Kesäesat ulkoistettu.

Tässä on parina keväänä kesänä käynyt niin, että helle on hellinyt toukokuussa, ja loppu kesä on vain odoteltu lämpimiä kelejä. (ainakin näin mää nyt muistan). Nyt on maanantaista asti enempi ja vähempi lämpö hellinyt ja me on nautittu täysin rinnoin! Tänäänkin oltiin ulkona koko päivä päikkäreitä lukuunottamatta. (ja oikeasti kai jo sunnuntaista asti on lämpö hellinyt, mutta mä en oo ollut silloin kotona)

Ulkona ollessa tulee ihan erilailla ideoitua omaa pihaa. Nyt on kartta piirrettynä mitä tekisin JOS (ja joskus ehkä kun, jos tässä asutaan hamaan tulevaisuuteen) olis mahdollista. Enhän minä mitään puutarhanhoidosta ymmärrä (kuten kuvasta ehkä näkyy), mutta semmoista helppohoitoista pihaa tässä haaveilenkin. Laattaa ja grillipaikkaa ja semmosia. Laatta-tarjouksia odotellessa siis... Vaikka aika kiva tuo piha on nytkin, mahtuu potkimaan palloja, ja on siinä mahtunut syömäänkin terassilla vaikka ei erillistä grillipaikkaa olekaan.

Keksin muuten yhden erittäin suuren syyn miksi nautin tästä kesästä just näin paljon. Syy on yksinkertainen; en ole raskaana, eikä meillä ole pikkuvauvaa! Ei ole imetyshikeä lisänä, ei tarvitse miettiä missä voi vauvan kanssa olla, saati että missä se vauva viihtyisi. Lisäksi vielä ei ole tullut itikoita ja ötököitä, joten oli mukava illallakin vain istua ulkosalla ja ihastella ilta-aurinkoa naapurin autotallin seinästä. Ja tuo seura, mun omat kesäesat - ihan parasta!!!


Päivän top-jotain:
+aamupäivän piknik etupihalla
+terassin ja puutarhakalusteiden pesu
+pyykin kuivaus ulkona
+kiltit lapset (ja hyvin maistunut ruoka!)
+toistamiseen leikattu ruoho
+aurinko
+helle
+vedellä lotraavat (läpimärät) lapset
+husbandin suorittama siivouspäivä meidän muiden oleillessa ulkona
+pihahaaveiden suunnittelua (+budjetin laskemista)

(kuinka ärsyttävää on lukea tekstiä,

missä on vähän väliä suluissa jotain järkevää kommenttia kursivoituna..?)

Mamma lomalla.

Ihanan rentouttava, antoisa sekä virkistävä reissu takana. Parasta antia oli niin Robbie Williams kuin kaikki ne ihanat ihmiset ketä matkalla nähtiin. Mulla oli oma henkilökohtainen matkaopas mukana (tsih) ja samalla seura oli mitä parhainta. Kyllä ystävät on kullan kalliita, ei sitä kaikkien kanssa viitsisi hotelliaamiaista jakaakaan.

Matkaan lähdettiin siis lauantai-iltana. Pojat meni yökylään mummulle, mies nakkas mut ja mun ystävän kentälle, ja ikinä en ole omia kamppeita pakannut niin nopsaan! Kuuden jälkeen vielä siivoilin varastoa husbandin kanssa,ja puol kasi oltiin jo matkalla kentälle. Siinä välissä ehdin onneksi pakata ja meikata, syödäkin sille päivää!

Helsingin päässä ostettiin iltapalaa lentokentän Alepasta (tää täytyy mainita, koska meillä ei ole täällä yhtään Alepaa!), matkattiin bussilla hotelliin, ja ennen yhtätoista oltiin jo ihastelemassa meidän omaa meikkaushuonetta (jossa valaistus oli huono, mutta sisustus ihana). 

Nukkumaan mentiin ajatuksella, että ihana kun saa nukkua rauhassa koko yön. Heräsin sitten katsomaan kelloa ekan kerran viideltä..

Sunnuntai oli THE DAY. Päivällä treffasin ekaa kertaa ihanan Adan, tapasin ystävääni Saanaa, ja shoppailin parit tuliaiskengät (itselleni). Niin, ja pojille crocsit crocs -kaupasta ja Prismasta.

Päivä oli aikamoinen tunteiden myllerysten päivä. Eka mahan pohjassa kutkutti, kun oli menossa "sokkotreffeille". Adan tavattua olo oli heti ensihalaamisen jälkeen rento ja luonnollinen. Vähän vaan hassu ja höhlä, siinä sitä hölmösti hymistiin että tässä sitä nyt ollaan. Suut kävi, ja lounaskin ehti jäähtyä blogimuijien ottaessa kuvia instagramiin, ja samalla juoruillessa.
Saanaa halatessa tuli reissun ekat itkut. Niin kauan oli edellisestä tapaamisesta, että piti rutistaa kaikki näkemättä jäämiset samalla!

Päivä meni siis kuin siivillä Jumbossa. Siitä sitten takas hotellille eväiden kanssa, ja valmistautumaan iltaan. Kampaus ehti vaihtua ennen illan konserttia monen monta kertaa, mutta kynnet sai ihanan punaisen lakan iltaa varten.

Päivän aikana porukka kasvoi, ja illalla otimme tilataksin kohti Hartwall Areenaa. Pienenä vinkkinä voisin näin jälkikäteen antaa itselleni, että kuuntele uusimman levyn kappaleita, jos kiertue on levyn niminen.. Hyvin swengasi Robert Peter Williams anyhow, ja meidän piippuhyllyn paikatkin jätti suurimmat tutinat huomiotta kun valot olivat vain lavalle. Konsertti oli huikea väliaikoineen kaikkineen, ja lähempää otettuja kuvia ihastelleena lavakin oli kerrassaan mahtava. Meidän paikat oli hieman sivumpana, mikä oli toisaalta ihan hauskaa, kun sieltä pystyi tarkkailemaan asioita ja näki sieltä vähän lavan taaksekin (mm.kun RW puki apinavermeet päälle ja peukutti yleisöön sen jälkeen). Ihan huonoimmilla paikoilla emme kuitenkaan olleet.

Nyt on olo sitten levollinen ja rauhaisa. Vaikka en toisena yönä saanutkaan nukuttua niin hyvin kuin ekana, niin silti sitä on jotenkin jaksavainen ja reipas äiti. (eilen mm.kesävaate -show ja esikoisen vaatekaapin karsinta)

Hotelliaamiaista ei voi kuin ylistää!  Jo se, että saa syödä toisten laittamaa ja rauhassa, on luksusta. Ja vielä kahtena aamuna peräkkäin! Ja ne croissantit marmeladilla,  nam!

Nyt sitten vaan suunnittelemaan seuraavaa reissua, jos ei muuten niin ajatusleikkinä ;)

Etelän lämpöön. [kylmästä lämpimään?]

ISO CITY, täältä tullaan! [Pohojosen tyttö lähtee kohti etelä-Suomia]

Huomenna lähtee lento iltasella, yö (kaksi!!!) hotellissa, treffit hyvän ruuan ja mahtavan seuran kera (blogitreffit, hih), lisää treffejä (jeij Saana, se onnistui! ja onko nääki muuten muka-blogitreffit :DD), lepposaa oloa, MEGAKONSERTTI kera herra Williamsin (aah, mä niin odotan sitä feel-kappaletta), parit hotelliaamupalat ja maanantaina takas kotiin. Poikaset on sijoitettu viikonloppuna yhdeksi yöksi mummulle, mies tienaa, ja mä otan vaan lepiä etelässä. Aika hyvä työnjako. 

Tänään kävin shoppailemassa itselleni keltaisen huivin, kengät täytyy kaivaa kaapista (murr), ja ehkä vähän(!!!) vois siellä Jumbossa shoppailla lisää. Vaatekriisi on ollut todellinen korvien välissä, ja kaapista kaivetaan kaikki vähänkin ihmismäiset kamppeet mukaan. Lisää shoppaillaan sitten syksyllä kun olen töissä (JEE! onnea minä!!!!) ja saan ihan oikeasti tilille täytettä kerran kuussa. 

Ja joku kuvakin tähän vielä... (koska ne kuvattomat postaukset on tylsiä vaikka tässä ei nyt tainnut hehkutusta kummempaa ollakaan)

Oottakaapas kun etsin jonku osuvan -tai vähemmän osuvan- kuvan vielä.......

Kuva lainattu instagramin puolelta, tässäkinhän on sitä hyvää ruokaa! 

IHANAA viikonloppua kaikille, minä ainakin NAUTIN täysin rinnoin!!! (tänk kaad en imetä enää ;))

...ja sitten pitäs vielä suorittaa se pakkausrumba...

Vuosipäivä. [3v]

Hymykuoppapoikanen.

Äitin ihana murunen.

Maailman paras Ruttunen.

Tänään kolme vuotta on.

Juhlat juhlittiin jo viikonloppuna. Juhlia jatkettiin vielä maanantaina kavereiden kesken ja vielä oikealle synttäriaamullekin oli paketteja jäänyt. Synttärisankari oli ihmeissään juhlien jatkumisesta, mutta niin vain saatiin poika kolmevuotiaaksi yhdessä silmän räpäyksessä. 

Joka vuosi näihin aikoihin olen enemmän ja vähemmän muistellut sitä ensitapaamista tuon ihanan pojan kanssa. Kuinka en ensin tiennyt miten olla äiti. Kuinka nyt en enää osaisi kuvitellakaan elämää ilman. Kuinka joka vuosi muistelen sitä hetkeä synnytyssalissa kun kätilö nosti vauvan pylly edelle mua kohti ja kysyi "no kumpi tuli?". (vastasin niinkin kauniisti, että ei perkele, sillä on pallit..)

Joka vuosi myös synttärijuhlien laittaminen ja viettäminen herkistää (olihan nämä JO kolmannet!).

Herkistyn siitä kuinka moni ihminen on ihan yhtä rakastunut poikaani kuin minä olen. Höperöt isovanhemmat, jotka täyttävät sankarin toiveet. Hupsahtanut kummisetä, joka ostaa vielä vähän jotain muuta koska yksi toivelahja on niin halpa.

Herkistyn, kun poika avaa oven vieraille ja kiljuu riemusta aina vieraat nähdessään.

Herkistyn siitä kuinka paljon tuo meidän kolme vuotias jo osaa ja ymmärtää.

Poika, jolla on hoksottimet kohdallaan.

Tälle aamua oli pojan kolmevuotis-neuvola ja hyvinhän ne tehtävät sujuivat. Tosiasiassa en itsekään tiennyt, että kolme vuotiaat laitetaan tekemään jotain "tehtäviä", mutta sai siinä olla ylpeänä ja hämmästellä itsekin, kun poika osasi piirtää viivat juuri niinkuin pyydettiin. Paria liikunta-tehtävää lukuunottamatta poika osasi ja teki kaikki. Varpaillaan kävely ja yhdellä jalalla seisominen jäi tekemättä, samoin näön tarkastus mitä kokeiltiin, vaikka se ilmeisesti tulee vasta 4-vuotisneuvolassa.
Pituutta pojalla oli himpun verran alle metrin, painoa semmoiset viitisentoista kiloa. 

Vanha kaava. [äitienpäivä2014]

Äitienpäivä. Ihana syy lojua aamulla sängyssä ja odottaa valmista kattausta kauniine kuppeineen ja ihanine lahjoineen. Nälkä kurnii mahassa ja vaihtoehdot on nollissa. On odotettava.

Joka vuosi aamu noudattaa samaa kaavaa. Yleensä päivän päälle mies on lähtenyt vielä iltavuoroon, mutta tänä vuonna saan nauttia myös hänen seurastaan.

Päiväuniaikaan kuiskin mieheni korvaan kuinka ilman häntä en edes viettäisi tätä päivää. Herkistyn. Päivä olisi täydellinen myös ilman aamiaista kauniine kuppeineen. Kun vain ne pienet elämäni miehet ovat läsnä. Siinä on kaikki, koko elämä. 

KYMPPITONNI.

Se olis kymmenen tuhatta kävijää tälle blogille täynnä. Osahan on omia käyntejä, mutta ei kerrota sitä mulle..

Aioin tässä rauhallisena päiväunihetkenä saada paljon aikaan, mutta saldo on tässä;

- yksi rauhassa juotu päivätee (haaveillen samalla herkuista)
- yksi erittäin inspiroiva sisustuslehti anopilta selattuna läpi
- parhaat ideat otettuna puhelimeen talteen (kuvamuistiin joo)
- yhden urheilupaidan ja yksien tuulihousujen sovittaminen - NE MAHTUU TAAS!
- suunnittelua ajatuksen tasolla ensi viikonlopun synttärijuhliin
- viestittelyä pyörän peräkärrystä appiukon kanssa
- viestittelyä pois menevistä kamoista ystävien kanssa
- parin tavaran siirtoa paikasta toiseen
- herännyt esikoinen
- esikoinen sylissä bloggaamista

..hommat jatkukoon toisena päivänä. Samoin kuin mökkijutut vapulta.

HURJAKSI HEITTÄYTYNEET.

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa katsomassa jääkiekon SM-liigan 7.finaalia. Tänään menemme istumaan iltaa paluumuuttajaystäviemme kanssa. Toisen ystäväni kommentti oli "tehän olette hurjaksi heittäytyneet", kun kuuli että olemme TAAS ilman lapsia menossa johonkin.

Onnea on tukiverkko ja ihanat lapsenvahdit. Tänään vuorossa täti, viime viikonloppuna mummu ja pappa.

Parin viikon päästä heittäydyn vielä hurjemmaksi, kun jätän muun komppanian pitämään kotikontuja pystyssä ja suhautan itse lentokoneella Helsinkiin. Siellä se Williamsin Robbie mua sitten odottelee, ja laulaa mulle niin kauniisti, että ette uskokaan!