5kk.

Jospa väliin jotain muutakin kuin omista läskeistä itkemistä ;) Täällä podetaan selän kanssa, takana on yksi kyläilyreissu jo tälle päivää ja iltapäivälle on toinen. Oma olo on semmoinen, että en tiedä miten päin olisin. Ihana tämä selkä, loukkasin sen ekan kerran yli 10 vuotta sitten ja aika ajoin aina kiusaa..

Mutta nyt ne asiat sikseen (selkälihakset olis kiva olla olemassa, ni ei tarvis oireilla :D) ja itse asiaan, ihanan valloittavaan vauvaamme!

---

Vauva on jo viisikuukautinen. Olen aikaa sitten lopettanut odottamisen, milloin vauva muuttuu "helposta" hankalaksi. Ei se taida muuttua. Tai ainakin nyt olen alkanut uskomaan, että tämä vauva on tämmöinen, tyytyväinen elämäänsä.

Viisikuukautinen osaa jo vaikka mitä. Osan näistä on oppinut jo aikaa sitten, mutta laitetaan nyt listaa siitä mitä mieleen juolahtaa..

-omat varpaat on ihanat
-äitin ja isin (tai kuka nyt vaan sylissä sattuu pitämään) sormet on hyvät purulelut
-nauraa ääneen
-jokeltelee, "kertoilee" muka jo kovasti juttuja
-kiljuu
-pitää isoveliä idolinaan
-nukkuu yöt hyvin, päivällä lyhyitä unia
-automatkustaminen on muuttunut kamalasta siedettäväksi
-vaatteissa osa jo kokoa 74
-syö päivässä kaksi soseruokaa, yhden perunan ja yhden marjan/hedelmän. Tällä hetkellä ruokalistalla on ehkä kuus juttua, liha lisätään ruokavalioon huomenna
-ei tykkää kuumista ilmoista, käy helle-päivinä vain pikaisia pyrähdyksiä rinnalla. Öisin onneksi kelpaa (vielä) kuten ennenkin (kerran, kaks tai useamminkin)
-hymyilevä naurupoika
-neuvolassa sai parit piikit ja viimeisen rota-rokotteen. Hieman oireili, mutta meni onneksi suht nopeaa ohi.
-kovasti yrittää pungertaa eteenpäin, hermostuu toisinaan kun ei onnistu tai lelu on liian kaukana
-selällään viihtyy vain jos on kova väsy eikä jaksa leikkiä
-ikeniä kutittaa ja kuolan määrä on sen mukaista

Siinäpä nyt jotain meidän viiskuukautisesta. Ihana, valloittava vauvamme. Hurmureitten hurmuri. Toinen niistä ihmisistä keneen rakastun joka päivä uudelleen ;)