torstai 11. heinäkuuta 2013

Metrin mittainen käyrä!

Ei hyvää päivää! Otin aamulla mittanauhan kauniiseen käteeni ja mittasin mahan ympäryksen.. No, lukemat oli aikalailla samoja mitä ne oli esikoisesta rv20! Tarkoitus ei ole päästä samoihin mittoihin kuin ennen lapsia, ajatus on, että keho olis siinä kunnossa, että kaikki sukurasitteena mahdollisesti tulevat sairaudet sais huonon kasvualustan eikä tulis. Vaikka eihän se sitä katso. Mutta jos ajatellaan että kakkostyypin diabetekselle on suurempi riski keskivartalolihavilla, niin johan tuolle asialle kannattaa tehdä jotain. Siis sille keskivartalolle.

Sukurasitteena mulla on myös tämä keskikehonrakentaminen. Ja herkkujen syönti. Karkkipäivä on jätetty pois, kylässä käydessä otan maltillisesti herkkuja, ja kotona päiväteen kanssa olen luvannut itselleni KAKSI marie-keksiä. Tai mairea, niin kuin puhelin aina korjaa. Tämän aamun jälkeen voi mairet jäädä syömättä.. Nehän on sitä paitsi vähän ku pahvia!

Nyt alkaa olemaan päiväteet käsillä, eka ruokaa naamariin ja toiveisiin pitkät unet pojille (yeah right!). On niin mieltä ylentävää muutenkin ku yks vaan kiukkuaa, uhmaa ja jättää ruokansa syömättä. Hyvänä äitinä vein aika nopsaan lapsen sänkyyn, ja ihme ja kumma siellä on edelleen! Kerrankin oikea ajoitus. 

Ai että olis höyryjä päästeltävänä. Mutta kunhan tästä rauhoitun, niin kadun varmasti että tänne olisin marmattanut. Että antaapa olla. Mutta että tiedoksi sille puolen, ei elämä täällä koko ajan kamalaa ja läskikeskeistä ole. Tästä blogista nyt vaan on näköjään tullut mun fatsovalituskaveri. Huooooooh.

Olihan taas settiä. Lupaan parantaa tapani jälleen. Siis niinku blogini suhteen. Lasken vaikka tätä otsassa kasvavaa käyrää pienemmäksi... Jos nyt ei vähäiset lukijat ole vielä kadonneet, niin en ihmettele vaikka kohta täällä ei kävis ketään :D

Ps. On ihanaa kun uhmis huolehtii pikkuveljestään. Taidot ei riitä pukemaan vielä edes omia vaatteita loppuun asti, mutta veljelle silti auttaa sukkaa jalkaan <3 (ne sukat on muuten ihania kun käyvät ensin kauttaaltaan suussa :D siis vauvan suussa!)
Pps. Instagramissa meidän positiivisempia juttuja löytää nimimerkin @tarkkasilma takaa ;) (tämäkin kuva sieltä lainattu ja postaus puhelimella naputeltu)

nonni, tulihan tähän positiivistakin juttua ;)

4 kommenttia:

  1. Täällä roikutaan menossa mukana ja eikä varmasti tipahdeta matkasta ;) Ihana on ollu lukee kun tällästä höpöttelyä tulee usein ja ihan tunteella :) Niin pystyn samaistumaan noihin vauvahullutuksiin ja tähän läskifiiliksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna tulee lisää tiukkaa läskisettiä ;D voi apua. Ajastin jo tänään postin huomiselle, katotaan annanko olla vai poistanko ku nolottaa :DD
      Ihana ku oot vieläkin siellä. Sun pitää antaa aina elonmerkkejä, lopetan ehkä bloggaamisen jos et enää lue :DD

      Ps.tuutko siis mun kans syliksi sairaalan pikkuvauvoille?

      Poista
  2. Kerran kuukaudessa elonhuuto siis :D!
    No ehdottomasti tuun! 12-14 h työvuorot on varmaan aivan laillisia ja ainahan löytyy joku komero jonne pääsee nukkuun kun ei tohdi lähteä niitten pienten luota pois. Tässä on kova tavote nyt ihan realistisestikkin valmistuu melkein tohon sylittely hommaan parin vuoden päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Musta sairaalassa oli kiva olla harjoittelussa, en tiiä miks en sitten koskaan ole sinne yrittänyt töihin päästä.. No, terveet lapset on kans ihania :)
      Kuukausihuuto olis hyvä :D Oot yks niistä harvoista, jotka kommentoi, niin olis ihan kivakin :DD Toisaalta olis kyllä aika pelottavaa olla tosi tunnettu blogi, tulis ehkä rimakauhua liikaa ;)
      Ihana ku oot siellä! Nauti kesästä ja tsemppiä opiskeluihin! (mua kyllä kiinnostais kuulla niistä lisää! pistähän se blogi pystyyn nyt ;))

      Poista

Ugh.