Ulko-ovesta mentiin sisään yhdessä toisen äidin kanssa, yritin jutella. Ei suurempaa vastakaikua. Tunnille tuli vielä toinen äiti lapsiensa kanssa, puheliaampi, mutta huomasin että ei hänenkään kanssa ehkä sielunsiskoiksi tulla.
Minä ehdin aikoinaan asua vaivaiset kolme kuukautta ulkomailla ja sinä aikana opin aika paljon suomalaisista. Me todellakin olemme jäyhää kansaa. Hitaasti lämpeävää, varuillaan olevaa. Jos joku haluaa sinulle hyvää, mietit heti mitä taka-ajatuksia toisella mahtaa olla. Ja jos joku on sinulle ystävällinen, mietit miksi. Muistan kuinka hämmennyin kun illallisjuhlissa etsin vessaa ja talon emännän ystävä (siis ei edes emäntä itse!) kysyi minulta "everything okey - ja tässä kohtaa se hämmennys - darlin'?" Mikä kulta se minä ventovieraalle olin.. Sain änkytettyä vastaukseni ja menin hämmentyneenä toimittamaan asiani. Kulta muka, pah, minäkö? Mutta tuosta tuli hyvä mieli, ja muistan sen hetken elävästi edelleen. Samoin kun englantilais-italialainen (silloinen) tuttava kyseli minulta junassa matkalla kaupunkiin onko kaikki ok,miten perheessä sujuu. Minä tietenkin jäyhään suomalaiseen tapaani kielsin kaikki ongelmat ja kerroin kaiken olevan just fine.
Jotain jäi kuitenkin itämään minuun. Se, että on ystävällinen muille, ei ole itseltä pois. Se, että ei vastaa, murahtelee, ja on välinpitämätön vaikka voisi olla ystävällinen (ja kiva vaikka sielunsiskoiksi ei tultaisikaan), olisi aika iso opittava aikuisille ihmisille. Välitettäisiin muistakin, edes ihan vähän.
Siispä, kun ensi kerralla jälleen menemme muskariin, koitan jaksaa hymyillä toisille äideille ja tehdä tikusta asiaa. Onhan se kivempi harrastaa yhdessä kun edes heipat osataan lähtiessä sanoa. Ja jos ei muuten niin vaikka nyt sitten esimerkin vuoksi.
Vai mitä sanotte kullat?
Mulle kävi just sama juttu!! Lontoossa mm jalkapallon aikaa seilasin täpötäydessä pubissa ja syötävän hyvännäkönen britti tönäs vahingossa ' oh sorry love' ur alright? ' ja mä häkellyin tosta rakkaasta nii paljo etten saanu sanaa suusta XD
VastaaPoistaMeillä alkaa pikkumiehen kans vähä vastaavaa huomenna tiistaina et katotaa millasia äitejä tapaan. Tästä lisää postauksen myötä :-)
Jäänpä odottelemaan miten siellä verkostoituminen lähtee käyntiin ;) Me jäyhät suomalaiset.. Mä muuten huomaan puhuvani lapsille "rakas". Siis muillekin kuin omilleni ;D Ehkä mussa asuu joku ulkosuomalainen pieni osa pelkän kolmen kuukauden perusteella :DDD
PoistaKivat tyynyt! Meillä kans päiväkodissa muiden lasten äidit kattoo ku halpaa makkaraa jos erehtyy moikkaamaan, minusta jotenkin niiiiiin noloa, sille toiselle osapuolelle siis :P Ei siis omata mtn käytöstapoja. Siitä lähtien en oo tervehtiny kettään =D Pitäkööt tunkkinsa, ei mulla oikeesti olis ees kiinnostanutkaan :P
VastaaPoistaEI hyvää päivää. Jestas. Onneks meillä on toisemme, tervehditään me kun nähdään ;)
Poista