Arvostan suuresti kaikkia, jotka tekevät itse. Ja vielä osaavat tehdä kunnolla! Äitini mökkivarustus täydentyikin viime kesänä ystäväperheen miehen kunnostamalla soutuveneellä. Mökki on joen rannassa, ja äitini oli jo kauan haaveillut omasta veneestä rantaan. Ja nyt hän sen sai ihanan ystävän avustamana! Kuinka mahtavia ystäviä äidilläni onkaan, kunnostavat veneen ja tuovat sen puolen Suomen päästä vielä perille, ihan hyvää hyvyyttään :)
Itse olen pienestä asti saanut tottua veneilyyn. Kun olin pieni, perheeni kesämökki oli järven rannalla ja iskän kanssa pääsi kokemaan verkkoja, onkimaan, virvelöimään ja pyytämään muikkua. Tuolle muikun pyytämiselle, tai sen pyytämistavalle, on joku oma nimityskin mitä en nyt muista. Muikut oli, ja on ehkä edelleen, mun lempparikalat ruokapöydässä, en vaan ole itse vielä niitä valmistanut..
Vaikkakaan äitini mökillä veneellä ei kauas pääse koskien vuoksi (ainakaan toiseen suuntaan), niin kyllä se on silti ihana istuskella vetten päällä (ja kohottaa kuntoa soutaen!) ja nauttia kesästä!
En tiedä onko pojallani joku minulta peritty geeni, vai puhtaasti vain into kokea kaikkea uutta, mutta viimeksi mökillä ollessamme hän ilmoitti haluavansa veneeseen. Ja sinnehän hän pääsi! Mummun ja papan seurassa tietenkin, mummun poikanen kun on <3
***
ps. tautitilanne on nyt tämä;
molemmat pojat yskii,
kuopus kitisee puhkeavia hampaita
ja esikoista kiukuttaa kun yskä vie voimat.
Ja ilta ollaan kolmistaan,
katotaan mitkä iltaraivarit joku saa,
kun ei pääse ajoissa nukkumaan..
Yksin lasten kanssa ollessa aina kun jompi kumpi joutuu jossain vaiheessa odottamaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.