lauantai 15. helmikuuta 2014

HETKI MENNEISYYDESTÄNI.


Pojat oli yökylässä mummulassa. Me palattiin hetkeksi menneisyyteen. Aikaan, jolloin kukaan ei aikatauluttanut elämäämme ruoka-aikojen ja nukkumaan menojen mukaan. Kukaan ei ollut vaatimassa näyttämään esimerkkiä sillä, että pöytä pyyhittäisiin ruokailun jälkeen tai yöpuku vaihdettaisiin herätessä pois (ei vasta sitten kun poistuu kotoa). Televisio oli auki lähes koko ajan, illalla valvottiin pitkään, aamulla nukuttiin niin kauan kuin sielu sieti. Aamupalaa syötiin puolen päivän jälkeen, lounasta kolmelta.


Tämmöiset irtiotot on aina ihania pieniä pausseja siihen normiarkeen. Arkeen, joka rullaa päivästä toiseen kuin itsestään. Aamulla tehdään pesut, syödään aamupala, katsotaan ehkä muumit (tai muut), leikitään, ulkoillaan ja niin edelleen. Illalla toistuu myös oma kaavansa nukkumaan mennessä. Tai no, koko päivän toistuu sama hyväksi ja turvaa tuovaksi havaittu kaava.


Pienet erot tekee hyvää kaikille. Mulla henkilökohtaisesti tuli olo, että onpa meillä ollut tylsä elämä ennen lapsia, jotenkin tyhjä. Mutta sitten mietin, että enpä minä sitä niin ajattelisi, jos meillä ei lapsia olisi. Olisin varmasti tyytyväinen siihen oloon ja eloon mitä on. Nauttisin ihan eri asioista ja tekemisistä. Ajattelisin ehkä, että miten niin ne perheelliset ei ehdi tekemään mitään? Mutta olihan se kiireistä silti ilman lapsiakin se elo silloin.


Muutamat pakolliset hommat olin itselleni asettanut tälle lapsettomalle vapaa-ajalle, muuten oltiin kuitenkin kuin ne ellun kanat (heh) ja vain nautittiin siitä että sai vain OLLA. Pakko myöntää, että ei sitä pidemmän päälle kestäis tuollaista loikoilua (ja viinin juontia ;)), mutta pieninä annoksina oikein hyvä. Kun tätä eloa on tässä torpassa välillä vähän enempikin, niin osaan todella arvostaa niitä hetkiä kun hoitovastuun ottaa joku muu. Joku, joka hoitaa molemmat pojat yhtä aikaa, pitää yön yli, hoitaa ja hellii. Puhaltaa pois pipit ja sylittää hitaasti heräävää kuopusta. Mitä me oikein tekisimmekään ilman tällaista apua? Kiitos kuuluu siis tällä(kin) kertaa äidilleni, joka niin mielellään poikasiaan hoitaa <3


Ensi viikolla edessä on erilaista rentoutumista sitten, kun kokeillaan miten kuopus kestää automatkan puolen Suomen päähän. Kaikki toimivat viihdytys-ideat saa jakaa kommenttiboksiin! 



ps. TORTILLAPIIRAKKA toimii todellakin hyvin kahteen pienempään vuokaan jaettuna!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ugh.