lauantai 13. heinäkuuta 2013

besserwisser

Ai että mä osaankin olla ärsyttävä. Ja joskus jopa vaikka en tarkoitakaan. Sekö se muuten ärsyttää ittiäki. Ei näin. Osaan siis olla ärsyttävä myös tahalleen. Varsinkin jos on joku mehevä riita meneillään. Sillon se on ennemmin kivaa entä ärsyttävää ;)

Mutta puhun nyt siis siitä kun mulla on tää KAHDEN LAPSEN vankka kokemus äitiydestä ja äitinä olemisesta, raskaana olemisesta, kivuista, synnytyksistä jne jne. (nyt röyhistelen rintaani täällä, haha!) Henkeen ja vereen olen esimerkiksi imetyksen kannalla, samoin kuin monen muunkin asian suhteen. Niitä nyt on ehkä turha tässä alkaa huutelemaan, enhän minä mikään jumala ole, joka tietää miten asiat PITÄÄ TEHDÄ. Vaikka välillä tää oma sammakoiden suusta päästäminen varmaan antaa ymmärtää jotain ihan muuta..

Meillä on nyt lähipiiriin tullut tänä vuonna paljon vauvoja, ja lisää tulee koko loppuvuoden tasaiseen tahtiin. Ja koska mulla on nää kaks lasta oon niin **tun ärsyttävä, niin tuppaan aina välillä antamaan tahtomattanikin niitä typeriä kommentteja mitä en itsekään siedä. Että hyvää päivää vaan.
Esimerkiksi viime viikonloppuna lausahdin "ei ole tyhmiä kysymyksiä olemassakaan" just semmosella hymisevällä mummeli-asenteella, että kyllä minä tiedän kaiken. Samalla mut varmaan ammuttiin mielessä kantoraketilla kuuhun. Miks pitää sanoa tuommosta, kun ei itekään siedä moista? Vai onko se just sitä, että ne asiat ärsyttää mihin sitten itekin syyllistyy? Ja tuo oli vaan yksi esimerkki mitä oon möläyttänyt.

Pahalla en ikinä sano, en todellakaan. Yritän olla hyvä ystävä ja täydellinen kuuntelija - ja apuna ja neuvona, jos multa semmosia pyydetään. Ei taida ihan aina vaan onnistua. Paasasin kerran imetyshuuruissani ekaa lasta odottavalle ystävälleni ihmisistä, jotka ei viitti edes yrittää tehdä imetyksen eteen mitään. Ihan niinku se mun elämää kovin koskettais. Saati että se lapsi jäis kasvamatta, jos saa korviketta pullosta. HUOH. (mutta siis kyllä pitää yrittää imettää, se tippakin on enemmän kuin ei tippaa ollenkaan äidinmaitoa!!!) (sori, oli pakko pikku paasaus ottaa tähän väliin)

Että ANTEEKSI kaikki kenelle olen se paska kaikkitietävä jeesustelija, joka tietää kaikesta kaiken ihan vaan siksi että olen puskenut kaksi lasta tähän maailmaan (tähän voisin sanoa, että ihan luomuna, mutta jätän sanomatta) ja vietän niiden kanssa niin paljon aikaa, että aivotkin pehmenee ja musta tulee maailman paras kaikkitietävä. Tehkää just niinku haluatte, mun tehtävä on opetella olemaan hiljaa.
(antakaa hali, sillä mut saa hiljaseksi!)


Huh. Helpottipa. Vaikka ei kai tätä kukaan mun kaveri edes täältä lue :D
(ja jos lukee, ni ilmiantakaa itsenne!)

2 kommenttia:

  1. Uskon että meistä kaikista löytyy pieni besserwisser, sanoimme sen sitten ääneen tai emme :) Olen minäkin selittänyt suu vaahdossa (aiheesta, jota en kehtaa tätä kirjoittaa) ja jälkikäteen sitä on miettinyt että mitähän tuli taas sanottua.. Ehkä tärkein pointti on se, ettei jätä sitä päälle ja osaa olla keskustelussa kuunteleva osapuoli, eikä mikään mielipiteillään ja minä olen aina oikeassa - asenteella jyräävä besserwisser :) Mitä en todellakaan usko että olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä olekaan. Koen ainakin, että osaan olla tuo kuuntelevakin osapuoli. Joskus vaan tulee noita sammakoita, joita miettii sitten jälkikäteen. Mutta kai se on ihan sallittua kaikille. Kai ne poliitikotkin sanoo joskus jotain ohi suun. Sanoohan? ;)
      Mulla tää blogi näyttää nyt olleen välillä tämmönen höyryjen päästö paikka. Varmaan laadukasta luettavaa, yhden kotiäidin ajatusten tuulettamista :DD

      Poista

Ugh.