Eilisen oman postaukseni jälkeen olen hykerrellyt itsekseni, hymyillyt, ollut täynnä aurinkoa ja mieliala on ollut taivaissa. Joku voi varmaan luulla pieneksi jutuksi julkaista kuva puolipukeisesta itsestään ilman kasvoja, mutta ei se ole. Se oli ihan helvetin iso juttu, ja ajattelin jo että en edes kerro Mintulle osallistuvani. Onneksi osallistuin. Tänään mulla on ollut hyvä olla.
Vastaantulijat, toiset äidit, ovat nähneet tänään mairean hymyni. Olen kuvitellut heidän synnyttäneet vartalonsa, ja että eihän tässä olla toisia kummempia.
Se, mitä eilinen minulle opetti, oli se että myös minä voin olla kaunis tällaisena. En ehkä ole tyytyväinen fatson röllykkääni, mutta voin olla siitä ylpeä että olen saanut kaksi ihanaa lasta sisuksistani omin voimin ulos. Olen kantanut heitä sisälläni, imettänyt, ollut läsnä jokaista pehmeää kohtaani myöten. Mitä hävettävää siinä on? Ja kuten kuopuksen kummisetä minulle totesi, se on aika pieni hinta siitä, että on saanut aikaan jotain niinkin arvokasta kuin omat lapset. Että olkoon nyt toiset tissit roikkumassa ja maha pullollaan, jatkossa kuljen ylpeänä ja jatkan elämänmuutostani hyvillä mielin.
Kiitos Minttu! Kiitos naiset!
Allekirjoitan! Ja samoja fiiliksiä kertasin itsekin ;) Tämä haaste varmasti muistetaan pitkään!
VastaaPoistaHihittelin kun luin sun postauksen, taas niin samoja juttuja :D mistä seuraavaksi kirjoitettais? ;)
PoistaMulla tulis varmaan tästä paljonkin asiaa, pakko ainakin kaivaa yks vanha bikinikuva esille, se varmaan kelpais niille kommentoijille selluliitista :DD