Helppoa ja hyvää kotiruokaa, nam!

Muutama kuva mun uudesta lemppariruuasta..

ONIAn innoittamana tein meillekin lohilaatikko. Tein toisenkin kerran.. Ehkä kolmannenkin.. Seuraavaan kauppalistaan taidan lisätä tarpeet taas seuraavaan kertaan..

Ihan parasta tässä on se, että meidän perheessä kalaa syödään ihan liian harvoin. Mutta tämä ruoka loppuu nopeammin kuin moni muu! On tää vaan pirun hyvää.

1kg peruna-purjoa, lohisuikaleita, 4dl kermaa, mausteita ja tilliä päälle.
Uuniin siks aikaa kun tarvii (tunteroinen?) ja eiku tarjolle.
Punajuuriviipaleet ainakin toimii kaverina.

Kuten kuvistakin näkyy, oli niin hyvää että oli pakko kikkailla myös kameran kans ja opetella sen käyttöä.

Parturointia.

Esikoisen liehuletti sai ekan kerran kyytiä talvella. Olimme pitkään sitä mieltä, että hiuksiin ei kosketa, sitten vaan riitti. Ja arvatkaa, esikoisesta tuli kerralla ISOveli kun hiukset lähti ja ruuhkatukka oli historiaa. Olihan se söpöä, kun poika halusi ponnarin päähän, mutta isänsä oli lähettämästäni kuvasta katsonut, että kuka tyttö meillä on leikkimässä, niin siitä se ajatus sitten pikku hiljaa lähti etenemään.. (kuvia ruuhkatukasta, ponnarista ja ekasta hiustenleikkuusta löytyy instagramista @tarkkasilma)

Ennen 2-vuotisjuhlia poika kävi ensimmäisen kerran ihan oikeassa parturissa. Tänään oli toinen kerta. Muuten hiustenleikkuun on saanut hoitaa minun äitini. Ekalla kerralla hiukset leikattiin mummulassa ja parhain muisto koko hommasta oli, kun "istuttiin tuossa (olohuoneessa)" ja "mummu imuriaa" (imuroi). Tänään parturissa poika katsoi silmät suurina kun parturi-täti lakaisi lattian. Täh? (poika rakastaa siivota!) (ei oo äitinsä geeneissä sitä perinyt..)

Kovasti kutiavana lapsena myös viihdyke hiustenleikkuun ajaksi on oltava tarpeeksi kiinnostavaa. Tänäänkin turvauduin puhelimen ja internetin antimiin ;)

Kuvat ovat viime kuun kotiparturoinnilta mummun suorittamana, aika tyyristä on käyttää poikaa parturissa, mutta näin ennen juhlia se lysti kestettäköön. Vai mitä te sanotte siitä, että hetki parturin tuolissa maksaa vajaat kakskymppiä..? Taidan opetella itse leikkaamaan... (siitähän se hyvä tuliskin!)

I´m still standing..

HUAAAAAAAAH.

Haluaako joku tulla meille yövahdiksi? Nää yörallit alkaa olemaan jo, kiitos vain, nähtyjä. Mä niin vaihtaisin esikoisen yölliset kiukuttelut takaisin niihin illan kieuntoihin ja nukkumaanmeno-tappeluihin, kun vain saisin yöt takaisin nukkumista varten. Mutta luovuteta ei, yks yö poika jaksoi 1,5tuntia rääkyä isiä luokseen - en päästänyt. Ihan periaatttestakaan en antanut periksi, koska sehän vain ruokkisi sitä että aina saa mitä haluaa kesken yön. No, kun esikoinen hiljeni, jatkoi kuopus ähinällään mun unen saannin häirintää, ja lopulta päädyin kainaloikkain vauvan kanssa. Mutta ei kai tästä ole suunta kuin ylöspäin!

Enää ensi yö yksin lasten kanssa, sitten saadaan pitää perhe nelihenkisenä maanantaihin asti! Loppuviikoksi on luvassa jääkarhuja, juhlia kuin kyläilyäkin (mitä on harrastettu hyvin nytkin poikien kanssa...).

Mä oon saanut kaiken lisäksi koukutettua itseni netflixissä Sons of Anarchyyn.. Miestä pitää ottaa vielä neljällä(?) jaksolla kiinni, niin saadaan taas uusi yhteinen katsottava. Eli kun blogi on hiljainen, minä vietän päiväuniaikani nykyään tv:n ääressä ;) koukutuksensa kullakin..

Oon myös kaivanut kutimet esille ja alkanut tekemään pikkuhiljaa miehelle synttärilahjaa. Salassa tietenkin, että yllätys on parempi. Yks vuosi epäonnistuin kun piti muistaakseni kokoa tms kysyä... :D

Kuopukselle on haalari tulossa postissa (kiitos tori.fi), suotavaa olisi lapsen mahtua siihen..

Ensi viikolla alkaa lasten kanssa muskari, ja jollain allekirjoittaneella on PYÖREÄT (joo, saa onnitella sitten!).

Ja koska yritän tehdä tätä postausta vauva kainalossa, niin tää jääköön tähän. Halleluja ens yölle ja tikut huomiseksi silmiin. Kerron, jos muistan, miten sain esikoisen ainakin  viime yönä takaisin nukkumaan öillisten kilareiden jälkeen. Kunnon kikkakolmonen kaikille yöjuoksuista kärsiville. Tsiisus, nyt mua revitään jalasta, moro!

ps. pitäkää peukkuja mulle kun meen perjantaina hammaslääkäriin. Ne varmaan laittaa mulle kolkytvuotislahjaksi tekarit! Ei hel.....!

AUTTAKEE apua tarvitsevaa!

Meidän vauva tarvis haalarin. Syyshaalarin. Semmoisen mikä pitäis tuulta ja vettä. Joskus aiemmin nauroin (silloin kun esikoinen oli joko vauva tai mahassa), että kuka nyt noin pieniä haalareita tarvii, eihän ne lapset tee muuta kuin on vaunuissa (suojassa) ulkona. Sitten syntyi kuopus. 

Juu,ei viihdy meidän vauva vaunuissa. Tiiättehän te, ne vaunut on ihan suolesta. Eikä sieltä näe mitään vaikka äiti olis kuinka vaihtanut kopan ratasosaan. Että sitte tällä äitillä on ongelma.

Tarvis siis lapselle haalarin,että sitä vois pitää sylissä, kiikussa, maassa. Taivas alla (onko tää yhdyssana?).

Kysymys kuuluukin näin; mikä koko olis paras koko? Nyt menee (68-) 74, mutta esim reimatecin haalarit on reiluja. Ostaisko siis 68 ja luottais,että myöhemmin syksyllä sinne mahtuu fleecehaalari alle, vai hommaisko mahdollisesti 74,joka saattaisi olla väljä. Kauppaanhan mä pääsen ehkä joskus,joten siihen asti voin vaan arvailla enttententten mitä tekis (ja ehkä shoppailla netissä..). 

Että AUTTAKEE! Minkä koon sinä valitsisit? 

(Ja kellä on meille haalaria myydä secondhandina, ni ehdotuksia otetaan vastaan!)

Yöjuoksija, töttöröö ja kesän viimeiset (?) tunnelmat.

No en mää nyt ehkä ihan töttöröö ole, mutta alkaa menemään mukavaksi nää meidän yöt. Blogi taas on hiljainen koska en ehdi koneelle, ja miehellä tälläkin viikolla vain yksi ruhtinaallinen vapaapäivä - joka meni siivotessa ja kaupassa käyden. 

Esikoisen iltarallit on vaihtunut yöjuoksuiksi. Semmoiset pari tuntia yössään huutaa ja kekkuloi sängystä pois. Vauva tietenkin nukkuu aina jonnekin 4-5-6 asti,että sen puolesta sais kyllä nyt nukkua. Blaah. Ei ihan huumori riitä. Aina kun kuvittelee,että nyt se nukkuu,ni kohta ollaan konkoilemassa ylös tai sitten hipsitään hiljaa meidän sängyn viereen kutittelemaan isiä jalkapohjista. Ja se on oikeesti niin kummitusmaista,että mua (meitä!) välillä jopa jännittää kun ei näe mitään eikä ole varma onko poika huoneessa vai ei. Ja minä kun en ole pimeän ystävä,ni voitte kuvitella vilkkaan mielikuvituksen ja pimeän yhtälön... Ihmekään jos aamulla saa mennä suoraan suihkuun pesemään hiet myös itseltä ;)

Tällä viikolla ehdittiin kuitenkin yks ilta viettää laatuaikaa ystävien seurassa. Käytiin yhdessä uudistuneessa leikkipuistossa. Kamera jäi kotiin, ja tätä kameran mukaan ottamista täytyy selkeästi vielä harjoitella. Kolmisen tuntia meillä vierähti, liekkö ollut niitä viimeisiä hyviä kelejä täällä, nyt on taas satanut vettä :/ (pyykit ei muuten kuiva ulkona vesisateessa ;D) 

Instagramin puolella jotain kuvia onkin reissusta, mutta laitanpa tähän loppuun vielä muutamat puhelimella otetut räpsyt. 

Tätä myöten toivotan mukavaa viikonloppua! 

Kuusikuukautinen kukertelija.

Parisen viikkoa sitten (hups, ku venähti tää postauksen ulos tulo ;D) kuopus saavutti puolen vuoden rajapyykin. Ajan,jota ennen hänen syntymäänsä odotin. "Jos sen ekat kuus kuukautta selviää silmät ristissä, niin sittenhän sitä saa jo pitää unikoulua" taisin sanoa.

Nyt kun ekat puoli vuotta on takanapäin voin vain ihmetellä mihin tuo aika meni? Mihin katosi se pieni vauva, joka tuhisi ja söi rintaa parin tunnin välein, ellei useamminkin. Aika kului varmasti osaltaan kuin siivillä siksi, että kuopus on ollut aina hyvä nukkumaan. Jos päivällä unet ovat mitä sattuu, niin yöt on nukuttu. Välillä on saatettu tankata useammin, välillä on nukuttu aamuun asti.

Puolivuotiaani mielestä suurinta hupia on isoveli ja isoveljen hauskat jutut. Hyppiminen, pyöriminen, selkään/mahaan/käteen/mihin vain pörisiminen, autolla ajo selkää myöten ja muut sirkustemput kirvoittavat vauvasta parhaimmat naurut. Väsyneenä pelkän sormen heiluttaminen ja "kutikuti"n sanominen kirvoittavat mielettömän naurun remakan pienestä. Herra on iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, vain väsy voi kiukuttaa ja silloinkin yleensä auttaa tissi/tutti/unikaveri tai nukkumaan vienti. Niin paitsi illalla, silloin voi vähän kapinoida. 

Suussa puolivuotiaalla on kaksi hammasta, ja näin äidin silmin analysoituna hampaita saattaisi olla kohta jopa kolme.

Ruokaa menee neljä-viisi kertaa päivässä ja rintaa imetään hartaalla -tai vähemmän hartaalla- halulla aina joko ennen ja jälkeen ruuan sekä tarvittaessa. Häiriötekijät haittaavat eniten kun tissinnälkä on pienin. 

Lattialla kuljetaan taaksepäin pukkaamalla, itse sitä tajuamatta. Navan ympäri pyöritään kuin kellon viisarit ja tällä viikolla on kokeiltu josko se pieni 69cm pitkä vartalo nousis konttausasentoon.

Puolivuotias on oikea mammari. Äitin poika, rakas muru murmeli. Pieni hobitti, menninkäinen, joka korvasta korvaan leveällä hymyllä valaisee huoneen ja valloittaa ihmiset puolelleen. Ja jos esikoinen on ominut isin itselleen, niin kyllä on fani nykyään mullakin. Veikkaan, että ainakin siihen asti kunnes imetys joskus loppuu..

Ihana rakas puolivuotiaani, iltojeni ilo ja aamujeni valo ❤ 

Muihin aiheisiin.

Josko tämä trafiikki täällä minun pienoisessa blogissakin hiljenisi ja tirkistelijät saisivat tarpeekseen paljaasta pinnasta. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tarinoita kuvien takaa, ja aionkin jossain vaiheessa pyrkiä lukemaan kaikki postaukset haasteesta. Aikaahan se ottaa, mutta sitähän tässä elämässä riittää (hahahahahaa!). Uskomatonta kuitenkin miten jotkut pikkusieluiset jaksaa netissä parjata meitä naisia, ei taida olla kaikki muumit laaksossa. Tästä suivaantuneena ajattelin vielä eilen, että laitan oman kuvani ajalta ennen lapsia. Sen alipainoisen tytön, joka nykyisin on oikea nainen. Perhana, en minä enää haluakaan olla samoissa mitoissa kuin ennen, haluan vaan elää terveellisesti ja voida hyvin! Ja se joka ihainnoisi vanhaa minääni, kerronpa että tässä mä olen ihan tämmöisenä, sisimmältään vahvenpana kuin ennen, äitiyden muovaamana niin henkisesti kuin fyysisestikin. NiH! Ja se entinen minäni, joka varmasti olisi täydellinen niiden parjaajien silmissä vieläkin, on nykyään paljon parempi ja rakastetumpi kuin koskaan silloin kuin vasta haaveilin tästä kaikesta. 

Eksyinpä aiheesta, tarkoitus oli tulla kertomaan viime viikon minilomastamme. 

Myös puolalaisia ja venäläisiä urheilijoita oli paikalla. Osalta puuttui jalka, toisella puolikas. Mahtavat treenimaisemat heillä joka tapauksessa oli!

Kävimme siis yön yli Vuokatissa. Pidempäänkin olisi voitu lasten kanssa olla, mutta oikean ratkaisun tein kun lähdimme kaikki kotiin jo seuraavana iltana. Automatka kun oli mitä oli, olisi se voinut olla vähemmän leppoisaa yksin lasten kanssa.....

Mennessä esikoinen sinnitteli hereillä ja nukkui lopulta vain 45minuuttia ennen perille pääsyä. Hyvä ajatus mennä päiväuniaikaan.. No, kuopus ei viihtynyt enää kahvitauon jälkeen ja sain etupenkiltä kieppuroida takapenkille antamaan aina uutta lelua käteen. Tulomatka ajoitettiin iltaan, ajatuksena että pojat saavat alkaa yöunille autoon. Jep, esikoinen valvoi sen reilut kaksi tuntia kotiin! Itsekin päivästä väsyneenä (mm. Angry Birds-puisto) hihittelin pojan jutuille, ja vain vartti ennen kotia alkoi pojan silmät luppasta. Pysyi onneksi hereillä kotiin asti ja nukahti heti omaan sänkyyn päästyään! Osaa ne olla sissejä. Kuopus sitten taas kitisi pitkin matkaa, kun kuumuus vaivasi.. Muistiksi itselle; älä laita vauvalle peittoa kaukaloon, jos haluat hänen nukkuvan rauhassa koko matkan :DD

Päiväkävelyllä näkyi vaikka mitä kivaa, ainakin esikoisen mielestä ;)

Pieni hengähdystauko vei niin voimia kuin vähensi uniakin, reissusahan ei malta mennä ajallaan nukkumaan. Mutta kyllä se silti teki hyvää! Nyt vaan tarvis taas jonkun kotiapulaisen miehen työpäivien ajaksi, että saisi hommat rullaamaan..

Järvi oli "takapihalla" ja ikkunasta näimme pari kertaa junan. Siitä on riittänyt juttua vieläkin!