Mahasta oli hävinnyt sentti tai kaks.
Esikoinen alkoi reippaasti (isin laittamana) päiväunille.
Oma teehetki olis TODELLISTA luksusta.
Kuopuskin kaipaa äidin seuraa, vaikka isoveli onkin pienelle fanille ykkönen.
Tulevaisuuden haaveet vain pyörivät mielessä, ei niille tähän hetkeen voi muuta kuin haaveilla.
Ajatustenluku olisi vallan oiva ominaisuus.
Leivonta-blogit eivät jätä mua rauhaan (yksi kyseinen oikein herkuttelee makeilla kuvillaan!).
Mietin tarjoiluja synttäreilleni. Ja jo kuopuksen tammikuisille. Ja jouluksi. Ja miehen synttäreille...ja ja ja (voi ei, leivontablogien syytä!).
Raskausarvet ovat hälvenneet.
Olen lintsannut fysion kotiohjeista.
Tauti ei taltu.
Esikoiselle on tullut TAAS nuha.
Joko mustikat on muka kypsiä?! Meillekin niitä!!!!
Mansikkasato tais jäädä meidän pakkasessa viime vuotista pienemmäksi. Onneksi appiukko antoi hilloja (lakkoja).
Pojat nukkui yhtä aikaa päiväunet, sitten kuitenkin!
Käsitöitä olisi kiva aloittaa näin syksyä vasten (ja kun kelitkin on näin syksyiset), en vain tiedä mitä aloittaisin.
Duploilla jaksaa leikkiä kun on pitänyt niitä piilossa jonkun aikaa.
Onkohan muuten jotain itsekidutusta lukea niitä leivontablogeja nyt?! (Go fat, go!)
Olisko vähemmän enemmän? Siis harvemmin postauksia, parempia juttuja. Äh, en usko.
Pitäiskö lapsille antaa jotkin muut bloginimet kuin esikoinen, poika, vauva ja kuopus?
Ja viimeisenä koko päivän mielessä kummitellut rocky road. Miksi piti googlettaa mitä se on?!!! Niin pakko saada viikonloppuna kokeilla (ja syödä itse kaikki!).
Kauniita unia kansalaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.