Melkein kun normaali perhe.

Sitä kun herää aamulla ajoissa, niin ehtii paljon. Meillä on nää aamut vaan alkanut aikaistuun, positiivista kuitenkin että yöhuudot on vähentynyt tän myötä. Että pitäs jaksaa. Pitäis :D Ja tänään on onneks jaksettukin! (ja nyt ku kerroin tän kaiken täällä, ni ens yö on taas suolesta ja kaikki valvoo ja on aamulla tosi pirteänä :D)

Ennen seiskaa oli molemmat pojat ylhäällä (esikoinen jo 6:22..), pyykit pyörimässä ja puuro melkein laitettuna tulille. Ennen yhdeksää pienempi alkoi jo kitisemään unille, sitten otettiinkin pieni sukkien etsimis-operaatio esikoisen pieneksi jääneistä vaatteista (olihan paljon 80-senttisiä!) vauvalle, ja laitettiin muutenkin vähän järjestykseen kamoja. Tosi vähän oikeesti, mulla kun oli pieni apulainen vieressä ojentamassa vaatteita, "minä autan äitiä"..

Nää miehen aamuvuoro-päivät on ehkä parhaimpia. Näinä päivinä voi kuvitella meidän olevan normaali perhe,missä käydään töissä kahdeksasta neljään. Ja näinä päivinä olen ehkä kaikista tehokkain. Illalla on kuitenkin kaksi käsiparia hoitamassa iltahommia ja muita,ja ehkä myös se oma pieni aika järjestyy kun mieskin on kotona - jommalle kummalle meistä. Näin ollen aamulla voi olla tehokas pyykkäämään, kokkaamaan ja järkkäämään sekä tekemään niitä vähemmän kivoja kotihommia. Illan voikin keskittää perheelle, lapsille tai itselleen. (muulloinhan teen näitä hommia aina siinä sivussa..)

Tänään olen ottanut omaa aikaa, soittanut ystävälle etelään, aikonut siivota vaatelaatikot takaisin vaatehuoneeseen ja aikonut viettää aikaa perheen kesken. Kohta painelen esikoisen kanssa saunaan, ja täytyy kai tuota kuopustakin käyttää testaamassa mitä tuumaa. Kylpy ei ole herran lempipuuhaa, joten vähän jännittää mitä sanoo lämpimästä saunasta..

Kameran muistikortin kans meillä on erimielisyyksiä. Mun postauksia saa siis välillä odotella pidemmän aikaa koska muistikortin ja tietokoneen yhteistyö ei oikein pelitä niin kuin haluan. Tulossa siis muutama kuva meidän viime viikon retkeltä, jahka tässä saan lisää aikaa tietokoneen parissa.. Saati että minä ja kamera tuolla valokuvauspuolellakaan oltais mitään ylimpiä ystäviä vielä, harjoittelussa koko homma kun ei aina viittis automaatillakaan räpsiä. No, tää on tätä laatua nyt, parannetaan rauhassa ;)