Viimeinen arki.

Se on kuulkaa ihan vain yhtä yötä vaille taputeltu kun meidän perhe on lomalla. Tai no, mies on lasten kans ja mä teen jotain. Hengaan mukana? Käyn töissä? Aika näyttää. Pääasia on, että pojat saa isin kotiin, eikä kuuteen viikkoon tarvitse ikävöidä. Kenenkään.

Viimeiset kolme päivää mies on ollut tiiviisti töissä, ja sen taas eilen illalla huomasi; isompi kiehnäsi iskän kainalossa, pienempi mun. Otin ja läksin sitten uimahalliin illaksi. Takaisin tullessa pojat oli jo nukkumassa ja mies vallannut sohvan nurkan.

Aamu meillä alkoi taas kuudelta. Olen viime aikoina ollut aika kipakkana aamulla kun miehen kello on soinut (puoli kuuden maissa..). Kuopus ei enää jostain syystä asetu sen jälkeen, jos tuohon aikaan havahtuu, joten olen sähissyt peiton alta "sammuta se... sammuta se nyt äkkiä ennen ku ne herää!!!!!". Ja ainahan ne herää. Ensin kuopus, sitten esikoinen. Isompi ilmoittaa aina vihaisesti puoliunessa "en halua enää nukkua". Mutta nukkuishan se, jos sais mut tai miehen kaveriksi.

Perussiisti olohuoneen lattia. HAHA.

Saksiharjoittelua.

Kuopuksen lempiharrastus.

No, kuopus oli aamulla puol ysi jo päiväunilla. Esikoiselta oli evätty aamun muumit huonon ruokapöytäkäyttäytymisen vuoksi, ja hänelläkin silmät seisoi päässä. Siinä vaiheessa kirosin omat ehtoni ("jos et ole kunnolla, et katso ohjelmia") ja mietin kuumeisesti jotain lepoa itsellenikin.. (Muakin VÄHÄN väsytti reilun kuuden tunnin unilla..)

Kuopus nukkui sisällä vaunuissa.
Kämppä pimeäksi, cd-soittimeen klassisen levy, torkkupeitto kainaloon ja esikoisen kanssa pötkölleen liian lyhyeen sänkyyn, kuuntelemaan unimusiikkia, musiikkia joka tekee meidän aivot viisaiksi. Poikahan ei nukkunut, enkä tainnut minäkään, mutta tulipa edes vähän torkuttua ja levättyä. 

Mummuni tekemä tilkkupeitto peittämässä repsottavaa sohvan päällistä. Istuu kuin nenä päähän!

Kuopuksen herättyä join ison mukillisen runsas kofeiinista (yhdyssana?) teetä ja jatkoimme leikkejä. Ulos en edes kuvitellut meidän menevän koska en yksinkertaisesti olisi kestänyt esikoisen todennäköisiä väsykiukkuja mennessä ja tullessa. Onneksi on aina vaihtoehto olla sisällä. 

Esikoinen rakastaa valokuvata. Järkkäriä en vaan anna hänelle ilman apua..

Loppuviimein päivästä sukeutui aika ihanasti onnistunut. Molemmat pojat nukkuivat pitkät unet, mä sain sillä aikaa neuloa ja katsottua samalla kovasti täyttynyttä digiboksia tyhjemmäksi. Mies tuli kotiin kaupan kautta (viime päivät on aika pitkälti sovellettu pitkien työvuorojen takia), syötiin ja sitten niiden aamun muumien jälkeen (mies halus välttämättä nähdä ne :D) minä läksin uimaan vesijuoksemaan. Ulkonakin ehdittiin käymään välipalan jälkeen ja puistoiltiin taas puistossa, jossa ei ole talvikunnossapitoa eikä seuraa. 

End.

Että yks yö enää, sitten laitetaan rytmit uusiksi ja elellään kuin ellun kanat! Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan..


Tämä kaikki siis eilisen juttuja, tänään on ihan eri meininki. Huomista odotellaan kovastikin, pojat pääsee mummulle yöksi! Kuopus ekaa kertaa.. "Äiti, tuutko sinä?", on kysytty jo monta kertaa. "Ei, ei äiti nyt tule. (äiti nukkuu kotona, omassa sängyssä, ihanassa rauhassa, ja niin pitkään kuin haluaa!!!!) Toisella kertaa mennään sitten taas yhdessä."