Metrin mittainen käyrä!

Ei hyvää päivää! Otin aamulla mittanauhan kauniiseen käteeni ja mittasin mahan ympäryksen.. No, lukemat oli aikalailla samoja mitä ne oli esikoisesta rv20! Tarkoitus ei ole päästä samoihin mittoihin kuin ennen lapsia, ajatus on, että keho olis siinä kunnossa, että kaikki sukurasitteena mahdollisesti tulevat sairaudet sais huonon kasvualustan eikä tulis. Vaikka eihän se sitä katso. Mutta jos ajatellaan että kakkostyypin diabetekselle on suurempi riski keskivartalolihavilla, niin johan tuolle asialle kannattaa tehdä jotain. Siis sille keskivartalolle.

Sukurasitteena mulla on myös tämä keskikehonrakentaminen. Ja herkkujen syönti. Karkkipäivä on jätetty pois, kylässä käydessä otan maltillisesti herkkuja, ja kotona päiväteen kanssa olen luvannut itselleni KAKSI marie-keksiä. Tai mairea, niin kuin puhelin aina korjaa. Tämän aamun jälkeen voi mairet jäädä syömättä.. Nehän on sitä paitsi vähän ku pahvia!

Nyt alkaa olemaan päiväteet käsillä, eka ruokaa naamariin ja toiveisiin pitkät unet pojille (yeah right!). On niin mieltä ylentävää muutenkin ku yks vaan kiukkuaa, uhmaa ja jättää ruokansa syömättä. Hyvänä äitinä vein aika nopsaan lapsen sänkyyn, ja ihme ja kumma siellä on edelleen! Kerrankin oikea ajoitus. 

Ai että olis höyryjä päästeltävänä. Mutta kunhan tästä rauhoitun, niin kadun varmasti että tänne olisin marmattanut. Että antaapa olla. Mutta että tiedoksi sille puolen, ei elämä täällä koko ajan kamalaa ja läskikeskeistä ole. Tästä blogista nyt vaan on näköjään tullut mun fatsovalituskaveri. Huooooooh.

Olihan taas settiä. Lupaan parantaa tapani jälleen. Siis niinku blogini suhteen. Lasken vaikka tätä otsassa kasvavaa käyrää pienemmäksi... Jos nyt ei vähäiset lukijat ole vielä kadonneet, niin en ihmettele vaikka kohta täällä ei kävis ketään :D

Ps. On ihanaa kun uhmis huolehtii pikkuveljestään. Taidot ei riitä pukemaan vielä edes omia vaatteita loppuun asti, mutta veljelle silti auttaa sukkaa jalkaan <3 (ne sukat on muuten ihania kun käyvät ensin kauttaaltaan suussa :D siis vauvan suussa!)

Pps. Instagramissa meidän positiivisempia juttuja löytää nimimerkin @tarkkasilma takaa ;) (tämäkin kuva sieltä lainattu ja postaus puhelimella naputeltu)

nonni, tulihan tähän positiivistakin juttua ;)

VENE.

Arvostan suuresti kaikkia, jotka tekevät itse. Ja vielä osaavat tehdä kunnolla! Äitini mökkivarustus täydentyikin viime kesänä ystäväperheen miehen kunnostamalla soutuveneellä. Mökki on joen rannassa, ja äitini oli jo kauan haaveillut omasta veneestä rantaan. Ja nyt hän sen sai ihanan ystävän avustamana! Kuinka mahtavia ystäviä äidilläni onkaan, kunnostavat veneen ja tuovat sen puolen Suomen päästä vielä perille, ihan hyvää hyvyyttään :)

Itse olen pienestä asti saanut tottua veneilyyn. Kun olin pieni, perheeni kesämökki oli järven rannalla ja iskän kanssa pääsi kokemaan verkkoja, onkimaan, virvelöimään ja pyytämään muikkua. Tuolle muikun pyytämiselle, tai sen pyytämistavalle, on joku oma nimityskin mitä en nyt muista. Muikut oli, ja on ehkä edelleen, mun lempparikalat ruokapöydässä, en vaan ole itse vielä niitä valmistanut..

Vaikkakaan äitini mökillä veneellä ei kauas pääse koskien vuoksi (ainakaan toiseen suuntaan), niin kyllä se on silti ihana istuskella vetten päällä (ja kohottaa kuntoa soutaen!) ja nauttia kesästä!

En tiedä onko pojallani joku minulta peritty geeni, vai puhtaasti vain into kokea kaikkea uutta, mutta viimeksi mökillä ollessamme hän ilmoitti haluavansa veneeseen. Ja sinnehän hän pääsi! Mummun ja papan seurassa tietenkin, mummun poikanen kun on <3

***

ps. tautitilanne on nyt tämä;

molemmat pojat yskii,

kuopus kitisee puhkeavia hampaita

ja esikoista kiukuttaa kun yskä vie voimat.

Ja ilta ollaan kolmistaan,

katotaan mitkä iltaraivarit joku saa,

kun ei pääse ajoissa nukkumaan..

Yksin lasten kanssa ollessa aina kun jompi kumpi joutuu jossain vaiheessa odottamaan..

Vauvahulluus.

Ei apua. Oikeesti. Nyt on kuulkaa homma niin,että jostain syystä mun ainainen vauvakuume vaan on ja pysyy, ja oireilee! Ei,en halua tähän hetkeen kolmatta,en en. Mutta ne vastasyntyneet! Miten ne voikaan olla niin ihania!!! Ja niin vähän aikaa vaan!

Mietin kuopuksen ollessa pieni (nythän on jo niin iso poika jo,vajaa puolivuotias ihan :D), että milloin loppuu vastasyntyneen aika? Että millon vauva on vaan vauva eikä vastasyntynyt. Enkä tiedä vieläkään! Tänään pääsen katsomaan kuukauden ikäistä,ei kai hänkään enää vastasyntynyt ole? Voi vauvat,tulkaa luokseni! Älkää koskaan kasvako isoksi!

Mietin joskus kätilön ammattia. Vastasyntyneet olis jees,mutta ei mulla kyllä ole mielenkiintoa tonkia toisten naisten haaroväliä. Saati muutakaan mikä kätilön työhön kuuluis. Palkkaiskohan ne sairaalaan vastasyntyneille sylittäjän ja lepertelijän? Onhan siellä niitäkin pieniä,jotka on ilman äitiä ja isiä osan aikaa. Tai jos eivät palkkais,ni edes vapaaehtoiseksi! Voi mikähän vauvahulluus mulla nyt iski..

Taidanpa lukea tämän erään nimeltä mainitsemattoman aikakausilehden loppuun, ja lähteä putsaamaan myytävää polkupyörää... Heikko kun olen,niin annoin alea ostajalle. Tyhmätyhmätyhmä...

perjantaina jaaritteluja.

Miksi ne hyvät ideat aina karkaa päästä, kun koneelle pääsee? Jatkossa varmaan siis tulee myös puhelimella tehtyjä postauksia, ei ne jutut muuten ulos tule :D

Mä oon tässä hetken surffannut nettikaupoissa, ja etsinyt meidän sohvaan uusia tyynyjä/tyynynpäällisiä. Lähdetään poikien kans tänään yöksi mummulaan, äiti lupas katsoa mun kans nää vaihtoehdot läpi, ja vähän ehkä järkevöittää mun ideoita. Mulla kun ei oikein aina nää ideat toimi :D

Fiksuna tyttönä tässä olisin siis tehnyt jotain koontia mun lemppareista, mutta eihän tästä mitään tule. Tekniikan ihmelapsi kertakaikkiaan. Ja näköjään nettikauppoihin jos on uskominen, oon ihan myöhässä ihanien ale-tuotteiden suhteen. Jep, meikä on tämmönen myöhäisherännyt :D 

Esikoinen on edelleen kipeänä, lämpöä on ja vointi vähän heikko. Viikonlopun synttärikekkerit jää välistä, toivotaan ettei mummu ja pappa saa nyt sitten kuumetta kun sinne mennään.... Tai sama kai se niille on, odotan tässä millon vauvaan iskee kuume! 

Blaah, pikkusen tuli tylsä. Ei ollu päätä eikä häntää. drrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr

Moro, sano poro.

Tämmönen tuli meitä vastaan juhannuksena. Pikkusen jännitti tuleeko sarvipää yöllä vastaan mökin pihalla, mutta onneksi ei näkynyt. Olis voinu pissa(reissu)t tulla housuun, ku tämmönen olis tuijottanut pihamaalla silmiin!

Arjen sankarit.

Meillä alkoi tänään taas normiarki. Paluu lomamoodilta arkeen sujui aika kivuttomasti. Tai no, yhellä on nyt lämpöä ja omakin olo on semmoinen, että nukkumaan olis kiva päästä, mutta arki se on tämmöstä.
Mies lähti siis loman jälkeen töihin ja musta tuntui, että kesä loppui siihen. Tai tuntui vielä eilen. Eihän se mihinkään lopu! Tänään on tavattu ystäviä, parannettu maailmaa äiti-ihmisten kesken ja lapset ovat saaneet leikkiä virran pois. (toivottavasti ei nyt saatu tuota tautia vaan tartutettua kyläpaikkaan..)

"missä se isi on?"

Minä toisaalta jo vähän salaa odotinkin, että arki alkaa. On siinä välillä ihan eri fiilis olla kotona yksin lasten kanssa kuin koko perheellä. Vaikkakin kyllä mua eilen illalla vähän jännittikin miten saadaan aikamme kulumaan! Näin yhden päivän perusteella sanoisin, että olen tehnyt tätä ennenkin ;) Ja nyt voin taas odotella niitä miehen vapaapäiviä..

Viikonloppuna olisi tiukka rutistus edessä, miehen yövuorot! JAIKS. Eipä tässä muuten olis mitään hätää MUTTA... esikoinen on keksinyt alkaa temppuilemaan unille menon kanssa. Tänään (ihme ja kumma, kun kipeäksi oli tulossa) ei tarvinnut päiväunille palauttaa kertaakaan, mutta tässä on reilu viikko veivattu ees taas nyt nukkumaan menon kanssa. Kyllä voi äitiä väsyttää niinä päivinä, kun iltanukutukset jää mulle yksin... Huh huh jo valmiiksi. Yks päivä meni hermot pelkän päiväunirumban kanssa..

Vaan aina on kaikesta selvitty! Nukkuu ne ennen pitkää, ja yleensä ennen aamuakin!

Kamalasti olis asiaa ja postausideoita, yritän saada niitä näin tipotellen silloin tällöin julkaistua. Nyt tosiaan aika vähän kortilla taas... Tietokoneaika on rajallista, iltaisin nollissa, ja päivälläkään ei viitsi päiväuniaikaan naputella, kun vauva nukkuu silloinkin samassa huoneessa koneen kanssa. Mutta hiljaa hyvä tulee.... ;D

Nyt kutsuu iltapesut, jee, kohta pääsee nukkumaan! (toivottavasti...)


(mua niin naurattaa kun tuo fatson toiset tissit on tuolla suosituimmissa postauksissa :D:D:D Näin yks yö untakin, että mulla oli NELJÄ rintaa. Ai että oli kamala tunkea niitä liiveihin ja toivoa, että muuttuvat kahdeksi :D siinä unessa vielä mietin, että johan on hankalaa, ku pitää pysyä neljän tissin perässä, että mistä on viimeksi imettänyt. HYI kamala, se oli aika kamala uni, vaikka naurattaakin :DD)

Kun maalainen kaupunkilaista opetti....

Juhannukseen kuuluu luonnollisesti vastominen saunassa. Koska jokaisella oli vähän puuhaa jos toista, niin mulle napsahti nakki saunavastan tekoon. Ja minähän kunnon vaimona otin sitten mieheni katsomaan miten homma hoituu.. (kerrottakoon, että ei tästä mitään ohjeita nyt kyllä irtoa, kunhan vaan sudin vastan kasaan jotenkin :D)

Ensin täytyi vähän valokuvata jotain ihan muuta..

Pitkän etsinnän jälkeen tyydyin lähimpään koivuun, josta jotain oksia ylsi ottamaan irti. Se oikeanlainen koivu kun puuttui mökin tontilta kokonaan..

Jossain vaiheessa oppilaani kiinnostus herpaantui ja hän lähti testaamaan kameraa muuhun suuntaan... Minä lompsin tien toiselle puolelle etsimään oikeaa koivua, mutta tuloksetta..

Kun vihdoin luovutin ja päätin ottaa ensimmäisistä koivuista oksat, alettiin vasta laittamaan kasaan..

Täytyy siis kertoa, että en ole tainnut koskaan oikeasti itse tehdä saunavastaa. Pienenä olen kyllä silmä kovana seurannut vierestä kun iskä on tehnyt. Siispä sain kaivella muistin syövereistä kaikki ne liikkeet ja nyörit sun muut, että vastasta tulisi tukeva. Ja katsokaa, eikö ole ihan näköinen ;)

Valmis!
Kestääköhän......

Vastan tukevuudesta en nyt tiedä, mutta kasassa se pysyi! Kaikki juhannuksen viettäjät (hah, neljä maksimissaan on vastonut!) saivat nauttia koivun tuoksusta ja pieksemisestä ;) Teki muuten hyvää, kun ensin kävi kuustoista asteisessa vedessä uinnilla ja sitten piiskasi vielä vastalla loputkin veret kiertämään. Oikein päässä humisi!

Lähimmät koivut melkein mitä tontilla oli, niistä se vasta sitten syntyi!

En tiedä mitä oppilaalleni nyt jäi tästä opetusreissusta käteen, mutta voipa ainakin olla ylpeä kätevästä emännästään!