Viikonloppuna saimme vihdoin lunta! Ja arvatkaa, heti mieli piristyi. Ulkona on valoisampaa, jouluvaloja voi jo kutsua talvivalojen sijaan jouluvaloiksi, ja pian lähestyvä joulukuu alkaa kohta aiheuttamaan omaa pientä paniikkiaan. Joulukalenteriin täytyisi hommata loput yllärit, joululahjat täytyisi siirtää ajatuksista teon asteelle ja mitä näitä nyt on. Kyllä niistä selvitään, tämä paniikki on ainoastaan positiivinen!
Pienimmäinen täytti kymmenen kuukautta ja saa vihdoin alkaa syömään hapanmaitotuotteita ja meidän kanssa samoja ruokia. Helpottanee omalta osaltaan arkea valtavasti. Viime yö mentiin VAIN yhdellä syötöllä (niin...mukavuudenhaluinen äiti ei ole vieläkään jaksanut alkaa vieroittamaan..), joten toivoa on, että se hyvin nukkuva vauva tekisi paluun ennen kuin käännymme taaperoikään.
Viikkoon sisältyi myös perheen yhteistä aikaa, yhteistä aikaa ystävien kanssa, ja aikaa isovanhempien seurassa. Pojat (ja me vanhemmat) nautitaan suuresti, kun on isoäidit, jotka välittävät ja pitävät pienistä huolta. Yksi pakkaamisstressiä aiheuttanut yökyläreissu oli enemmän kuin tarpeen, kaikille. Isi sai laatuaikailla rauhassa ystävänsä kanssa kun me poikien kanssa laatuaikailtiin toisaalla. Kaikki voittivat.
Tämä viikko aloitettiin kevyellä (huomaa sarkasmi!) koko päivän yksinololla poikien kanssa. Aamu ulkoiltiin pitkästä aikaa, ja pojat nauttivat nyt ansaituista päiväunista. Mulla tuppaa nämä päiväuniajat hupenemaan aina johonkin, ja illalla mietin mitä kaikkea olisin voinut tehdä kun pojat nukkuvat. Aina vaan on tunne, että kohta jompi kumpi herää, ei kannata alkaa millekään, ja sitten se aika meneekin ihan muuhun. Tosin, kotonahan tässä ollaan, että mihinpä mulla kiire olisi. Päivän paras teehetki vietetään kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa poikien mentyä nukkumaan ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että kun ei saa mitään aikaan, haha.
Hei mutta, nyt takas ihmettelemään! Monia postauisaihioita on aluillaan, tulevat ulos sitten kun on aika syntyä.
AURINKOISTA ALKUVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.