Tiistain turinat. [tosi hyvä otsikko!]

Välillä sitä ottaa etäisyyttä asioihin, kun ajattelee, että ilman olisi parempi. Sitten kuitenkin huomaa olevansa vähän mieli maassa ja allapäin kun rutiinit onkin rikkoutuneet eikä enää olekaan sitä jotain osa-aluetta elämässään. Joskus taas käy niin, että huomaa olon olevan keveämpi kuin aiemmin, ja se tehty ratkaisu olikin hyväksi.

Tällä erää huomasin, että vaikka kuinka yritän välillä olla ilman toisten blogien lukemista, niin se sisäinen rauha ja hyvä olo tulevat kuitenkin takaisin kun pääsen lukemaan näitä toisten elämien jatkokertomuksia. Vaikka ikinä ei olisikaan edes tavannut, saati edes lähemmin tutustunut, lukenut vain jonkun toisen blogia, niin jollain tapaa niistä samanhenkisistä tai samassa elämäntilanteessa olevien blogeista tulee tärkeitä. En tiedä kuulostaako tämä nyt ihan oudolta, mutta samalla näissä on jotain mystiikkaa, kun saa keksiä loput blogien taustoista. (on ne halavat huvit, kyllä!)

Joskus sitä sitten pohtii myös että mitähän ne muut miettii minusta tämän blogin perusteella. Toivon kovasti, että ainakaan juttujen taso ei olisi laskenut. Ja että näitä diipadaapoja jaksaisi lukea loppuun. Pysyisin jutun juuressa, enkä alkaisi rönsyilemään tekstissäni (niin kuin in real life on pahastikin tapana). 

Joskus olin hyvä äidinkielessä, nykyään kirjoittelen ihan vain omaksi ilokseni, enkä välitä niinkään kieliopista ja pilkku-virheistä. Yhdyssanat koitan sentään saada jotensakin oikein, on inhottavaa lukea tekstiä missä yhdys sanat on kirjoitettu erilleen. 

Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen elää vuoristorataa, mietin ihan liikoja taas mitä tänne kirjoittelis. Loppujen lopuksi ne jututhan on itselle muistiin, niitä on aina mukava jälkeenpäin lueskella ja päästä takaisin niihin fiiliksiin mitä tekstiä kirjoittaessa on ollut. 

Mutta sitä minä vaan, että täällä minä olen. Elämä on aivan äärettömän ihanaa, samalla on haikeutta ilmassa kun meidän vauvavuosi alkaa olemaan lopuillaan. En tiedä saanko aikaan mitään kuukautispäivitystä kuopuksesta, ajatuksena olis sentään jotain laittaa muistiin. Vauvakirjaankaan en ole viime aikoina saanut mitään kirjoitettua... 

Vielä semmoinen itselle muistiin, että lue ne vanhat blogitekstit mitä rustailit kun esikoinen oli vauva. Ystävän ekan vauvavuoden vaikeudet ja tuntemukset voi tuntua hyvinkin läheiseltä kun luet mitä itse olet kirjoitellut. Ei se helppoa ollut, mutta kohta sitä on selvitty kahdesta vauvavuodesta. Wau.