keskiviikko 15. tammikuuta 2014

ÄÄNI RATKAISEE.



Kun herää aamulla kuuden jälkeen nyyhkytykseen ja mua pelottaa -lauseisiin, niin voi olla varma, että homma ei enää siitä tainnu unten maille. Herätys on ennen seitsemää ja koko komppania on pystyssä. Siinä sitten sängyssä pyöriessäni täysin virkkuna (mene sinä vaan nukkumaan -lauseiden jälkeen), mietin voiko vilkas mielikuvitus periytyä. Ainakin olen koittanut olla tartuttamatta tyhjänpäiväisiä ajatuksenjuoksujani lapsiin, mutta kyllä tää vähän näyttäis siltä, että vaikka ei periytyisi, niin kulkee se ainakin suvussa. Ja kun ne äänet nyt vaan saa sen mielikuvituksen laukkaamaan, myös kaks ja puolivuotiaalla.



Eli herätys vaan jatkossakin vaikkapa niihin lumiauran kolahduksiin tai aikaisin aamuvuoroon lähtevien naapureiden autoihin. Tämä on vielä pientä.


Että eipä mulla muuta.


Kuvat eiliseltä illalta. 
Testailin kameraa. 
Kyllä meistä vielä joskus ihan kaverit tulee.

2 kommenttia:

  1. Terkut terkut ja tsemppiä arkeen! Unikoulu ja samaan huoneeseen muutto kuulosti uskomattoman sujuvalta:) Kivaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Teija!
      Ja aika uskomattomalta se tässä tuntuu kun yöt on nukkumista varten kaikessa rauhassa! Enkä uskois,jos en ite tätä kokis ;) kyllä siellä pitää joinain öinä tuttia käydä laittaan,mutta ne käynnit on nopeasti ohi. Ja parasta on että sen ei ole pakko olla minä joka siellä käy ;)
      Tsemppiä kouluun ja arkeen! Teillä se on vähän kiireisimpää :)

      Poista

Ugh.