Viime aikoina olen kokenut olevani hyvin onnellinen. Lapset - ei koskaan mikään itsestäänselvyys. Elämä - sitä pitäisi vaalia. Ystävät - molemmin puolinen välittäminen. Parisuhde - tarvitseeko edes sanoa mitään? Ja kaiken tämän lisäksi vielä viime päivät on antaneet hyvää mieltä uuden äitiystävän kautta. Olkoonkin, että on vain netin varassa tapaaminen, mutta silti.
Siksi onkin ihana huomata kuinka paljon rakkautta ja välinpitämistä sitä saa osakseen. Kuinka ihanaa on, että ihmiset muistavat juuri SINUA. Minä en aio ikinä kasvaa niin vanhaksi ettenkö juhlisi syntymäpäiviäni. En i k i n ä.
Minulla on ihan parhaat ystävät, paras perhe, parhaat läheiset, kaikki. Olen niin mykistynyt edelleen viikonlopun kahvittelusta rakkaiden kanssa, että en todella tiedä miten päin olisin. Täytyy vain kiittää luojaani, että olen jossain onnistunut kun noin moni minusta välittää takaisin ❤ KIITOS.
Silti aina on se aisaparin kääntöpuoli. Se, joka saa ajatukset vakavammaksi ja hymyn pois huulilta. Sitä en halua miettiä nyt. Nyt nautin vain siitä lämmöstä ja ystävyydestä mitä olen saanut viime aikoina kokea. Aivan korvaamatonta. Niitä -ei niin- pieniä elämän henkireikiä.
Kuvat pikaisesti ennen vieraiden tuloa räpsästy. Onneksi oli äiti(kin) auttamassa, mulla jäi sukkahousutkin pukematta (olipa tosi kamalaa) ja pöydästä ei tän suurempia kuvia sitten enää otettukaan. Tarjolla oli kuitenkin sipsiä ja parit keksit mitä mulla oli aina pienenäkin juhlissa ;) Äiti toi täytekakun, veli leipoi suolaiset sämpylärullat jo aiemmin. Kaikki oli herkkua, ja nyt on olokin kohta sen mukainen ;)
Kuvat pikaisesti ennen vieraiden tuloa räpsästy. Onneksi oli äiti(kin) auttamassa, mulla jäi sukkahousutkin pukematta (olipa tosi kamalaa) ja pöydästä ei tän suurempia kuvia sitten enää otettukaan. Tarjolla oli kuitenkin sipsiä ja parit keksit mitä mulla oli aina pienenäkin juhlissa ;) Äiti toi täytekakun, veli leipoi suolaiset sämpylärullat jo aiemmin. Kaikki oli herkkua, ja nyt on olokin kohta sen mukainen ;)
ps.kärpäslätkä on tarkoituksella toki kuvissa ;)
<3
VastaaPoistaNaulan kantaan. Minä olen jättänyt synttärien juhlimisen väliin jo kolme vuotta ja nyt rupesi harmittamaan. Olet ihan oikeassa - välillä pitää juhlia ihan sitä omaa itseään eikä siihen ole koskaan liian vanha!
Ens vuonna pistät bileet pystyyn! Ja aina voi pitää illanistujaisia muuten vaan. Kyllä ne parhaimmat aina saapuu paikalle, muille ei oo niin väliksi ;)
PoistaMä oon yrittänyt mun miestä, että sekin viettäis synttäreitään. Ei kuulemma vietä. Mä aion silti leipoa ja toivon, että edes anoppi kävis kahvilla :DD
onnea onnea :-)
VastaaPoistaKiitos kiitos :)
PoistaOnnea! Ikinä ei pidä tulla liian vanhaksi juhlimaan synttäreitään!
VastaaPoistaOmat juhlat on tyttären kanssa kahden päivän erolla. Mutta me voidaan pitää ehkä yhteiset prinsessapartyt... :)
Prinsessapartyt kuulostaa hyvältä :)
PoistaMäkin uhosin, että mun kolmekymppisillä ollaan tötteröhatut päässä. Ei oltu, mutta aion kyllä joskus viettää semmoisetkin juhlat. Tötteröhatut päähän ja tillintallintömpsis. Jahka nuo lapset kasvaa eikä rajoita niin paljoa ;)
Onnea! :) Tälllaista tekstiä on kiva lukea, itselläni on introverttinä taipumusta tehdä asiat aina niin kovin pienimuotoisesti, jopa vähän ankeasti ulkopuolisen silmin. Viime vuotiset kolmekymppisetkin meni samaan tyyliin, en jotenkin löytänyt sellaista fiilistä niihin. Mutta sulla on ihana asenne :)
VastaaPoistaLöysin tämän blogisi aiemmin kesällä ja sen jälkeen on tullut seurattua, nyt vasta eka kertaa kommentoin kun olen muutenkin niin huono kommentoimaan blogeja... Aikaa löytyy just ja just lukemiseen mutta kommentoimatta jää. Mukava itsekin oululaisena (ja 2011&2013 syntyneiden lapsosten äitinä) lukea blogeja täältäkin suunnalta.
Aina voi viettää kolmekymppiset vaikka jälkikäteen! Ja jokainenhan tekee niinkuin itselle on paras, ei mun tapa sovi kaikille. Kuten esim mun miehelle, joka ei vois vähät välittää synttäreistään.
PoistaHei ja kiva kun kommentoit, pienikin viesti on aina kiva :) Ja tiedän niin tuon ajanpuutteen! AI FIIIIIL JUU!!! Ja arvaa aloinko nyt miettimään ootko joku mun tuttu :DD (kivan ikäiset lapset sulla muuten ;D)
Vinkkaappa mulle muita tän suunnan blogeja, joitan tiedänkin, mutta mussa on pieni tirkistelijä, olis kiva kurkkia lisää muiden oululaisten sielunelämään lähemmin ;)
(mistä muuten hoksit että oon täältä?!)
Ajanpuute indeed, tämä koneelle pääsy aina joskus kestää :)
PoistaEn oo ainakaan itse tunnistanut sua, mutta maailma on pieni, joten eihän se ihme olis jos mutkien kautta jompi kumpi toisen tietäiskin :) On ainakin näköjään menty samana kesänä ja samassa paikassa naimisiin ;)
Mulla ei itse asiassa taida olla pidempiaikaisessa seurannassa muita tämän suunnan blogeja kuin All I ever wanted is here, olis kiva tietää muitakin!
Ja tuo, mistä hoksasin että oot täältä; en millään muista. Vasta tuosta sun vastauksesta tajusin, ettet olekaan tainnut tässä blogissa sitä varsinaisesti kertoa - sori! Kerkesin lukea alkukesällä hieman sitä sun edellistä blogia ennen kuin aloitit tämän, olisko siitä vaikka jostain kuvista tullut huomattua... Jostain sen tyyppisistä kuin ne puistokuvat muutama viikko sitten.
Aina on joku tutun tuttu vaikka kuinka kuvittelis että ei oo ;D
PoistaAika hyvät sattumat nuo häät ja lapset. Mitähän muuta meillä olis yhteistä ;)
Katoppa roppakaupallarisuja.blogspot.fi siellä on mun luennassa olevat blogit, mukana myös niitä oululaisia ;)