Muihin aiheisiin.

Josko tämä trafiikki täällä minun pienoisessa blogissakin hiljenisi ja tirkistelijät saisivat tarpeekseen paljaasta pinnasta. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tarinoita kuvien takaa, ja aionkin jossain vaiheessa pyrkiä lukemaan kaikki postaukset haasteesta. Aikaahan se ottaa, mutta sitähän tässä elämässä riittää (hahahahahaa!). Uskomatonta kuitenkin miten jotkut pikkusieluiset jaksaa netissä parjata meitä naisia, ei taida olla kaikki muumit laaksossa. Tästä suivaantuneena ajattelin vielä eilen, että laitan oman kuvani ajalta ennen lapsia. Sen alipainoisen tytön, joka nykyisin on oikea nainen. Perhana, en minä enää haluakaan olla samoissa mitoissa kuin ennen, haluan vaan elää terveellisesti ja voida hyvin! Ja se joka ihainnoisi vanhaa minääni, kerronpa että tässä mä olen ihan tämmöisenä, sisimmältään vahvenpana kuin ennen, äitiyden muovaamana niin henkisesti kuin fyysisestikin. NiH! Ja se entinen minäni, joka varmasti olisi täydellinen niiden parjaajien silmissä vieläkin, on nykyään paljon parempi ja rakastetumpi kuin koskaan silloin kuin vasta haaveilin tästä kaikesta. 

Eksyinpä aiheesta, tarkoitus oli tulla kertomaan viime viikon minilomastamme. 

Myös puolalaisia ja venäläisiä urheilijoita oli paikalla. Osalta puuttui jalka, toisella puolikas. Mahtavat treenimaisemat heillä joka tapauksessa oli!

Kävimme siis yön yli Vuokatissa. Pidempäänkin olisi voitu lasten kanssa olla, mutta oikean ratkaisun tein kun lähdimme kaikki kotiin jo seuraavana iltana. Automatka kun oli mitä oli, olisi se voinut olla vähemmän leppoisaa yksin lasten kanssa.....

Mennessä esikoinen sinnitteli hereillä ja nukkui lopulta vain 45minuuttia ennen perille pääsyä. Hyvä ajatus mennä päiväuniaikaan.. No, kuopus ei viihtynyt enää kahvitauon jälkeen ja sain etupenkiltä kieppuroida takapenkille antamaan aina uutta lelua käteen. Tulomatka ajoitettiin iltaan, ajatuksena että pojat saavat alkaa yöunille autoon. Jep, esikoinen valvoi sen reilut kaksi tuntia kotiin! Itsekin päivästä väsyneenä (mm. Angry Birds-puisto) hihittelin pojan jutuille, ja vain vartti ennen kotia alkoi pojan silmät luppasta. Pysyi onneksi hereillä kotiin asti ja nukahti heti omaan sänkyyn päästyään! Osaa ne olla sissejä. Kuopus sitten taas kitisi pitkin matkaa, kun kuumuus vaivasi.. Muistiksi itselle; älä laita vauvalle peittoa kaukaloon, jos haluat hänen nukkuvan rauhassa koko matkan :DD

Päiväkävelyllä näkyi vaikka mitä kivaa, ainakin esikoisen mielestä ;)

Pieni hengähdystauko vei niin voimia kuin vähensi uniakin, reissusahan ei malta mennä ajallaan nukkumaan. Mutta kyllä se silti teki hyvää! Nyt vaan tarvis taas jonkun kotiapulaisen miehen työpäivien ajaksi, että saisi hommat rullaamaan..

Järvi oli "takapihalla" ja ikkunasta näimme pari kertaa junan. Siitä on riittänyt juttua vieläkin!