1-v S Y N T T Ä R I T 2014

Ukkeli pieni, Ukkelsson, 1-vuotta vanha on.

Kuopuksen synttäreitä vietettiin päivää oikean päivän jälkeen, ja päivä oli enemmän kuin onnistunut. Husbandi oli koko päivän vapaalla, joten saatiin jo aamusta alkaa pikkuhiljaa laittamaan juttuja valmiiksi iltapäivää varten. Edellisenä iltana olin leiponut porkkanapiirakkaa, ja olimme iltapalalla juhlistaneet pientä sankaria oman perheen kesken. 

Juhlapäivänä sankari söi suurella halulla mummun leipomaa kakkua, ja tarjottavia oli just sopivasti. Täytekakusta jäi vain pieni palanen päivän jälkeen, ja me vastuullisina vanhempina syötiinkin se iltapalalla pois ettei mene vanhaksi. 

Lahjoista sankari ei suuremmin välittänyt, mutta uusi unipupu ja Paul Frankin kuvalla varustettu kylpypyyhe sai aaaaii-efektin aikaan.

Tarjolla oli seuraavia; (itselle muistiin)

Täytekakku

Porkkanapiirakka

Vilhelmiinoja

Makaroni-salaattia (+salaattikastiketta)

Mutakakku (gluteeniton)

Jäätelöä

Sipsiä 

Gluteenittomia pipareita 

Ajatuksena oli tehdä lisäksi vielä juustokakkua, mutta ilmankin pärjättiin ja jäi vielä rääppijäisvieraillekin tarjottavaa.

Se taitaa olla MUMMU. [mertarannan sutkautukset]

On ihan äärettömän ihanaa, kun oma lapsi oppii puhumaan. Jo pelkkä yninä ja eleillä kommunikointikin on mahtava ahaa-elämys, mutta että ne oppii oikeasti ymmärtämään asioita, ja lohkaisemaan tilanteeseen sopivaa juttua, on välillä aika hupaisaa. Aina aika ajoin kirjoittelen näitä muistiin, ja on meillä semmoinen vihkokin mihin näitä kirjoitetaan, kun muistetaan. Tässä nyt taas jotain itselle muistiin.

"Äiti. Äkkiä! Äkkiä ennen ku se yks mönkijäinen tullee!" 
(aamupesuilla heiluu altaan päällä pylly paljaana sylissä ja yrittää kiirehtiä)

"Kuka tuolla seistä töröttää?" 
(pimeällä autossa sormi kohden tyhjää pyörätietä)

"Minä istun tähän.. tähän sinun.. tissien päälle!" 
(iltasadulle alkamassa äitin syliin)

"Telve. Mitä sää teet?" 
(Uimahallissa KAIKILLE tuntemattomille) (tai oikeastaan missä vaan, kelle vaan..)

"Ei. Ei se (leipuri Hiiva) asu Kumputiellä vaan Kunkutiellä. Sitte on Jasuntie ja Samamantie."

"Minä menen...NAISTEN kans saunaan!"
Ja perään sormella osoitus kohti isiä.

"Tekkeekö mummu sulle päähän lettu?"

"Äiti. Onko sulla yöllä lettu päässä?"
(letti...)

"Tuu äiti minä haljaan sinun hiukset (harja haettuna jo vessasta) ja teen sulle letun" (no et tee..)

"Leipuri Tuuuuuuba, hän asuu Kunkuntiellä..."

"Äiti,älä viitti"
(mistä ne oppii näitä..?)

"Pittääkö ihmisten (aikuisten) pyyhkiä aina ite?"

"Laitaksää äiti huilin kaulaan?"

Kukas se on ihanin äiti?

"Nooo, se taitaa olla mummu!"

Viikko 6, liikuntapäiväkirja.

Eipä ole juuri mitään kerrottavaa..

Sunnuntai: sauvakävely 45min. 

Ja eikun uuteen nousuun!

Loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Viime viikolla stressaamani asiat saivat tänään rauhan, kun puhelin soi ja sähköpostit liikkui. Yksi asia on poissa päiväjärjestyksestä syksyä ajatellen ja mieli ei voisi olla kevyempi. Pojilla on alustava varaus hoitopaikkaan, ja vieläpä hyvään sellaiseen. Se, miten asiat muilta osin lutviutuu on ajan tehtävä näyttää, mutta just nyt on levollinen mieli asioiden suhteen. Kyllä kaikki aina järjestyy. 

Illalla otin hieman omaa aikaa lähtemällä ennen iltatoimia pois, ja saapumalla takaisin vasta kun pienet rakkauden hedelmät olivat jo unten mailla. Kyllä kannatti! Edessä on tiukka rutistus ennen isäkuukauden alkua, ja yksinolo oli enemmän kuin tarpeen. 

Olen varannut kalenterista kevään varrelle omia juttuja, näköjään joka kuukaudelle on joku meno. On konsertteja, keikkaa ja teatteria. Pitkästä aikaa muutakin kuin kotona oloa ja takaisin tuloa iltatissille. Kyllä on nyt kuulkaa vapaa olo! Tajusin yks ilta että enää omat syömisetkään ei tuota kuopukselle mahanpuruja, ja ruokakaupasta lähtikin mukaan papuja ja herneitä. Niin, ja kimalle-kynsilakkaa iltamenoja varten. 

Kyllä nyt kelpaa. Enää tarvitaan soitto unelmien työpaikastani ja sitten loppuelämä olis sinetöity. 

BLOGINURKKA

Meinasin jo luovuttaa, mutta sitten ajattelin, että ihan sama, muuten jää tekemättä. Ja tässä on tulos. Mun bloginurkka näyttää tältä;

Ada haastoi minut, ja koska rakastan näitä haaste-postauksia en voinut jättää tätä tekemättä. Tämän enempää ei tätä nurkkaa raotella, koska kaaos tässä huoneessa on KAMALA, aivan kuten jo tuosta pöydältä otetusta kuvasta vois kuvitella ;)¨

Yleensä bloggaan niin, että kirjoittelen puhelimellani blogger-sovelluksen kautta luonnoksia, joista osa jää matkalle, osa päätyy jossain vaiheessa ihan julki asti. Tietokoneella käyn vain lisäämässä kuvat ja toisinaan myös kirjoittelemassa tekstin, kuten esimerkiksi nyt.

Tietokone on työ/vieras/kodinhoito(hehhehe)/varastohuoneessa, tutummin törkyhuoneessa. Nytkin selän takana on kans pyykkitelinettä levällään, kirppiskasat viemässä tilaa, keskeneräisiä käsitöitä, viikkaamattomia pyykkejä, you name it. 

Huoneesta löytyy myös talon kallein tuoli, joka tuli meille lahjana mieheni siskolta, sattuman kautta. Pöytä on tuunattu vanhan ISOn kulmapöydän jaloilla ikean pöytälevyyn. Paljon parempi kuin ennen. Johtomeri on koitettu minimoida, mutta onhan noita liiaksikin asti. Ja laatikosto menee joskus vaihtoon ja ja ja.. Ei musta vaan sais mitään sisustusbloggaria!

Pitikö tähän nyt sitten muuta kertoa? No, maisemat ainakin on kivat kirkkaina talvipäivinä!

MATALALENTOA. [tautinen tammikuun loppu]

Kyllä olen onnellinen, että tämä viikko on ohi ja tästä on selviydytty. Synttäreiden (raporttia ehkä myöhemmin) jälkeen juhlittiin vielä kotiäitien rääppiäiset, ja seuraavana yönä alkoi sitten semmoinen ralli, että oksat pois. Koko viikon olo on ollut kamala, ja aina kun olen luullut, että täältä noustaan, niin sängyn pohja on vienyt mennessään. Näissä tilanteissa onni on vuorotyötä tekevä mies, joka sattuu olemaan just vapaalla kun sairastat pahimman terän taudista. Ja hakeepa se rakas vielä kaupasta evästäkin ja apteekista lääkettä. HUH. Mutta ohi on. Ainakaan vielä ei ole vieraat raportoineet taudin liittymisestä seuraan...

Viikon hitti; piilosta peilikaapissa...

Yks päivä aloin jo kirjoittelemaan meidän päivän kuulumisia, ja se tyssäs lounaaseen se teksti. Ilta meni taas elpaillessa. Nyt viikonloppuna on otettu sitten kiriä kaikesta kivasta mitä viikolla jäänyt tekemättä, pulkkamäkikin on poikien kans korkattu. Kuopus ei (siitäkään) heti lämmennyt, ehkä ens talvena sitten?

Laitan tähän nyt tän meidän puolikkaan päivän kuvineen päivineen, eipähän jää taas arkistoihin..

***

"Neljän tunnin unien jälkeen herään hiljentämään esikoista, kello on 3:15. Reilua puolta tuntia aiemmin olen käynyt kippaamassa nuoremman takaisin pötkölleen seisomasta. Esikoinen jaksaa huutaa aikansa, isiä vaatii luokseen ja mikään ei ole hyvin. Kymmenen minuutin huutojen jälkeen saan vaihtaa vaipan, annan pojalle vettä ja vien sänkyyn. 

Puoli kuuden aikaan kuopus vaatii taas luokseen. Nyt ei ole kaikki kunnossa, yleensä hän nukkuu sikeästi aamuun asti. Monien hiljennysyritysten jälkeen luovutan ja otan ukkelin syliini sohvalle. Tätä ennen esikoinen on tullut viereeni meidän sänkyyn ja mies lähtenyt töihin.

Tunnin sylinukkumisten jälkeen kuopus nostelee päätään ja kohta tulee isompikin itkun kanssa olohuoneeseen, "mikset äiti tullut mun vieleen?". 

"kato äiti, minä petasin sen  ite!"

Aamutoimet ja puuro. Ihmeitä tapahtuu, esikoinen pyytää puuroa lisää. Mullekin puuro maistuu, viime päivät on mennyt aikalailla nestelinjalla ja väkisin syöden. 

Koiralle denta, esikoinen saa antaa. "Miksi se ei usko minua?"

Papapelit on nyt Se Juttu!

Hampaanpesun jälkeen kääntelen taaperokärryä aina parempaan suuntaan ja istahdan teelle. Esikoinen tulee seuraksi tekemään palapelejä, kuopus touhuilee. Radiosta kuuluu aamulypsy, isoveljeni kehui sitä eilen, ja ajattelin pitkästä aikaa kuunnella voicen renkutusten sijaan. 

Odotan jo päiväuniaikaa, että saan parannella vielä itsekin ja kaivautua peiton alle.

Ennen lounasta rakennellaan legoilla (duploilla),viikkaan pyykit narulta ja sylittelen läheisyyden kaipuusta kärsivää kuopusta. Välillä tehdään parit nuppipalapelit (näitä voi tehdä lattialla kuopuksen seurassakin, muita sitten pöydässä) esikoisen kanssa ja ajetaan autoilla. 

Lounaaksi kuopukselle purkkiruokaa, mulle ja esikoiselle munakasta.  

Ikkunan läpi ikuistettuna vaunut talviauringossa.

Lounaalla keksin hyvän idean mille alan, mutta kun vihdoin saan päiväteeni juotua ja hommat hyvälle mallille, päättää kuopus haluta herätä. Olis kannattanut sittenkin vaan levätä itsekin. 

Istun sitten loppusissaan tunnin sohvalla kuopus sylissä ja viestittelen ystäväni kanssa heidän tulevasta muutostaan..."

Päivän asu. 

***

Että semmoista tällä kertaa. Tässä on kamalasti tullut mietityttä tulevaisuutta ja kaiken kohtaloa ja syviä syntyjä, lähinnä oon tällä viikolla kuitenkin vain nauttinut siitä kun olen saanut nukkua ja maata peiton alla. Huomenna viikko uus, nyt suihkuun ja nukkumaan, nuo yörallit/aikaiset aamut kun ei taida loppua ennen kuin poskihampaat keksii puskea läpi. Ja sehän voi viedä aikaa vähän enemmän kuin pari yötä. Jep. ÖITÄ!

Viikko 5, liikuntapäiväkirja.

Tautisen viikon liikuntasaldot;

Maanantai: Hiihto 3km. Melkoista räpellystä ladulla, jossa ei ollut pertsaa ja ihan liian monta mäkeä. Treenin puutetta vissiin.. Jatkossa taidan silti suosia tasaisia latuja ja kasvattaa habaa niillä.

Lauantai: lasten kanssa ulkoilua, kävelyllä vaunut+pulkka-yhdistelmällä. Mäenlaskua. Lumitöitä.
Olo hiukka puolikuntoinen vielä, mutta selvästi parempaan päin kun ulkoiltiin parikin kertaa ja toisella kertaa tehtiin varmaan ennätys tälle talvea ajallisesti. Oli muuten nälkäistä porukkaa kun sisälle tultiin!

Sunnuntai: Mäenlaskua ja lumitöitä. Hyötyliikuntaa ;)