Se taitaa olla MUMMU. [mertarannan sutkautukset]

On ihan äärettömän ihanaa, kun oma lapsi oppii puhumaan. Jo pelkkä yninä ja eleillä kommunikointikin on mahtava ahaa-elämys, mutta että ne oppii oikeasti ymmärtämään asioita, ja lohkaisemaan tilanteeseen sopivaa juttua, on välillä aika hupaisaa. Aina aika ajoin kirjoittelen näitä muistiin, ja on meillä semmoinen vihkokin mihin näitä kirjoitetaan, kun muistetaan. Tässä nyt taas jotain itselle muistiin.

"Äiti. Äkkiä! Äkkiä ennen ku se yks mönkijäinen tullee!" 
(aamupesuilla heiluu altaan päällä pylly paljaana sylissä ja yrittää kiirehtiä)

"Kuka tuolla seistä töröttää?" 
(pimeällä autossa sormi kohden tyhjää pyörätietä)

"Minä istun tähän.. tähän sinun.. tissien päälle!" 
(iltasadulle alkamassa äitin syliin)

"Telve. Mitä sää teet?" 
(Uimahallissa KAIKILLE tuntemattomille) (tai oikeastaan missä vaan, kelle vaan..)

"Ei. Ei se (leipuri Hiiva) asu Kumputiellä vaan Kunkutiellä. Sitte on Jasuntie ja Samamantie."

"Minä menen...NAISTEN kans saunaan!"
Ja perään sormella osoitus kohti isiä.

"Tekkeekö mummu sulle päähän lettu?"

"Äiti. Onko sulla yöllä lettu päässä?"
(letti...)

"Tuu äiti minä haljaan sinun hiukset (harja haettuna jo vessasta) ja teen sulle letun" (no et tee..)

"Leipuri Tuuuuuuba, hän asuu Kunkuntiellä..."

"Äiti,älä viitti"
(mistä ne oppii näitä..?)

"Pittääkö ihmisten (aikuisten) pyyhkiä aina ite?"

"Laitaksää äiti huilin kaulaan?"

Kukas se on ihanin äiti?

"Nooo, se taitaa olla mummu!"