Joskus ihan tavallisesta puistoreissusta voi tulla ikimuistoinen retki. Tänään sattui niin hulvattomia juttuja, vain ja ainoastaan yhdessä puistossa yhden tunnin sisään, että pakko jakaa.
Lähdimme poikien kanssa aamulla kylään ja olimme sopineet menevämme käymään lähipuistossa, jos sää sallii. Aamusta jo aurinko paistoi ja asteita oli +20. Eli puistoon siis. Oltiin siis ystäväni luona toisella paikkakunnalla (joo, välimatka ehkä se 6km :DD), ja "heidän puisto" meillä korkkaamatta vaikka aiottu on mennä aiemminkin.
Puistoon päästyä esikoinen lähti heti katselemaan puiston leikkivälineitä ja sai leikkikaverin. Toisen pojan iskä oli kovin tutun näköinen, ja niinhän meillä vain onkin yhteisiä ystäviä. Juteltiin niitä näitä ja pojat leikki keskenään. Palasimme sitten ystäväni seuraan ja esikoinen kävi kiikkumassa. Sovittiin, että kiikkumisen jälkeen lähdetään syömään ja siitä sitten kotiin päikkäreille.
Pois päin lähtiessä sanoin sitten ystävälleni, että odotas hetki, tuossa on samaisen ystäväni serkku, jonka tuttavaa olin juuri jututtanut. Siinä sitten alettiin kuulumisia vaihtamaan ja hänen ystävätär tokaisemaan minulle, että olemme olleet samassa lukiossa. Siinä vaiheessa aloin jo nauramaan, että olikos näillä kulmilla vielä joku, jonka tuntisin jostain.
Sain kutsun tulla toistekin, ja täytyneekin palata uudestaan, sillä vielä paikalla ollut isoäiti lastenlastensa kanssa jäi vaivaamaan mieltä, tiedä vaikka olisin hänetkin tuntenut ;)
Pieni pieni maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.