Äitienpäivä. Ihana syy lojua aamulla sängyssä ja odottaa valmista kattausta kauniine kuppeineen ja ihanine lahjoineen. Nälkä kurnii mahassa ja vaihtoehdot on nollissa. On odotettava.
Joka vuosi aamu noudattaa samaa kaavaa. Yleensä päivän päälle mies on lähtenyt vielä iltavuoroon, mutta tänä vuonna saan nauttia myös hänen seurastaan.
Päiväuniaikaan kuiskin mieheni korvaan kuinka ilman häntä en edes viettäisi tätä päivää. Herkistyn. Päivä olisi täydellinen myös ilman aamiaista kauniine kuppeineen. Kun vain ne pienet elämäni miehet ovat läsnä. Siinä on kaikki, koko elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.