Kriisitön ikä.

Mä oon tän viikon miettinyt ikä-asioita. Mittariin tulee tänä vuonna rehellisesti 30-vuotta, ja olo on iän suhteen ehkä parhain mitä se on koskaan ollut. Tähän astihan olen täyttänyt viimeiset viisi vuotta "kakskytviis" ja vähän ehkä kauhulla odottanut näitä pyöreitä. Eipä kauhistuta enää.

Kymmenen vuotta sitten käsitys iästä oli todella erilainen kuin nyt. Jos olisin nähnyt itseni silloin kymmenen vuoden päähän en tiedä mitä olisin ajatellut. Olisin varmaan pitänyt ajatustaasuntolainasta, aviomiehestä ja farmarivolvosta utopistisena ja nauranut. Tai sitten olisin ajatellut,että elämä kolmekymppisenä tuommoisessa elämäntilanteessa on varmaan todella tylsää (ja aviomiehenäkin joku väkipakolla naitu ei-niin-paha-ja-kelpaa-paremman-puutteessa-tyyppi). No eipä ole. (aviomieskin on mitä parhain!)

Minusta on ihana välillä pysähtyä miettimään niitä asioita mitkä ovat itsessä muuttuneet viimeisten vuosien ajan. Muutama vuosi kahdenkympin ylittäneenä heitin leikkimielisen tulevaisuuden toiveen; naimisissa ja lapset tehtynä (ainakin ne kaks ekaa pienellä ikäerolla) ennen kuin täytän 30. Ja kuinka kävi,oma vitsini on käynyt toteen!

Mutta jos palataan takaisin ikään.. Mulla on just hyvä olla tämän ikäisenä. En enää kriiseile siitä kuinka olen vanha tai nuori. Alan olemaan sinut tämän elämän kanssa mitä olen saanut (no siis aina on mistä voi valittaa ja mistä haaveilla ja ja ja,mutta hoksaatte pointin?) ja vain yritän nauttia näistä ohikuluvista hetkistä (kuulostaa...no..joltain). Eräs tuttavani kysyi miltä tuntuu kun kolmenkympin rajapyykki lähestyy. Kerroin kuinka olen kokenut suurimmat (ikä)kriiseilyni varmasti ensimmäistä kertaa äidiksi tullessa. Että tällainenko musta nyt tulikin? Tältäkö mä näytän? Tähänkö nämä arvet jäävät? Enkö mä enää voikaan mennä ja tulla miten huvittaa? 

Mun elämä on ollut aikalailla monensävyistä pitkin matkaa,että ehkä yks kolmenkympin ylittäminen ikävuosissa ei tunnu juuri missään.

(Kysykää ens viikolla kun olen jossain pohjamudissa kun olen niiiiiiin vanha!)

Että onnea vaan mulle, mustahan on tullut kivempi kuin uskalsi odottaakaan! Seuraavan 30 vuoden päästä voin olla taas vähän kivempi!