Veeti mennä minun tuoliin?" (lähinnä luvan anto Veetille :D)

"Minä tulen mukkaan" (oltiinpa menossa MIHIN VAIN!)

"Haluan tähän hiekkaa" (uusi synttärilahjalelu, joka on hiekalle tarkoitettu)

"Missä Maltti on?" (Autot-elokuvan Martti)

"Ota minut äiti sylliin"

"Sitten minä otan ommaan kätteen sen kälppä, sitte minä tuohon seinään" (kälppä=kärpäslätkä)

"Minä myös!"

"Tule isi minun kanssa tuonne telttaan"

"Miksi tämä toimii?"

"Mikäs tämä on?"

"Minä haluan pahhaa" (limsaa, kuplavettä tms)

"Kuka tuolla on?"

"Mihin mummu meni?"

"Minä ootan että isi tullee" (mökillä valvottiin lähemmäs puolen yön, ku isi meni ulos valokuvaamaan ja sitä piti odotella takaisin..)

"Paljon onnea VAAN, paljon onnea VAAN, paljon onnea ****"
"Mitä äiti aattelit tehä?"
"Mitä äiti...mitä äiti kuuluu äiti?"
"Minua söi paalma. Isi löi sitte sen ja se meni pois"
"Mihin isi meni? Sitten isi tulee kakaisin!"
"En alua ukkua" (päiväunet, yöunet, unet kuin unet... huoh, tähänkö on tultu!)
"Saako minä ottaa mailan kälellä, saako?" (saanko ottaa mailan käteen)
"Kuulikko, äiti, kuulikko?" (yleensä minkä vain jutun jälkeen varmistetaan, että äiti on varmasti kartalla!)
"Missä se on se pallo, äiti, missä, saako minä ottaa pallon tällä mailalla tuolta ohhhvan alta, saako?"
"Missä se pallo nyt on?" x1000 :D

Lauluista osataan jumalan kämmenellä, ystävä sä lapsien, ihahaa ja tuo edellä ollut paljon onnea. Näitä voi kätevästi yhdistellä myös yhdeksi lauluksi. Plus tuu tuu tupakkarulla, joka meni näin yksi päivä "tuu tuu uulla, mitä kuuluu velille..kiitos kävitte! Uuuuuulla...kiltit"

Puhetta tulee taukoamatta, välillä ei tiedä milloin lause loppuu ja milloin alkaa. Veljeni sanoi vasta, että nyt hänkin ymmärtää  mitä poika sanoo. Omaan korvaanhan olen ymmärtänyt pojan puhetta jo yli vuoden ;) (kerrottakoon, että vuosi sitten puhe oli sana tai kaks :D)

Nyt nää alkais välipalalle ja suuntais kylille. Jospa otettais kamera mukaan ;)

Ihanan aurinkoista keskiviikkoa!

Päivän asut AKA juhannuksen juntti-look!

Kun meidän perhe mökkeilee, niin siinä ei asuilla koreilla. Täytyy ajatella itikat ja mahdolliset muut haittatekijät. (juhannuksenahan heti ekana sain  mennä nyrkkipyykille, kun esikoisen vaippa valskas ja molempien housut oli pissassa..)

Mun asuina:
ylin: äitiyspaita (tarkoitettu raskaana oleville, mutta oikein hyvä näin makkaroiden kans myös raskauden jälkeen)
toiseksi ylin: jonkun sortin ohut mökkitakki, että saa pään suojattua itikoilta kun menee metsään (ja ulos nyt ylipäätään, kun ei tuullut yhtään)
alin: vaarin vanha kauluspaita (haisi offille, oli siis äitin jäljiltä :D), housut ostettu yli 10 vuotta sitten one waysta, lahkeet ihan risat, mutta niin mukavat päällä. Toimii kotona myös hiekkiksellä. Jalassa Hai-saappaat.

Miehellä tais olla suht normaalit vaatteet ja pojalla on mummun kirppikseltä ostama ohut kesätakki. Takki meinas saada lähdön, kun luulin että ei ole käyttöä, mutta oikein hyväksi osoittautunut itikoita vastaan. Tämmöstä vaatteilla koreilua meillä.

Kuka se laittaa seuraavana juntti-lookinsa esille?!

Juhannus-ihminen indeed.

Väitin tuossa viikolla, että en ole juhannus-ihminen. En olekaan. Varsinkin, jos juhannus-ihminen käsittää päätöntä ryyppäämistä ja toilailua, hukkumista ja pöljäilyä vesillä tai mökkiympäristössä. Tai no, missä nyt vaan. Noilla perusteilla en ole myöskään vappu-ihminen enkä uusi vuosi-ihminen enkä...mitä näitä nyt on.

Mutta kyllä mä taidan olla sittenkin juhannus-ihminen. Semmonen, joka ei tarvitse tuota päätöntä toilaulua nauttiakseen elämästä ja läheisten seurasta. Että kai niitä juhannus-ihmisiä sitten on montaa sorttia.

Juhannukselta on aivan tosi paljon kuvia, laitan ehkä omia postauksia joistakin, toivottavasti huumoria löytyy joihinkin postauksiin myös siltä puolen. Vai mitä sanoisitte juhannuksen juntti-look-postauksesta? ;)

Mä taidan olla sitä sorttia, joka nauttii rauhallisesta yhdessäolosta, hyvästä ruuasta, mökki-ilmasta, saunasta, uimisesta (oli vähän kylmää..mutta ei jäätävää!) ja ennen kaikkea siitä laatu-ajasta. Tänä vuonna erityiseksi juhannuksen teki taas se, että mieheni oli toista juhannusta putkeen vapaalla. Aivan äärettömän ihanaa! On se ihan erilaista mennä nauttimaan saunan lämmöstä kahdestaan ja ihan rauhassa, entä kotona vuorotellen yksin tai esikoisen kanssa. Onnea on ihanat isovanhemmat, jotka tykkäävät lastenlasten seurasta ja hoitavat heitä mielellään. Kiitos mummu ja pappa!

 ps. osa kuvista mieheni ottamia ;)

(pyysi kertomaan tämän :D)

jussi, jussimpi, juHANEIN.

Ihanaa juhannuksen aikaa blogini lukijoille!

Meillä on täällä vielä tuhat ja yks hommaa tekemättä ennen kuin saadaan alkaa nauttimaan loistavasta seurasta, ja ylipäätään viitsitään ottaa vieraita vastaan. Siivousta, pyykkäystä ja kokkailua siis. Ja se ihanin, kaupassa käynti... Mä onneks vältyn siltä, mutta ei siellä varmaan kivaa ole kiireisten keskellä ostostella (no jo on taas sana!).

Nautitaanpa nyt kuitenkin tästä keskikesän juhlasta, kohta saadaan nauttia taas pimeistä syysilloista (odotan kyllä niitäkin, vaikka olis kiva saada ensin niitä lämpimiä kesäpäiviäkin ;)) ja vain haaveilla kesästä. 

Ihanaa, että olette siellä :)