Maaaaaaaarraskuu... [lopu jo!]

On tämä pitkä aika vaan odotella joulukuuta. Oon alkanut jo haalimaan kasaan ylläreitä poikien joulukalenteriin, joululahjalistat täydentyy joka päivä, ulos on viritetty jouluvalot ja sisällä poltellaan silloin tällöin kynttilöitä (yleensä mies laittelee ne). Niin ja on me niitä torttujakin pari kertaa jo paistettu! Huh.
Vaan eikö sitä joulua saa jo odottaa? Ihan tyhmää ajoittaa joulun odotus vain joulukuulle, sehän on niin lyhyt aika suunnitella ja ajatella mitään. Kun kiire tulee kuitenkin! Eli joulun odotuksen oon jo aloittanut, ja joulukuuta odotan siks että sitten saa availla kalenteria.

Pojilla on vanhan työkaverini lahjaksi antama, ja itse painama, joulukalenteri (jonka ihana äitini sitten ompeli valmiiksi), johon tonttu käy yön aikana tuomassa pieniä yllätyksiä. Viime vuonna yllätykset olivat tarra ja kettu-karkki, pikkuauto tms luokkaa, tänä vuonna täytyy käyttää ehkä enemmän mielikuvitusta. Listaa oon tehnyt ideoista kalenteriylläreihinkin, kun nyt noita listoja tykkään kirjoitella. Lasten sakset on ehdoton mikä täytyy tontun tuoda. Esikoisella on kovat halut leikata, mutta haluan että hänellä olis siihen 'kunnon' sakset - ja omatkin vielä. Sit kai pitäs olla myös jotain leikattavaakin.. Toisaalta taas materian lisäksi kalenterista saattaa löytyä viestejä tontuilta, joissa voi olla esim jokin kiva tekeminen koko perheen kesken, piirtämistä tms. Näitä on niin kiva keksiä!

Minkälaisia joulukalentereja teille tulee?

Vai oonko mä liian aikaisessa hätäilemässä näiden kans? 

Ps. Me on alettu kuuntelemaan jo joululauluja,

muskarissa alkoi myös "treenit" joulujuhlaa varten.

MAANANTAIN MARRASKUU. tai marraskuun maanantai.

Ihana aurinko. Ihana perhe. Ihana laatuaika. Ihana arki. Huomenna kaikki taas jatkuu niinkuin aina. Loma loppuu, mutta meidän perhe se vaan porskuttaa. Uhmaa pukkaa esikoiselle, pienin opettelee ensiaskeleiden alkeita. Tänään kuitenkin vielä nautitaan tästä viimeisestä vapaasta koko perheellä ennen kuin jäämme odottamaan seuraavaa.
Ja sanoinko jo, että IHANA AURINKO! 

REILU MEININKI.

Meinasin kirjoitella kuulumisia meidän uhmakkaasta isänpäivästä, mutta taidankin vaan todeta, että kyllä kaksveen uhma on pientä verrattuna aikuisten idioottimaisuuteen. Melkein voisi kiitoskortin lähettää, että kiitos kun sain taas voimia kestää pienen ihmisen uhmaa, ja annoitte samalla perspektiiviä elämään ja asenteeseen sitä kohtaan mitä meillä on.

Vaalikaa rakkaitanne. Unohtakaa kuitenkin ne, jotka eivät ole enää vaalimisen arvoisia.

MAHAKAS.

Aattelin tulla bloggailemaan kuulumisia, ja lisäillä kuvia joita oon jemmannut (mutta en ole käyttänyt), mutta kuinkas kävikään. Meidän tietokone on vaihtanut paikkaa, samoin kaikki muu tässä huushollissa keittiötä ja olkkaria lukuunottamatta, joten sen johdosta myös ulkoinen kovalevy näyttää olevan jossain. Ja missäpä muuallakaan kaikki kuvat olis kuin siellä..

No, löysin tästä tietokoneelta kuitenkin tasan vuosi sitten otetun kuvan, raskausviikkoja oli silloin kasassa 30+0, eikä kyllä ole ikävä tuota mahaa! Vielä kuopuksen ollessa pieni vauva (nyt se on jo aika iso, kun eilen matkusti ekaa kertaa muualla kuin turvakaukalossa) mulla oli vauvakuumetta, nyt se on poissa. Ja on niin vapautunut oli kun ei kuumeile lisää lapsia, että en olis ikinä uskonut!

Minähän haluan vielä joskus sen prinsessan, mutta nyt koen vaan suurta keveyttä kun saan poikien pieniä vaatteita ja tavaroita eteenpäin. Ja vaikka sen prinsessan haluaisinkin joskus saada, niin mistäpä sitä tietää jos se jää vaan haaveeksi. Elän toivossa, että joku päivä saan jonkun ihanan pikkuprinsessan kummitytökseni ja voin sitten sitä kautta toteuttaa niitä omia kuvitelmia omasta pienestä tyttärestä, heh.

Meillä on nyt siis vihdoin saatu muutettua meidät kaikki uusiin huoneisiin, osa varmasti vähän tietääkin jo miltä näyttää makkareissa, ja niistä aionkin jossain vaiheessa laittaa tännekin lisää. Aika hektistä elämää ollut nyt kun mies on lomaillut ja ollaan oltu säpäkkänä täällä kotosalla. Ja koska loma on lopuillaan niin nyt on hyvä hetki alkaa sairastamaan. Oishan nuo flunssat voinut jättää välistäkin, mutta näköjään taas on sitä laatua että kun yhdellä vuotaa nenä niin kaikilla vuotaa nenä. 

Mutta nyt toivottelen teille mahakasta viikonloppua isänpäiväherkkujen parissa! Minä jo paloittelin suklaat kattilaan, että alan leipomaan mutakakkua kunhan saadaan mies kauppareissulta. Lahjan tekokin on yllättäin vielä vaiheessa, mutta kyllä me ehditään. Mitään kun ei valmistu ilman viime tippaa.

Aurinkoa ystävät!

GREAT BALLS ON FIRE

Meidän eräs sunnuntai noin kuukausi takaperin kului aika säpäkkää vauhtia sairaalan seinien sisäpuolella. Mun kuvitelmat ihanasta illasta perheen kesken sai käänteitä heti aamusta. Mummu hälytettiin suoraan unten mailta esikoisen kaveriksi, mies soitettiin kesken tärkeiden työtehtävien (aamukahvit ja hullujen päivien mainoksen luku..) töistä kotiin ja nuorin (joo, se Ukkelson) vietiin heti puuropöydästä sairaalaan. Ei ollut pelkkää hampaiden teko kitinää se aamuneljän ja viiden välinen itku, aamupesuilla todellisuus paljasti että kaikki ei ole kunnossa ja lääkäriin on mentävä.

Puhelinneuvoja antoi luvan syödä aamupalaa ja mennä sitten näytille.. Vastaanottovirkailija epäili vaivan olevan vaippaihottumaa.. Lääkäri kuitenkin laittoi meidät kiireellisenä eteenpäin ja siellä me sitten kipitettiin tuli pyllyn alla niin kauan kunnes poika pääsi leikkaussaliin. Nyt on meidän mahdollinen isovanhemmuus turvattu. Puhumattakaan nyt siitä, että pojan isäksi tuleminen on vieläkin mahdollista. 

Että jos nyt jollain tulee vastaavaa eteen, niin menkää HETI lääkäriin jos siellä vaippa-alueella on jotain muuta kuin vaippaihottumaa. Tähän päivään mennessä kun minä en ole nähnyt mitään vaippaihottumaa, joka aristais ja punottais ja olis paikallinen ja tosi kipeä. Eli että jos kivekset on suuremmat kuin hevosella, punottaa kuin paloauto ja ovat kipeät - sitten on kiire! (nämä siis oli ne oireet mitkä minä pojalla näin)

Pieni potilas oli reipas koko päivän. Hieman meinasi hermostua, kun ruoka-aika alkoi olla käsillä juuri ennen leikkausta. Kun taas mun olo oli melko pamelamainen, kun aamuimetyksien jälkeen sain antaa rintaa pojalle vasta kun oli ollut hereillä tietyn aikaa leikkauksen jälkeen. 

Ja mikä vaiva sitten oli ? Pojan vaivaa hoidettiin kiveksen kiertymänä. Pahimmassa tapauksessa kives voi mennä niin solmuun, että menee kuolioon eikä pysty enää tuottamaan siittiöitä. Meidän tapauksessa kyse oli kuitenkin "vain" kiveslisäkkeen kuoliosta, joka poistettiin kokonaan. Nämä vaivat on muuten semmoisia, että näitä ei käsikopelolla voi edes diagnosoida, leikkauksessa vasta näkee mikä on kyseessä. 

Että silleen. 

Onneksi oli nopea toimenpide. Me lähdettiin syömään, kun poika meni saliin. Ja kun olimme tulossa takaisin ja sain kaikkia kauhukuvia maalattua mielessäni, niin sairaanhoitaja soittikin jo että saatte mennä pojan luokse. Että jäi lyhyeen ne itkut sitten. Onneksi.

Näköjään meidän perheessä on tapana käydä yökylässä sairaalassa vauvavuoden aikana. Josko ne olis meidän poikien osalta sitten käyty nämä reissut.

Seitsemän kuvaa kesästä.

Olipa vaikea valita seitsemän kuvaa. Vähän helpotti tää naamasensurointi.

Kesä oli kyllä ihana. Ainakin näin jälkikäteen muistellessa. Eipä näistä kuvista sen enempiä. Muutieta syötiin usein välipalaksi (ja muutenkin muokattiin ruokatottumuksia tervellisempään suuntaan), ulkona oltiin mitä vauva antoi olla (kuumuus oli hälle raastavaa!), minilomalla käytiin, kirmailtiin samaisella lomalla, makkarin ikkunaan asennettiin varjoksi vanha verho ulkopuolelle, taivas oli sininen ja mökillä käytiin mitä ehdittiin. 

Semmonen kesä.

Toivottavasti ei tullu samoja kuvia kuin aiemmissa postauksissa. Yritin ainakin valita erit. 

Kuka haluaa tän haasteen?

Minä ainakin haluan nähdä näitä lisää!

Ota haaste vastaan ja linkitä itsesi :) 

Eiku siis...

...sehän on ilman ään pisteitä se mun nikki instagramissa! Ohhoh. Blondi mikä blondi.

Meillä alko nyt LOMA! Mikä tarkoittaa käytännössä armotonta kodin laittoa ja siivoamista ja järkkäilyä ja ja ja... 

Päätin,että tänään saa laittaa jouluvalot päälle (eiku siis talvivalot!), mutta ulkona sataa VETTÄ. Haluan lunta!!! 

Ai joo, ja nyt on myös movember.. (Laittaisin kuvan viime vuoden kammotuksista tähän,muta viiksien omistaja tuskin tykkäis :D)

Tämmösiä tärkeitä piti tulla kertomaan.