Eka vauva - iso poika.

Meidän esikoinen on 2,5-vuotias. Vastahan hän syntyi ja me opettelimme olemaan vanhempia. Ja nyt hän on jo "melkein kolme" - ja osaa vaikka ja mitä!

Ruuneperin elkeitä omaava poika osaa sutkauttaa hyviä juttuja aina oikeaan aikaan. Pikkuveljen maistellessa pikkuautoa hän kertoo kuinka autoa ei saa syödä vaan purulelua saa, koska auto ei ole purulelu.

Iltapalapöydässä vastaus äitin kysymykseen pojan ihanuudesta on että mummu on opettanut hänet ihanaksi. Seuraavana aamuna äitille kuitenkin annetaan tunnustusta kuinka äiti on hieno nainen.

2,5-vuotiaana esikoispoikamme osaa myös kertoa jo tunteitaan. Harmituksen osaa jo itse tunnistaa, väsynkin silloin kun nukkumaan meno tuntuu mielekkäältä.

Puhe on selvää, mutta esimerkiksi R-kirjain on vielä suurimmaksi osaksi L. Joskus saattaa pärähtää oikeinkin, kun R on sanan keskellä.

Osaa myös kertoa menneistä tapahtumista, vaikkakin kaikki on tapahtunut aina eilen. 

Suurimmat idolit isin lisäksi ovat enot ja pari pikkuveljen kummisetää. Isänpäiväkorttikin olisi mielellään kaiketi tehty myös veljen kummille.

Yökyläilyn makuun poika on päässyt taas pitkästä aikaa, ja aika ajoin aina ilmoittaakin menevänsä mummun luokse ihan yksin. Mummun poikanen kun on. Tai mummille jonne sinä isi et tuu. 

Vaipat ovat käytössä enää autossa, ulkona ja unilla. Niin, ja potattomissa kyläpaikoissa. (..ja kaupassa ja..)

Oma uusi huone on saanut paljon ihmetystä osakseen, eikä vähiten siksi, että äiti ja isi nukkuu pikkuveljen kanssa pojan vanhassa huoneessa. Miksi te nukutte täällä, on aika usein esiintyvä kysymys. Miksi-kysymykset nyt muutenkin...

Miksi isi sinulla on hiukset? ..silmät..suu..mikä vaan!
Miksi koiralla on häntä?
Miksi äiti sinulla on isot tissit?
Miksi kaivurilla ei ole renkaita?
Miksi autossa on katto?

Miesten ja naisten eroista on puhuttu jo pitkään. Odotan sitä hetkeä, kun poika kaupassa lohkaisee jotain aiheeseen liittyvää. Tädilleenkin kun on jo ilmoittanut, että sulla on iso pylly. Kovasti myös välillä väittää olevansa nainen ja pissaavansa pimpistä, huumorintajua siis myös on.

Tasajalkaa osaa hyppiä, ja mielellään, jos saisi pomppia sohvalta alas tai vanhempien sängyssä, niin olisi kaikista paras. Harmitus on toki kova, kun äiti ja isi ei moiseen suostukaan..

Pikkuveli on paras kaveri, tai kuten eräänä päivänä sanoi, rakas kaveri.

Rakkauden tunnustuksia tulee päivittäin - ja niitä saa myös muut kuin oma perhe. Välillä rakastetaan naapureita, mutta osaapa poika sulostuttaa myös mummulan yökyläreissulla papan tv:n katselua ilmoittamalla että rakastaa pappaa.

Kotona leikkii kovasti junilla ja autoilla, hoitaa ja imettää välillä omaa vauvanukkeaan, vaihtaa sille vaippaa, mutta rauhoittuu myös lukemaan kirjoja. Musiikki on aivan huippua ja vasta onkin oppinut kuinka omasta mankasta saa cd:n päälle. Muskarissa tykkää käydä ja nauttii suunnattomasti kun saa tanssia! Eikä ole päivää etteikö herra laulaa luikauttaisi jotain. Älä äiti sinä laula, vaan minä laulan!

Tyttökavereiden luona kyläillessä pukkaa nuken vaunuja ja odottaa jo ennen kylään menoa, että onkohan ne vaunut vielä siellä. Mummun luona myös mummun vanhat puiset, romisevat nuken vaunut otetaan heti leikkiin!

Sisua pienessä kaks ja puolivuotiaassa on. Omaa tahtoa näytetään olemalla KAIKKEA vastaan, paitsi jos kyse on herkun syönnistä. Puuro ei maistu, ruoka ei maistu, pukemaan ei tulla, ulos ei lähdetä, ulkoa ei haluta sisälle.. Sano vaan mitä, niin kyllä hän on eri mieltä! Loppu viimein on kuitenkin aina oikein tyytyväinen vanhempien tekemiin ratkaisuihin vaikka se saattaisi pientä mieltä hieman huudatuttaa ja ääntä avata. Oma huone on myös se paikka, minne poika pääsee rauhoittumaan (huutamaan!) kun mikään ei ole hyvin ja maailma potkii vastaan.

Aamuisin tykkää kömpiä isin kainaloon, joskus ilmoittaa jo illalla että sitten kun on aamu, sitten saa tulla isin vieleen. Yöt nukkuu hyvin, joskus hipsii kesken yön vanhempien huoneeseen, joskus taas nukkuu koko yön aamuun asti omassa sängyssään.


Pojan päivä koostuu yleensä tätä rataa:

Herätys, viereen kömpiminen tai aamupesut. (7-8)
Lasten ohjelmia ennen aamupuuroa. (aamupuuro viimeistään 9.00)
Leikkimistä sisällä tai ulkona.
Lounas n.klo 11.
Päiväunet (tai lepo, koska nukkuahan ei tarvitse ;))
Välipala (~14 pintaan, riippuen miten nukkuu)
Leikkimistä sisällä tai ulkona.
Päivällinen n.klo 17.
Sisällä puuhailua - pikku kakkonen, leikkimistä, mitä nyt keksitään.
Ennen puolta kahdeksaa iltapesuille, jonka jälkeen iltapuuro.
Puuron jälkeen hammaspesu, iltasatu (jos isi kotona, niin kaksi satua, yksi pikkuveljen kanssa yhteinen, toinen isin kanssa kaksin), unilaulut ja unille. (yleensä 20.30 aikaan talossa on jo hiljaista)
Yöunet kestää 10-12 tuntia ja aamulla taas sama uudestaan.

Joinain päivinä tv pysyy koko päivän kiinni, joskus taas saa katsoa enempikin ohjelmia. Yhteen aikaan poika luuli, että tv:stä ei näy muuta kuin lastenohjelmia. Aina kun avasi tv:n esim talletusten laittoa varten poika istuutui tv:n ääreen ja kysyi alkaako minun ohjelma. Aamulla osaa galaxin alkaessa sammuttaa itse tv:n kun tietää, että hänen ohjelmansa ovat päättyneet.

2,5-vuotias saa jo hyvän apulaisen kotitöihin. Aina ollaan valmiina auttamaan oli kyse remontoinnista, kukkien kastelusta tai leipomisesta. Kun asiat osaa markkinoida oikein (ja poika on sillä tuulella, että huvittaa) niin on oikein mahtavaa, että kotona on tätä nykyä tuommoinen pieni apupoika. Plussaa on se, että esikoinen imuroi mielellään. Joinain päivinä saa toppuutella ergorapidon kanssa touhuajaa, toisinaan taas ohjataan poika niihin paikkoihin missä imuria eniten tarvitaan.

Suosittelen hankkimaan tällaisen 2,5-vuotiaan jokaiseen kotiin. Ikinä ei ole tylsää hetkeä, aina löytyy tekemistä, ja jos tekemistä ei ole niin silti on hommaa. Seuramiehestä menee myös tällainen hyvin puhuva lapsi, eipä tarvitse vieraiden kanssakaan jutun juurta keksiä, kun pieni ihmisen alku hoitaa senkin puolen.

Oikein on mainio tapaus tämä meidän säteilevä esikoinen, oli hän sitten uhmakkaalla tai lempeämmällä tuulella.