Joulu joutui.

Kerta se on ensimmäinenkin. Nimittäin olla koko joulu perheen kanssa kaikki yhdes koos. Husbandi on ollut koko viikon kotona (tai no, "kotona"), ja tänään taas jatkui meidän perheen arki. Vielä viime vuonnakin mies kävi joulun töissä, tälle vuotta irtoskin sitten vapaat. Ja olihan se ihanaa! Ei tarvinnut miettiä milloin saa heipatella töihin ja olla poikien kanssa keskenään, joskin mummuloissa oltiinkin muiden seurana. Koska mies oli vapaalla, mekin palailimme kotiin jo joulupäivänä. Nyt on sitten laatuaikailtu sohvan nurkassa leffoja katsellen, vaikkakin heti kotiin tullessa pesin kolme koneellista pyykkiä. 

Joulukalenteri läks kaappiin heti kun kotiin tultiin, evakkoon siirretty lipastokin pääsi jälleen omalle paikalleen. Ja koska olimme kaikki olleet (liian?) kilttejä, kävi mies jo tuomassa yhden lahjakuorman kotiin poikien nukkuessa päiväunia. Onnea on farmariauto, epäonnea on ei-niin-tilava-farmariauto.

Joulu meni siis menojaan. Olkkariin vaihdetut viininpunaiset verhot saa olla paikallaan siihen kun alkaa kyllästyttämään, keittiön tontut saattaa saada häädön aiemminkin.

Mitäpä sitä muuta joulusta kertomaan? Ihanaa oli. Eniten siks ku saatiin olla kaikki koossa, vietettiin aikaa mummuloissa, laatuaikailtiin enojen kanssa ja pidettiin perinteiset lahjaesittelyt lasten nukkumaan mennessä. Ensi jouluksi muistiin itselle; pojat voi valvoa pidempään. Esikoinen valvoi pedissään kaksi tuntia, ja aamulla loukkaantuneena kyseli mitä muut olimme nauraneet illalla. Ensi vuonna myös kuopus on vanhempi, tälle vuotta simahti samoin tein sänkyyn viedessä.