Meillä on ollut järkkäri nyt toista viikkoa. Mieheni on oikein syttynyt valokuvaamaan! Ennen häntä ei saanut kameran taakse juuri ollenkaan. Sanoi aina että on niin huono kamera, että ei tule hyviä kuvia. Niin kuin ei tullutkaan. Nykyään meillä luetaan iltaisin kuvaus-kirjoja, kameran käyttöopasta ja ties mitä. Mua sivistetään pienillä tietoiskuilla mitä mikäkin tarkoittaa ja miten aukon valinnalla ja muulla voi vaikuttaa kuviin. Jopa viikonlopun ristiäisissäkin mies pääsi kikkailemaan, kun kävi aiemmin päivällä ostamassa valovoimaisemman objektiivin.
Mulle on lähinnä riittänyt, että olen saanut otettua lapsista hyviä kuvia. Kunnollisia muistoja, ei mitään sameita ja epätarkkoja. Iltaisin keskittymiskykyni on niin minimissä, että korkeintaan jaksan katsoa jotain päätöntä elokuvaa. Mutta onhan se kuvaaminen kivaa. Jatkossa aion valjastaa mieheni osittain hovikuvaajakseni, onpahan hällekin joku rooli tämän blogin kanssa. Tai olisi, jos suostuu moiseen..!
Kuvat ovat ekalta kesälomaviikolta, kun matkasimme veljeni luokse koiran trimmaukseen. Nelostieltä poikettiin tiekirkon eteen välipalajätskeille :) Illalla vielä nappasin parit oksat veljeni lumipalloheisistä maljakkoon (ja kikkailin yömyöhällä tuskaillen kameran kanssa kuvia maljakossa olevista oksista!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ugh.