Vauvahulluus.

Ei apua. Oikeesti. Nyt on kuulkaa homma niin,että jostain syystä mun ainainen vauvakuume vaan on ja pysyy, ja oireilee! Ei,en halua tähän hetkeen kolmatta,en en. Mutta ne vastasyntyneet! Miten ne voikaan olla niin ihania!!! Ja niin vähän aikaa vaan!

Mietin kuopuksen ollessa pieni (nythän on jo niin iso poika jo,vajaa puolivuotias ihan :D), että milloin loppuu vastasyntyneen aika? Että millon vauva on vaan vauva eikä vastasyntynyt. Enkä tiedä vieläkään! Tänään pääsen katsomaan kuukauden ikäistä,ei kai hänkään enää vastasyntynyt ole? Voi vauvat,tulkaa luokseni! Älkää koskaan kasvako isoksi!

Mietin joskus kätilön ammattia. Vastasyntyneet olis jees,mutta ei mulla kyllä ole mielenkiintoa tonkia toisten naisten haaroväliä. Saati muutakaan mikä kätilön työhön kuuluis. Palkkaiskohan ne sairaalaan vastasyntyneille sylittäjän ja lepertelijän? Onhan siellä niitäkin pieniä,jotka on ilman äitiä ja isiä osan aikaa. Tai jos eivät palkkais,ni edes vapaaehtoiseksi! Voi mikähän vauvahulluus mulla nyt iski..

Taidanpa lukea tämän erään nimeltä mainitsemattoman aikakausilehden loppuun, ja lähteä putsaamaan myytävää polkupyörää... Heikko kun olen,niin annoin alea ostajalle. Tyhmätyhmätyhmä...